Koiranpentu lapsiperheeseen?

kannattaisi odottaa että muksut on vähän vanhempia. Pieni koiran pentu sen opettaminen sisäsiistiksi ne terävät naskalihampaat ja riehukohtaukset. sekä pennun unen tarve siinä pohdittavaa. malttavatko muksut antaa pennun nukkua syödä yms rauhassa. Pitkää pinnaa vaatii, mutta helpommallla varmasti pääsee kunhan lapset ovat siinä iässä, että vähän ymmärtävät toisen elävän olennon päälle. Tiedän kasvattajaia jotka eivät myy pentuja, jos perheessä pieniä lapsia.

eräältä kasvattajalta kyselin ja sanoi ettei se ole mikään ongelma. Kunhan pentu saa vaan olla välillä rauhassa jossain ja lapselle opetetaan heti miten koiran kanssa ollaan ja koiralle miten lapsen kanssa ollaan :)

Kannattaa ottaa selvää mitkä ovat ns. lapsiystävällisiä rotuja. esim. kultainennoutaja, samojedinkoira.

pienet koirat eikä vahvat voimakastahtoiset koirat sovi hyvin perheeseen jossa pieni lapsi.

meillä lapset ovat kyllä tottuneet koiriin isovanhemmilla joten ei siksi ihan mahdottoman ihmeellinen asia heille ole. Vaakakupissa painaa sellainen asia että olen itse aikankin tämän kesän vielä kotona joten voisi olla aikaa paneutua koiraan. Syksyllä pitää alkaa hiljalleen suunnitella paluuta työelämään.



-ap

alussa lapsi ei ymmärtänyt yhtään että se on elävä olento ja koiranpentu saikin kyllä kyytiä ja niin sai lapsikin pennun terävistä hampaista. Sisäsiistiksi oppiminen ei mielestäni ollut ainakaan okt:ssa vaikeaa, pennun saattoi helposti päästää takapihalle tarpeilleen.

Nyt koira on kohta kolmevuotias ja lasten hyvä kaveri; todella pitkäpinnainen ja hyvähermoinen heidän kanssaan, välillä oikein hakeutuu heidän seuraansa rapsutettavaksi tai leikitettäväksi. Tosin setterit ovat kyllä muuutoinkin todellisia lapsiperhekoiria, miellyttämisen haluisia ja aika helppoja opettaa tavoille. Jonkun muun rodun kanssa voi olla hankalampaa.

kiertoon pitovaikeuksien takia, kun ei jaksetakkaan vallatonta pentua ja pieniä muksuja. Eräs erittäin ikävä tapaus on esim lapset hyppivät pennun päälle ja siltä murtui takajalka, jota vanhemmat eivät älynneet tai huomanneet. pentu tottakai murisi ja näytti hampaitaan sitten lapsille, kun ne lähestyivät sitä ja pentu lähti vauhdilla " luonnevikaisena" uuteen onneksi kotiin, jossa ymmärrettiin jotain olevan vinossa. Koira kuvattiin ja sai asianmukaista hoitoa, mutta kavahtaa edelleen pieniä lapsia.

Me ollaan oltu miehen kanssa aina koiran kanssa, viimesin kuoli 13- vuotiaana vuosi sitten syöpään.



Meillä on 2 alle 3- vuotiasta lasta ja kolmas on suunnitelmissa parin vuoden päästä.



Ollaan hankkimassa meille tuttu rotunen koira, on soiteltu muutamalle kasvattajalle ja vakavasti ollaan hankkimassa pentu.



Palaan loppukesästä töihin osaaikasella hoitovapaalla ja mies on liukuvalla työajalla.

alusta asti on tehtävä täysin selväsi että koira ei ole lelu ja että sen on saatava syödä ja levätä rauhassa. Meillä koiranpeti oli alussa saunan pukuhuoneessa ja oven sai tarvittaessa lukkoon joten ei lapset päässeet pennun unia häiritsemään. Joidenkin rotujen kanssa on helppoa ja toiset taas vaatii pidemmän sopeutumisajan.

lapset ovat isompia! Ihan tosi, pääset paljon helpommalla.

Siis meillähän on parhaillaan koiranpentu ja pieniä lapsia :) Tosin lapset ovat kohta 5- ja 3,5-vuotiaita, siis eivät alle 3 v. ja talossa on myös vanhempia koiria, joten lapset tottuneet elämään koirien kanssa.



Tarkat säännöt - vain aikuiset komentavat koiria, lapset eivät saa leikkiä koirien kanssa (leikkiessä tulee helposti vahinkoja, pentukin riehaantuu liikaa), koiran syödessä lapsilla ei ole asiaa lähelle, nukkua annetaan rauhassa. Suurin hankaluus on lapsesta, joka pennun riehaantuessa kirkuen juoksee karkuun, sillä siitähän pentu vasta riehaantuukin! Portilla erotettu lepopaikka on valtavan hyvä, koirat saavat nukkua rauhassa ja yliriehakkaan pennun voi laittaa portin taakse rauhoittumaan.



En koe minkäänlaiseksi ongelmaksi koiranpentua lasten kanssa, töitä se toki teettää ja silmiä saisi olla muutama pari lisää. Joskus aamuisin töihinlähtökiireen keskellä lasten lahkeessa roikkuva pentu ja pissilätäkköön astuva lapsi saattaa kiristää hermoja - mutta itse olen oasni valinnnut, enkä valita :) Koirat tosin ovatkin meillä minun harrastukseni, kisakoiriksikin hankittuja perheenjäseniä.

Siis olisin mielelläni ottanut pennun ollessani vielä lasten kanssa kotona, mutta silloin ei ollut sopivia pentueita - kun en kelpuuta mitä tahansa koiraa. En siis kokisi ongelmaksi pieniä lapsia, kunhan aikuiset ottavat koirasta vastuun ja ymmärtävät koiran kasvatuksestakin jotakin.

ja toista ollaan ottamassa kesällä. KOira touhuaa perheen mukana-sitä aluksi pelkäsin miten ulkoilutukset onnistuu mutta ei ole ongelmia ollut. Asumme ok-talossa joten välillä voi päästää koiran pihalle jos ei pääse itse sen kans ulos. Tuolla kun hangessa juoksee lasten(ja minun,heh) kanssa niin hyvin saa energiat purettua. Se tietty pitää muistaa että koira on aina koira eli ei saa liiaksi luottaa vaikka olisi kuin hyvä luontoinen. Ja koiran pitää olla perheessä arvojärjestyksessä se alin,myös pienimmän lapsen pitää olla sen yläpuolella.. näin vältytään johtajuusongelmilta.



Meillä koira on Walesinspringerspanieli ja meidän koiran kasvattaja suositteli tätä rotua lapsiperheeseen-eikä suotta. Kävimme katsomassa kyseistä rotua 2v ennemmin kuin oma koira tuli taloon.. saatiin vähän kuvaa rodusta. Ihana että tällä palstalla on välillä koiramyönteisiä ihmisiä!

enemmän lenkkiä tarvitsisi. Meillä 3 pientä lasta ja 2v koira.

vaikka koira meille kovin toivottu olisikin, on ehkä syytä kuitenkin odottaa parisen vuotta. Nuorin on meillä nyt 1,5v ja vanhin 7v ja lapsia 4. Parin vuoden päästä isommat kaksi ovat jo sen verran isoja että heille voi koiran ulkoilutus ym vastuuta vähän jakaa ja 2 pienempääkin vähän enemmän " järjissään" .



Kiitos kokemusten jaosta!!



-ap