Kuinka paljon itsetuntosi on kiinni ulkonäössäsi?

Paljolti. Koen pärjääväni ja saavani etua tasan niin kauan, kun ihmiset näkevät vain ulkokuoreni. Persoonani on osoittautunut kerta toisensa jälkeen (sosiaalisten taitojen lisäksi) heikoksi ja kelpaamattomaksi.

Up

Oli lähes 100% silloin kun olin nuori ja nätti. Nyt on pitänyt löytää suurelta osin sitten uusia juttuja - lähinnä vain olla tyytyväinen.

En ole ikinä ollut kaunis, joten siinä mielessä ulkonäöllä ei ole minulle niin suurta merkitystä. Olen isokokoinen nainen ja vartalo sekä kasvot vähemmän imartelevat. Mutta jos esimerkiksi kasvoni tuhoutuisivat tulipalossa tai kasvoihin tulisi joku merkittävä vamma, niin varmasti itsetuntoni huonontuisi. Sen sijaan normaali vanheneminen ei ahdista, kunhan ei seuraavana päivänä herää mummon näköisenä :)

Tosi vähän. Olen ok näköinen, mutta oikeasti jotenkin karismaattinen. Älykäs toki, mut niin on moni muukin. Oleellisempaa musta on jonkin perushyvän ulkonäön yhdistyminen kiinnostavaan persoonaan.

Ulkonäössä tavallaan tärkeintä on se, ettei oo oleellisen luotaantyöntävä. Jos on joku poikkeuksellisen epämiellyttävä yksittäinen piirre, se pitää osata nollata jollain muulla,

Ei yhtään. Itsetuntoni koostuu osaamisestani, onnistumisistani ja omanarvontunnostani.

Paljonkin. Kun tunnen näyttäväni hyvältä, koko olemukseni on iloisempi ja varmempi :) huonoina päivinä tekisi mieli vetää pussi päähän ja pysyä kotona.

Olen aina ollut muiden mielestä ruma ja saanut kuulla paljon haukkumista ja se on kieltämättä laskenut itsetuntoani. Itsetuntoni kai perustuu siihen, että olen fiksu. Ei ainakaan ulkonäköön. 

Itsetunto ei oo niin heikoissa kantimissa.

Huntu vapauttaa!

Paljolti. Minkään muun suhteen mullla ei itsetuntoa olekaan.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 18:45"]

Huntu vapauttaa!

[/quote]

...vapaudesta.

Itsetunto on aika pohjissa, eikä ikääntyminen ja lihominen hirveesti auta asiaa. Eli sen varaan ei kannata laskea. Aikaisemmin määritin itseni työn kautta mutta enää ei ole sitäkään. Ei paljon hymyilytä.

Ei yhtään, itseä kun ei tule peilistä katsottua kuin saunassa partaa ajaessa ja silloinkin kuvastin niin huurussa, ettei siitä edes mitään näe :D

Ei juurikaan. Olen lihavanpuoleinen ja melko ruma. Itsetuntoni on kiinni taidoistani ja pätevyydestäni työssäni, siitä, millainen vaimo, äiti ja ystävä olen ja siitä, osaanko kertoa hyvän jutun, saanko ihmiset nauramaan. Ja siitä, kuinka hyvää ruokaa laitan muille. Kyllä minä silti pyrin pukeutumaan nätisti ja pesen tukkani, mutta lähinnä siksi, että pidän kauniista asioista ja yritän entrata itseni parhaan mukaan sen näköiseksi, ettei katsominen sattuisi. 

Kyllä se täysin on ulkonäössä se itsetunto. Yritän edelleen olla sexy hottis.

Nainen 83v.

Ei yhtään, minulla menee aina lujaa  ja olen huomannut olevani oma itseni meikittä, verkkarit päällä :D

Lähes täysin. Saan usein ylenpalttista ihailua ulkoisista piirteistäni, jolloin mitäänsanomaton luonteeni jää onnekseni huomioitta.