En salli ja kestä vaimon raivoja/kohtauksia

Toi kait just pahentaa, meinaan kaljalle lähtö...

Väsynyt provo. Keksi uusi.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 11:50"]

Silloin tällöin vissiin kuukautisten aikana ja välillä kai muutenkin, eukko raivoaa milloin mistäkin ja koittaa kehittää riitaa. Mä en tuota katsele enää hetkeäkään ja sen olen sanonut. Jompi kumpi lähtee AINA ulos kun se show alkaa. Joko otan takkini ja lähden lenkille, kaljalle tai jonnekin vaan, joskus laitan eukon ulos ovesta tuulettumaan. Pikkuhiljaa alkaa ymmärtää, että sellaista tarvitse kestää.

Muilla vastaavaa toimintaa?

[/quote]

Kuulostaa siltä, ettei teillä kommunikaatio pelaa kovin hyvin? Puhutteko asiosta ja osaatteko riidellä (riitelevätkö ihmiset, vai riitelevätkö asiat).

-4731-

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 12:00"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 11:50"]

Silloin tällöin vissiin kuukautisten aikana ja välillä kai muutenkin, eukko raivoaa milloin mistäkin ja koittaa kehittää riitaa. Mä en tuota katsele enää hetkeäkään ja sen olen sanonut. Jompi kumpi lähtee AINA ulos kun se show alkaa. Joko otan takkini ja lähden lenkille, kaljalle tai jonnekin vaan, joskus laitan eukon ulos ovesta tuulettumaan. Pikkuhiljaa alkaa ymmärtää, että sellaista tarvitse kestää.

Muilla vastaavaa toimintaa?

[/quote]

Kuulostaa siltä, ettei teillä kommunikaatio pelaa kovin hyvin? Puhutteko asiosta ja osaatteko riidellä (riitelevätkö ihmiset, vai riitelevätkö asiat).

-4731-

[/quote]

Ei pelaa hyvin silloin kun raivo tulee päälle. Silloin lähtee jompikumpi.

Teillä pitää yhdessä sopia oikeasti mitä pitää tehdä, kun raivari yllättää. Se on hyvä että toinen lähtee tuulettumaan kun tilanne käy "rankaksi", mutta sekin pitäisi olla sovittu juttu, ei sellainen että kiukunpuuskassa lähtee ovet paukkuen ja julistaa eroa. Asiasta kannattaa keskustella toista syyttämättä. Mitkä ovat ne raivareiden aiheet? Pystytkö itse niihin vaikuttamaan, vai ovatko ne täysin mystisiä vaimosta lähtöisin olevia juttuja mitkä eivät ole edes totta? Pohdi nyt hetki pystyisitkö sinä itse vaikuttamaan raivareihin, ettei niitä tulisi. Tietysti pariterapia on myös hyvä vaihtoehto, siellä voisitte käsitella vaikka muutaman käynninkin aikana siitä mistä ne johtuu ja miten niihin kannattaisi suhtautua. Anteeksi sekava teksti!

Surku juttu, ei se kivaa ole kun kiukuttelee (nainen kirjoittamassa siis, mainittakoon selvyyden vuoksi) mutta jos pihalle viskataan tai toinen lähtee on se kuin pieni ero parisuhteessa. Kamala olo on jo muutenkin itsellä, miksi sitä ei voisi yrittää puoliskoaan auttaa? Minun mies auttaa sanomalla että oli asia mikä tahansa nyt, hän välittää ja rakastaa, ja jos on hätä niin sitten puhutaan nyt mutta muuten odotellaan että vähän tyyntyy (eli pms:t menee ohi). Eipä ole ennen saatu minua helpommin sohvannurkkaan nessujen kanssa nikottelemaan kiukkuamisen sijaan. Hormonit laittaa pään sekaisin, ja se on joko itku tai raivarit. Voi kun ei olisi. 

Sinä kyselit tekeekö muut samoin. Mun mies ei :) Se kestää ja siten silläkin on oikeus pitää omat kiukutteluaikansa (työstressi esim). Meillä saa olla niinkuin on.

Kumpikin arvitsisitte jotain kunnon tunteiden purku terapiaa. Tuollainen toimi mitä sinä/te teette vielä pahentaa  vaan asioita ellet tiennyt. Kiukkua voi purkaa luovala tavalla mutta olet päästänyt asian oravanpyörään eikä ihme että vaimosi ei halua enää muulla tapaa kiukkuaan purkaakaan kuin raivoamalla sulle.

Miehen vika, naista pitää ymmärtää. Näin miesvihapalstalla.

Ap:lla provoilupäivä tänään:

http://www.vauva.fi/keskustelu/4426273/ketju/petan_vaimoani_tanaan

http://www.vauva.fi/keskustelu/4426279/ketju/juon_vaimoni_kauniiksi

Kaikki aloitukset tehty puolen päivän aikaan ja sama tyyli kaikissa.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 12:05"]

Surku juttu, ei se kivaa ole kun kiukuttelee (nainen kirjoittamassa siis, mainittakoon selvyyden vuoksi) mutta jos pihalle viskataan tai toinen lähtee on se kuin pieni ero parisuhteessa. Kamala olo on jo muutenkin itsellä, miksi sitä ei voisi yrittää puoliskoaan auttaa? Minun mies auttaa sanomalla että oli asia mikä tahansa nyt, hän välittää ja rakastaa, ja jos on hätä niin sitten puhutaan nyt mutta muuten odotellaan että vähän tyyntyy (eli pms:t menee ohi). Eipä ole ennen saatu minua helpommin sohvannurkkaan nessujen kanssa nikottelemaan kiukkuamisen sijaan. Hormonit laittaa pään sekaisin, ja se on joko itku tai raivarit. Voi kun ei olisi. 

Sinä kyselit tekeekö muut samoin. Mun mies ei :) Se kestää ja siten silläkin on oikeus pitää omat kiukutteluaikansa (työstressi esim). Meillä saa olla niinkuin on.

[/quote]

Aikuiset ei alvariinsa kiukuttele vaan hallitsevat hermonsa. En itse ainakaan halua suhteeseen lapsen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 12:07"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 12:05"]

Surku juttu, ei se kivaa ole kun kiukuttelee (nainen kirjoittamassa siis, mainittakoon selvyyden vuoksi) mutta jos pihalle viskataan tai toinen lähtee on se kuin pieni ero parisuhteessa. Kamala olo on jo muutenkin itsellä, miksi sitä ei voisi yrittää puoliskoaan auttaa? Minun mies auttaa sanomalla että oli asia mikä tahansa nyt, hän välittää ja rakastaa, ja jos on hätä niin sitten puhutaan nyt mutta muuten odotellaan että vähän tyyntyy (eli pms:t menee ohi). Eipä ole ennen saatu minua helpommin sohvannurkkaan nessujen kanssa nikottelemaan kiukkuamisen sijaan. Hormonit laittaa pään sekaisin, ja se on joko itku tai raivarit. Voi kun ei olisi. 

Sinä kyselit tekeekö muut samoin. Mun mies ei :) Se kestää ja siten silläkin on oikeus pitää omat kiukutteluaikansa (työstressi esim). Meillä saa olla niinkuin on.

[/quote]

Aikuiset ei alvariinsa kiukuttele vaan hallitsevat hermonsa. En itse ainakaan halua suhteeseen lapsen kanssa.

[/quote]

Voi kuule, et ole tainnut kuulla koskaan erilaisista temperamenteista. En niitä sinulle tässä ala listaamaan, kun niitä on useampi kappale olemassa, mutta kaikki ihmiset ovat erilaisia, jotkut vain ovat herkempiä itkemään, nauramaan, suuttumaan. Temperamenttia ei voi muuttaa, edes sitä omaa. Se on kestettävä tai olla kestämättä. Tunteiden hallintaa voi treenata, mutta perimmäistä temperamenttia ja luonnetta ei.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 12:14"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 12:07"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 12:05"]

Surku juttu, ei se kivaa ole kun kiukuttelee (nainen kirjoittamassa siis, mainittakoon selvyyden vuoksi) mutta jos pihalle viskataan tai toinen lähtee on se kuin pieni ero parisuhteessa. Kamala olo on jo muutenkin itsellä, miksi sitä ei voisi yrittää puoliskoaan auttaa? Minun mies auttaa sanomalla että oli asia mikä tahansa nyt, hän välittää ja rakastaa, ja jos on hätä niin sitten puhutaan nyt mutta muuten odotellaan että vähän tyyntyy (eli pms:t menee ohi). Eipä ole ennen saatu minua helpommin sohvannurkkaan nessujen kanssa nikottelemaan kiukkuamisen sijaan. Hormonit laittaa pään sekaisin, ja se on joko itku tai raivarit. Voi kun ei olisi. 

Sinä kyselit tekeekö muut samoin. Mun mies ei :) Se kestää ja siten silläkin on oikeus pitää omat kiukutteluaikansa (työstressi esim). Meillä saa olla niinkuin on.

[/quote]

Aikuiset ei alvariinsa kiukuttele vaan hallitsevat hermonsa. En itse ainakaan halua suhteeseen lapsen kanssa.

[/quote]

Voi kuule, et ole tainnut kuulla koskaan erilaisista temperamenteista. En niitä sinulle tässä ala listaamaan, kun niitä on useampi kappale olemassa, mutta kaikki ihmiset ovat erilaisia, jotkut vain ovat herkempiä itkemään, nauramaan, suuttumaan. Temperamenttia ei voi muuttaa, edes sitä omaa. Se on kestettävä tai olla kestämättä. Tunteiden hallintaa voi treenata, mutta perimmäistä temperamenttia ja luonnetta ei.

[/quote]

Aivan, hallintaa. Aikuinen osaa kyllä pitää typerät mölyt mahasssaan.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 12:07"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 12:05"]

Surku juttu, ei se kivaa ole kun kiukuttelee (nainen kirjoittamassa siis, mainittakoon selvyyden vuoksi) mutta jos pihalle viskataan tai toinen lähtee on se kuin pieni ero parisuhteessa. Kamala olo on jo muutenkin itsellä, miksi sitä ei voisi yrittää puoliskoaan auttaa? Minun mies auttaa sanomalla että oli asia mikä tahansa nyt, hän välittää ja rakastaa, ja jos on hätä niin sitten puhutaan nyt mutta muuten odotellaan että vähän tyyntyy (eli pms:t menee ohi). Eipä ole ennen saatu minua helpommin sohvannurkkaan nessujen kanssa nikottelemaan kiukkuamisen sijaan. Hormonit laittaa pään sekaisin, ja se on joko itku tai raivarit. Voi kun ei olisi. 

Sinä kyselit tekeekö muut samoin. Mun mies ei :) Se kestää ja siten silläkin on oikeus pitää omat kiukutteluaikansa (työstressi esim). Meillä saa olla niinkuin on.

[/quote]

Aikuiset ei alvariinsa kiukuttele vaan hallitsevat hermonsa. En itse ainakaan halua suhteeseen lapsen kanssa.

[/quote]

Ja minä haluan parisuhteeseen tunteita sietävän ja tuntevan ihmisen kanssa ;)

Hommaa tainnutin. Ei ole ongelmaa mitä ei tainnuttimella pysty ratkaisemaan.

Minusta ap:n toiminta on ihan ok, jos se kerran toimii.

Meilläkin suhteessa saa olla sellainen kuin on. Onneksi kumpikin meistä on sellainen, että ei halua kaataa viattoman ihmisen niskaan harmeja, jotka eivät millään lailla liity häneen (eri asia on purkaa näitä asioita puhumalla).

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 12:17"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 12:07"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 12:05"]

Surku juttu, ei se kivaa ole kun kiukuttelee (nainen kirjoittamassa siis, mainittakoon selvyyden vuoksi) mutta jos pihalle viskataan tai toinen lähtee on se kuin pieni ero parisuhteessa. Kamala olo on jo muutenkin itsellä, miksi sitä ei voisi yrittää puoliskoaan auttaa? Minun mies auttaa sanomalla että oli asia mikä tahansa nyt, hän välittää ja rakastaa, ja jos on hätä niin sitten puhutaan nyt mutta muuten odotellaan että vähän tyyntyy (eli pms:t menee ohi). Eipä ole ennen saatu minua helpommin sohvannurkkaan nessujen kanssa nikottelemaan kiukkuamisen sijaan. Hormonit laittaa pään sekaisin, ja se on joko itku tai raivarit. Voi kun ei olisi. 

Sinä kyselit tekeekö muut samoin. Mun mies ei :) Se kestää ja siten silläkin on oikeus pitää omat kiukutteluaikansa (työstressi esim). Meillä saa olla niinkuin on.

[/quote]

Aikuiset ei alvariinsa kiukuttele vaan hallitsevat hermonsa. En itse ainakaan halua suhteeseen lapsen kanssa.

[/quote]

Ja minä haluan parisuhteeseen tunteita sietävän ja tuntevan ihmisen kanssa ;)

[/quote]

Tunne se on rauhallisuuskin. Mitä raivoaminen kehittää? Varsinkaan jos sen sallii ja pitää normaalina.

Vaikuttaa hyvältä menettelyltä tuo sinun käytäntösi. Jämäkkää meininkiä. Minun eukollani joka toiset kuukautiset olivat jotenkin traumaattiset, itkuisuudestaan päätellen.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 12:06"]

Miehen vika, naista pitää ymmärtää. Näin miesvihapalstalla.

[/quote]

EI vaan kummankin tulee toimia järkevämmin asian kanssa. Vaimon on opittava parempia tapoja agressionsa purkamiseen ja miehen tulee omilla toimillaan vahvistaa POSITIIVISTA käytöstä eikä negatiivista.  Tällainen perus  suomalainen vaimo raivoo ja mies kyykyttää toimintamalli nyt on vaan todella typerää ja turhaa ja tuo  omat haasteensa suhteeseen vaikka asiaan todella on hyvinkin yksinkertainen ratkaisu jonka omaksuminen toki vaatii työstämistä MOLEMMILTA osapuolilta. 

Mun mies oli aiemmin sellainen että lähti aina ovet paukkuen kun tuli jotain mielipiteenvaihtoa. Otin sitten asian puheeksi että meidän täytyy pystyä puhumaan vaikeistakin asioista, jatkan suhdetta vain, mikäli tunteita saa näyttää (kohtuuton ei saa olla).

Puolustuksekseen sanoi, että entisenkin kanssa oli aina vaikeeta eikä naisten kanssa pysty eikä voi. Hän ei pysty.

Niin vaan pikkuhiljaa alettiin purkamaan ja puhumaan asioista ja tärkeää olikin juuri niissä vaikeissa tilanteissa pystyä tunnistamaan itsessään ne asiat, mitkä sai aikaan pakenemisen. Suhde ei ole luotettava ja vakaa jos pakenee. On suorastaan vapauttavaa sitten kun asiat saa puhuttua halki ja huomaa itsestään että kyllähän minä osaan puhua kun vaan saan toiselta tukea.

Oli kova homma opettaa toiselle että pakeneminen vain pahentaa asiaa, nyt et lähde, vaan asia selvitetään. Nyt voimme puhua kaikesta.

Kannattaa miettiä, miten asiat selvittää. Rauhallisesti syyllistämättä kertoo oman mielipiteensä ja kuuntelee toista. Löytäkää ratkaisu ja ottakaa onkeenne. Nainen ei saa heittäytyä pms-oireidensa taakse ettei vaan pysty hillitsemään itseään. Mitäs jos hän vaikka sitten lähtisi lenkille?

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 12:20"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 12:17"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 12:07"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 12:05"]

Surku juttu, ei se kivaa ole kun kiukuttelee (nainen kirjoittamassa siis, mainittakoon selvyyden vuoksi) mutta jos pihalle viskataan tai toinen lähtee on se kuin pieni ero parisuhteessa. Kamala olo on jo muutenkin itsellä, miksi sitä ei voisi yrittää puoliskoaan auttaa? Minun mies auttaa sanomalla että oli asia mikä tahansa nyt, hän välittää ja rakastaa, ja jos on hätä niin sitten puhutaan nyt mutta muuten odotellaan että vähän tyyntyy (eli pms:t menee ohi). Eipä ole ennen saatu minua helpommin sohvannurkkaan nessujen kanssa nikottelemaan kiukkuamisen sijaan. Hormonit laittaa pään sekaisin, ja se on joko itku tai raivarit. Voi kun ei olisi. 

Sinä kyselit tekeekö muut samoin. Mun mies ei :) Se kestää ja siten silläkin on oikeus pitää omat kiukutteluaikansa (työstressi esim). Meillä saa olla niinkuin on.

[/quote]

Aikuiset ei alvariinsa kiukuttele vaan hallitsevat hermonsa. En itse ainakaan halua suhteeseen lapsen kanssa.

[/quote]

Ja minä haluan parisuhteeseen tunteita sietävän ja tuntevan ihmisen kanssa ;)

[/quote]

Tunne se on rauhallisuuskin. Mitä raivoaminen kehittää? Varsinkaan jos sen sallii ja pitää normaalina.

[/quote]

Enhän väittänytkään että raivoamisesta olisi mitään kehittävää irtoamassa. Mutta rakastava puoliso saa rauhoittumaan. Se itku on sitten sitä surkeuden tuntemista eritavalla, rakastavassa ja rauhallisessa ympäristössä. Mies viskasi kuukausi sitten ärräpäillä höystettynä hiomakoneen (+ pari muutakin esinettä perään) tallissa perimmäiseen nurkkaan ja minä kuultuani ja arvattuani asian vein sille kupin kuumaa kahvia. Kiukutti sitä mutta hymy tuli ja suukko. Ja sieltä sohvannurkasta ja nessujen välistä saa kyllä suukon, vaikka miten olisi surkia olo minullakin. Kun tietää että on turvassa ja hyväksytty sellaisenaan kuin on.