Ihan koukussa näihin iltapäivän suomifilmeihin

Vanhat filmit on kuin aikamatka. Mukava parin tunnin irti-otto. Tykkään. :)

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 14:36"]

Komisario Palmuissahan oli hienot roolitukset kautta linjan. Leo Jokela tietysti ihan ässä, pikkueleillä teki monesta kohtaukseen ihan omalaisensa. Ja olihan niissä poikkeuksellisen hyvät käsikirjoituksetkin.

[/quote]

Kyllä joo, siis niissä Waltarin kirjojen pohjalta tehdyissä kolmessa ensimmäisessa mustavalko Palmussa. Sen sijaan viimeinen, myöhemmin ilmestynyt värillinen Vodkaa Komisario Palmu taas ei ollut ollenkaan niin onnistunut, mutta sillähän ei ollutkaan enää mitään tekemistä Waltarin kirjojen kanssa.

Näyttelijäsuoritukset tietysti kautta linjan Palmuissa parasta A-luokkaa. Nostan kuitenkin esiin vielä yhden nimen, eli  Elina Pohjanpään aviomiehen Pentti Siimeksen, joka on mukana kaikissa kolmessa mustavalko Palmussa ja kaikissa näyttelee taattuun Pentti Siimesmäiseen tyyliin.

Ihanaa, että joku muukin tykkää! :D Mun erikoissuosikki on Kulkurin valssi, lisäksi tykkään Suomisen perheistä, Komisario Palmuista ja Kauniista Veerasta. 

Minä taas pidän enemmän maaseutumelodraamasta kuin kaupunkikuvauksista, maalta kun olen. Heinäpeltoromantiikka on ihanaa. Päivällä renki Tauno kaataa heinän, ja illalla hän kaataa talontyttö-Ansan. Sitten Tauno lähtee matkoihinsa, ja Ansa on tietenkin raskaana. Kun vauva on syntynyt, Tauno palaa ja paljastaa olevansakin Uljasvuoren kartanon isäntä. Onnellinen loppu, yhyyyyy.

12-v Tyttäreni suosikki on: ""Kun tuomi kukkii.""
Mun suosikkini on "Hilman päivät".

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 13:43"]

Juonet ovat mitä sattuu ja näyttelijäntyö vanhanaikaista ylinäyttelyä, mutta joku niissä koukuttaa. Tuttuja kaupunkinäkymiä vuosikymmenten takaa, hienoja vanhoja autoja ja veneitä, joskus hienoja henkilöhahmojakin. Yllättäviä kuvakulmia. Muutaman viikon takainen Musta rakkaus oli täynnä näkymiä 50-luvun Tampereelta. Ja tämänpäiväisessä äsken vauhdikas autoajokohtaus 30-luvun maaseudulta. Ja niin dekadentteja moderneja naisia.

[/quote]

Juu, hassua, että minäkin olen vasta viime vuosina alkanut näkemään niiden arvon. Tutuksihan ne tuli jo 70-luvulla, mutta silloin meillä oli vielä mustavalko teeveekin, joten eihän ne niin eksoottisen vanhoilta silloin näyttäneetkään. 80-90 luvuilla taas ne tuntuivat jo ikivanhoilta ja tunkkaisilta, että eihän ne nuorta ihmistä kauheasti kiinnostaneet. Viime vuosina ne ovat alkaneet kiinnostaa kovastikin ja itse asiassa olen alkanut pitää myös siitä ylinäyttelemisestä, jota erityisesti Vaala ja Tulio näyttelijöiltään vaativat.

Erityisesti minua ilahdutti vähän aikaa sitten tulleessa Isän vanha ja uusi elokuvassa Elina Pohjanpään roolisuoritus perheen tyttärenä. Siinä oli sellaista Suomisen Pipsamaista tättähäärämäisyyttä, tosin vieläkin paremmin näyteltynä. Ei olisi uskonut, että Elina Pohjanpää oli kyseisessä Kaisan roolissa jo oikeasti 22 vuotias.

Tuli katsottua (youtubesta) pitkästä aikaa taas yksi suomalaisen mustavalkokauden ehdottomista kärkiklassikoista, eli Komisario Palmun erehdys. Siinäkin Elina Pohjanpää oli loistava.

Joo, katson niitä myös aina silloin tällöin. Hienoa ajankuvaa ja lavastukset kiinnostavat varsinkin, hauska nähdä vaikkapa Arabian astioita tai tuttuja vanhoja (silloin uusia!) huonekaluja tai hienoa 30-lukulaista maalaistalon interiööriä ja ulkokuvauksissa näkyvää pihapiiriä. Myös ajan muoti kiinnostaa. 

Komisario Palmuissahan oli hienot roolitukset kautta linjan. Leo Jokela tietysti ihan ässä, pikkueleillä teki monesta kohtaukseen ihan omalaisensa. Ja olihan niissä poikkeuksellisen hyvät käsikirjoituksetkin.