Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kyllästynyt suhteeseen
13.04.2015 |
Voivoi. Ollaan parikymppisiä ja seurusteltua aikalailla 3 vuotta. Tällä hetkellä eletään etäsuhteessa käytännössä toista vuotta, mutta tänä vuonna ollaan nähty selkeästi vähemmän toisiamme. Olen siis arkisin alkanut suorittamaan omia kuvioitani (koulu,liikunta, kaverit) ja huomaan herääväni välillä ajatukseen, että 'ainiin mullahan on poikaystäväkin', vaikka en edes katsele muita miehiä vaan lähinnä olen keskittynyt niin paljon omiin juttuihin. Meidän suhteellamme oli jokseenkin vaikea alku, josta olemme päässeet ihan hyvin yli, mutta välillä itselläni tulee niiden aikojen ilkeät kokemukset hyvin mieleen ja alkavat häiritsemään. Oma itsetuntoni ei myöskään ole ihan kohdillaan, mutta olen työstänyt todella paljon, että hyväksyisin itseni niin sisältä kuin ulkopuoleltakin. Huonoina päivinä ajatukseni ovat kuitenkin luokkaa 'miten toi voi edes olla mun kanssa, olen ollut kauhea ämmä ja olen yhä joskus, hän ansaitsee parempaa' jne... Tämän vuoden aikana olen myös alkanut huomaamaan, että olen aika kyllästynyt tähän kaikkeen. Rakastan poikaystävääni paljon ja nykyisin hän on useimmiten todella kultainen. Lisäksi hän on motivoitunut opiskelemaan ja liikkumaan, ei juo tai rellestä. Siksi onkin ihan kauheaa tuntea kyllästymisen tunnetta häneen, kun hän on melko täydellinen nykyään. Tähän taas huono itsetuntoni sanoisi, että en itse ole hänelle tarpeeksi hyvä. Toisaalta tiedän kuitenkin, että olen myös kyllästynyt itseeni ja elämääni paikoittain. Tein päätöksen muuttaa syksyllä toiseen maahan ja olenkin siitä todella innoissani, mutta tämä jatkuva etäsuhde stressaa. Olen myös tietoinen, että tämän vuoden etäsuhde on ollut tavallista 'etäännyttävämpi'. Ensi syksynä kuitenkin meillä syntyy molemmilla mitä luultavimmin uudet omat kaveriporukat, jotka etäännyttävät luultavasti jälleen lisää. Lisäksi kaipaan myös ehkä sitä alkuhuumaa ja jännitystä toisen nähdessä. Nykyään en voi sanoa, että tuntisin sellaista vaikka nähtäisiinkin pitkän tauon jälkeen. Pitäisikö niin tuntea? Nykyään olen jopa selkeästi enemmän innoissani jos pääsen pitkän tauon jälkeen zumbaamaan lempiopettajani ohjauksella :D Ihan kreisiä.
Todella sekava viesti ja en tiedä toimiiko rivivälit mobiililla. Mutta joo, pitäisikö tässä erota vai odottaa ainakin syksyyn ja katsoa uudestaan. Olen itse ihan kahden vaiheilla.. Rakastan häntä ja kaikki on tavallaan niin mukavaa tässä suhteessa, mutta sitten toisaalta olen niin superkyllästynyt.
Kommentit (6)
Mitä järkeä tuollaisessa AP tyylin etäsuhteessa edes on? Jos ollaan etäsuhteessa niin kyllä tulevaisuuden kuvioihin pitäisi jotenkin liittyä selvästi, että tämä on vain väliaikainen tilanne ja tulevaisuudessa olemme lähempänä. Kuulostaa enemmän joltain kaverisuhteelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei suhde jonkun toisenkaan kanssa tuon kummempaa tule olemaan jos elät niinkuin nyt elät. Olet kyllä niin nuori että voisitte alkaa olemaan vain kavereita. Mieti että mitä haluat suhteelta, mitä olet itse valmis tekemään. Tarvitsetko ylipäätään poikaystävää tällä hetkellä? Millainen tyttöystävä sinä olet?
Niino nimenomaan, joskus tämä todella tuntuu vain kaverisuhteelta, jossa nyt satutaan vaan harrastamaan seksiä. Olen itsen enemmän seikkailijaluonne ja haluan ehkä lähteä pois Suomesta lopullisesti. Mulla oli myös aikoinaan vaihe, että halusin asua yhdessä, mutta tänä vuonna itsenäistyessäni olen tajunnut, että haluan vielä matkustella maailmalla opiskelun ja työnteon merkeissä, enkä vaan jumittua Suomeen :D Sitten taas kun edelleen rakastan häntä niin yritän ajatella, että ehkä 3-5v:n päästä voidaan sitten olla asua samassa paikassa ja poikaystäväkin ajattelee noin, koska 'haluaa olla mun kanssa eikä kenenkään muun.' Poikaystäväni on aika rauhallinen ja kiltti luonteeltaan niin tuntuisi myös jotenkin ikävältä olla se joka jättää sen ja vetää maton alta... Toisaalta tiedostan että aika moni etäsuhde on vain ajantuhlausta joko itseltä tai toiselta.
AP
Lisäksi tiedän, että hän haluaisi asua yhdessä lähivuosina, mutta minä tavallaan en ja tulevat opiskeluni sen estävätkin. Nyt kun hän on pikkuhiljaa ymmärtänyt, että oikeasti muutan pois, niin on ikään kuin tyytynyt vain siihen ja hokee vaan, että kyllä suhde kestää sun muuta. Hän on myöskin aika ehdoton, eikä voi kuvitella että ihastuisi esimerkiksi ensi vuonna johonkin toiseen, toki oikeasti voi käydä toisin, mutta tavallaan haluaisin, että hänkin saa nauttia opiskeluistaan avoimemmin, eikä 'itkemällä' etäsuhdetta. Itse tunnen vaan, että en tyttöystävänä ole niin erikoinen, että hän ei voisi 'saada parempaa'. Avaisi vaan ne silmät.
AP
Alue: Aihe vapaa
Onneksi olkoon. Sulla on Oma Elämä.
Kysy itseltäsi ihan vakavasti, riittääkö tuollainen seurustelu sinulle. Haluaisitko, että asuisitte yhdessä, jakaisitte arkea? Jos tuumaat että kaikki on ihan hyvin, niin älä ota stressiä. Tuo on sulle sopiva ratkaisu.
Itsellä on vähän samantapainen tilanne, paitsi että suhde on ollut etäsuhde alusta asti.
Yhdessä vaiheessa halusin kovasti yhteistä elämää, kotia ja sitä että olisi saanut joka aamu herätä toisen vierestä, mutta nyt... Njääh. Ihan sama, vaikka ei pariin viikkoon kuuluisi mitään. Tai no, tässä nyt on taas menty sillä, että aamulla on tullut huomenet ja illalla hyvänyöntoivotukset.
Ihan kohta olen sitä mieltä, että olen liian vanha muuttamaan tapojani. Etten enää edes haluaisi asua kenenkään kanssa. Mikä on sinällään harmi, koska olen aina ajatellut, että onnellinen, tasapainoinen parisuhde on jotain, minkä haluaisin kerran elämässäni kokea.
Yhden pitkän parisuhteen olen kokenut, mutta se ei ollut tasa-arvoinen eikä tasapainoinen - mutta olin niin nuori siihen ryhtyessäni etten tajunnut asianlaitaa. Ja se on toinen juttu.