Onko iällä mielestäsi merkitystä ystävyyssuhteissa?

Ei ole väliä. Tulen hyvin juttuun nuorempien sekä vanhempien kanssa. :)

Olen 26-vuotias ja en voisi kuvitellakaan, että mulla olis jotain yhteistä 20-22-vuotiaiden kanssa. Niin eri elämäntilanteet. Itse olen jo aikuinen. 

Olen aina ollut ns. pikkuvanha, ja tulen hyvin toimeen vanhempien ihmisten kanssa. Olen nyt 36, ja minulla on 19 - 78-vuotiaita ystäviä. Muistaakseni tutustuin 14-vuotiaana 24-vuotiaaseen mieheen, ja olemme olleet parhaita ystäviä nyt 22 vuotta. Välillämme ei siis koskaan ollut mitään seksuaalista.

Itse pian 50 v. kaveri 62 ja toinen 27, ja sitten on tietty niitä enemmän samanikäisiäkin. Ei iällä ole väli kun molemmat ovat aikuisia.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 19:38"]18v mun työkaveri oli 42v ja olemme vieläkin ystäviä, ikää itselläni nyt 33.
[/quote]
Lohdullista. Meillä on sama ikäero ja joskus tuntuu, että voiko tästä tulla mitään. Mutta ihana lukea rohkaisevia kokemuksia.
.
Ja niille, jotka sanovat, ettei ole mitään yhteistä liian eri ikäisen kanssa. Niin noin toki on, että turha meidänkään on keskustella lastenkasvatuksesta tai vanhoista tv-sarjoista tai parisuhteista, kun nuorella ei ole näistä kokemusta, eikä mitään sanottavaa.
.
Mutta sitten on ne meitä yhdistävät aiheet, joista on kiva, helppo ja antoisa jutella.

Minä olen 24-vuotias, ja paras ystäväni on 33-vuotias. Minä olen myös hänen paras ystävänsä.

Ä24

15 vuotta on sellainen ikäero, että silloin jo kuuluu vähän eri sukupolveen. Ei voi olettaa, että jakaisi ihan saman maailman, mutta kun tämän tiedostaa, se tuo siihen ystävyyteen vaan lisää syvyyttä ja mielenkiintoa. Se tavallaan antaa lisää tilaa toisen erilaisuudelle.

Minä olen aina tullut hyvin toimeen itseäni vanhempien kanssa, ja minulla on 60+ ikäisiä ystäviä. Joiden kanssa siis käydään sienimetsässä, kahvitellaan, hoidetaan puutarhaa. Mukavaa. Ja itse taas opiskelen nuorisolinjalla, ja nautin 20-vuotiaiden seurasta. Niin raikkaita ja älykkäitä nuoria ihmisiä. Olen itse siis 35-vuotias. Ystävyyttä on monenlaista, ei kaiken tarvitse perustua siihen että ollaan samanlaisia, saman ikäisiä ja samassa elämäntilanteessa. Tylsäähän sellainen on pitemmän päälle, silloin se pienikin erilaisuus voi muodostua ystävyydessä isoksi kompastuskiveksi.

Minusta ikäerolla ei pitäisi olla merkitystä. Tulen erinomaisesti toimeen itseäni 20 - 40 vuotta vanhempien ihmisten kanssa, mutta kevereita en heistä saa, koska he pitävät minua kaikesta päätellen liian nuorena - vaikka näytänkin ikäistäni yli 20 vuotta vanhemmalta.

No tavallaan on. Olen 38v, en usko, että voisin ystävystyä teinin kanssa. Olen muutenkin tällainen keski-ikäisenä syntynyt. Vanhempi ystävä ei ongelma. Rakastan vanhuksia, heissä on viisaus.

Iällä ei ole merkitystä, vaan sillä, kuinka toisen seurassa viihtyy. Olen itse 20 v ja viihdyn erittäin hyvin erään 50 v:n seurassa. Yhteiset mielenkiinnonkohteet ovat tärkeitä.

Aikuisten eli yli kolmekymppisten kesken ei sillä ikäerolla enää väliä, mutta sitä nuoremmilla ajatuksenkulku, elämänkokemus ja ymmärrys vielä sen verran keskenkasvuista, ettei oikein tule juttuun.

Mä 33v jatkan. Mua kiinnosti ystäväni jutuissa just se eletty elämä ja katsomus ja viisaus. Huumorintaju. Lukeminen ym ym.sisustus.

Nauroimme itsekin ikäeroa. Ja mun seurustelu ja hänen yhdisti juttuineen ja erot..
nyt hän kuulee minun ja lapsien elämää ja minä hänen. Ja monia vuosia jaoimme työpäivät.

Pitkimmissä ystävyyssuhteissa ollaan varmaan suht saman ikäisiä, koska ollaan mahdollisesti ystävyttytty jo päiväkodissa tai koulussa. Muuten en näe mitään rajoja ystävien ikäerolle.. Itselläni ei ole kovinpaljoa itseäni nuorempia ystäviä, olen itsekkin vasta 20. Nuorin ketä kutsun ystäväkseni on minua 2 vuotta nuorempi, eli 18v. Itseäni vanhempia ystäviä minulla puolestaan on paljonkin. Vanhin on 45v, hän on serkkuni vaimo ja kummipoikani äiti. Vietämme paljon aikaa yhdessä varsinkin kummipojan takia, mutta myös kahdestaan silloin tällöin. Aina välillä hän kutsuu minua heille syömään ja istumaan iltaa kun muita ei ole heillä kotona, silloin rupattelemme helposti aamuyöhön asti viinilasi kädessä :) Tärkeintä mielestäni on että ystävyyssuhteissa ollaan saman arvoisia iästä riippumatta. Juuri tämän naisen kanssa tunnen että hän pitää minua yhtäläisenä aikuisena, kun taas joku muu saman ikäinen pitäisi minua vielä teininä. Toki minulla on paljon muitakin vielä vanhempia ihmisiä joiden kanssa viihdyn ja vietän aikaa mutta he ovat enemmänkin perhetuttuja ja sukulaisia.

Rakkain ystäväni on kuitenkin minun ikäiseni. Tapasimme eskarissa ja olemme olleet siitä lähtien parhaita ystävyksiä.

Oletko sattumoisin 21-vuotias, ap?

Ei. Olen 30+ ja ystäväni 60+. Meitä yhdistää kiinnostus kulttuuriin ja leivontaan.

Olen 30+ enkä voisi kuvitella paljonkaan yhteistä 20v juuri esikoisensa saaneen kanssa,kun omat lapset on jo teinejä.

18v mun työkaveri oli 42v ja olemme vieläkin ystäviä, ikää itselläni nyt 33.

Ei, kunhan löytyy yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja ihminen on muutenkin samalla aaltopituudella.