Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Takokaa mulle järkeä päähän

Vierailija
11.02.2015 |

Otsikossa oleellinen. Kyse ehkä pikkujutusta mutta en voi itelleni mitään, olenkohan vaan sitten liian herkillä jonkun muun asian takia vai mitä tämä on, kun tietäisi. 

 

Kyse on siis siitä että olen harjoittelijana hevostallilla. Olen ollut jo aika kauan, oppinut asioita ihan älyttömästi ja tehnyt asioita mitä en olisi voinut kuvitellakaan tekeväni. 

Tilanne on se että harj paikka vaihtuu piakkoin aivan toisenlaiseen ja olen täällä tippa linssissä sen vuoksi! En ymmärrä itteeni! Kuka itkee sen takia että ei enää lapa pskaa melkein joka päivä? No, on se vähän muutakin mutta enimmikseen sitä.

Ja kun sillä tallilla käyminen ei edes lopu, vaan käyn siellä kuitenkin harrastamassa edelleen vaikka en kuitenkaan päivittäin. Ja faktahan on, että en millään muotoa ammatikseni tekisi tallitöitä. En vaan ymmärrä miksi reagoin tähän näin :o

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
12.02.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ylös

Vierailija
2/5 |
12.02.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi, tiedän tuon tunteen! Tuo on ihan luonnollista kun yksi vaihe elämässä muuttuu toiseksi, niin fiilikset tulee ihan iholle. Uusi paikka voi olla kiva myös, joten häntä pystyyn.

Onneksi voit jatkaa harrastuksena tallilla käymistä :)

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
12.02.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja sekin vielä, että en ole saanut aikaiseksi ottaa yhteyttä siihen uuteen mahdolliseen paikkaan mikä minulla mielessä olisi että ottavatko edes harjoittelijaa, vaikka pitäisi alkaa kyselemään... :(

Vierailija
4/5 |
12.02.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ylös

Vierailija
5/5 |
12.02.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

entäs jos ihan hyväksyisit sen tunteen, että olet tippa linssissä tuosta asiasta, sen enempää miettimättä syitä tms. Sehän on vain tunne, ja menee aikanaan ohi. Yleensä sitä nopeammin, mitä paremmin osaa sen hyväksyä.

Ja voithan vähän miettiä, mitä siellä tunteen takana kentis on, ei ehkä niinkään surua siitä, ettet enää käy ko. tallilla töissä, vaan pelkoa siitä, mitä sen jälkeen teet. Saatko uutta harjoittelupaikkaa, ja jos saat, niin viihdytkö siellä tms.

Ja jos noi asiat pelottaa, niin hyväksy sekin tunne, hyväksy että asiat on joskus pelottavia ja se siitä. Kaikesta kyllä selviää, ajan kanssa.