Ikävä exääni, jonka itse jätin

Ikävöin aivan kauheasti exääni, jonka itse tulin jättäneeksi. Aloimme seurustelemaan 2013 vuoden alussa. Seurustelimme muutaman kuukauden, kunnes lopetin suhteen. Edellisestä erostani oli vasta puolivuotta, enkä vain kokenut  olevani vielä valmis uuteen suhteeseen ja minua alkoi ahdistamaan. Palasimme kuitenkin takaisin yhteen melkein heti, koska en osannut olla ilman häntä. Kunnes viimekesänä jätin hänet uudestaa. Tykkäsin kuitenkin hänestä aivan kauheasti. Olen vielä nuori, vasta 20 vuotias. Viime keväänä hain lääkikseen, opiskelu vei minulta kauheasti aikaa, kävin töissä ja olin väsynyt. Hän valitti minulle kokoaika siitä, kuinka aikani ei riitä hänelle. Minulla oli valtavasti stressiä ja minua alkoi taas ahdistamaan. Lopulta päätin että on parempi erota. Se ei johtunut siitä etten olisi tykännyt hänestä, mutta aika oli vain niin väärä. Tarvitsin omaa rauhaa ja tilaa.

Nyt melkein vuosi myöhemmin olen alkanut miettiä että mitä hänelle kuuluu. Viimeiset parikuukautta olen ikävöinyt häntä kauheasti ja halunnut laittaa viestiä, mutta en vain ole kehdannut. Olen myös ajatellut, että ehkä tämä on vain joku vaihe mikä lähtee pois, mutta luulisi sen parissa kuukaudessa jo lähteneen jos tämä ikävä jtn ohimenevää olisi. Sen verran tiedän, että heti kun erosimme, hän etsi itselleen uuden tyttöystävän. Silloin ajattelin sen olevan ns laastarisuhde, sillä tyttö asuu 400 kilsan päässä ja ajattelin että voiko tuollainen suhde edes toimia.

Olenko kauhean itsekäs ja teenkö väärin jos otan häneen yhteyttä ja kerron, että tykkään hänestä vielä ja ikävöin häntä? Jos hän on tämän tytön kanssa onnellinen, en halua heidän suhdettaan pilata tai mennä väliin. Mutta haluaisin vain tietää että onko meillä mitään mahdollisuutta palata yhteen, niin että voisin sitten itsekin jatkaa elämääni ja lopettaa tästä murehtimisen. Ja enhän minä kysymällä mtn menetä. Ja oletan, että jos hän on nyt onnellinen, niin ei hän tätä tyttöä ole minun takiani jättämässä. Mielestäni suhteemme oli silloin täydellinen, se vain osui niin väärään elämänvaiheeseen ja taisin luovuttaa liian helpolla:(