Sinkkuus varjostaa elämääni

Olen 27-vuotias nainen, enkä ole koskaan ollut vakavassa seurustelussuhteessa. Tapailusuhteita (1-4kk) on useita, mutta ne ovat loppuneet syystä tai toisesta. Koen tämän asian erittäin raskaaksi, joka vaikuttaa joka päiväiseen elämääni. Vanhemmat, sisarukset, sukulaiset, ystävät, työkaverit ja tutut vuodesta toiseen päivittelevät sinkkuuttani. " Saisit kenet tahansa, joten miten voit vieläkin olla vapaa?" Tätä samaa lausetta jankataan vuodesta toiseen. Välillä haukutaan nirsoksi, joka ei todellakaan pidä paikkaansa! Minulle kelpaisi 25-40v,  itseäni pidempi mies, jolla oisi samanlainen huumorintaju ja hän tykkäisi harrastaa liikuntaa. Onko nämä kriteerit liikaa?!

Puheet satuttavat. Paineet kasvavat. Olisin ikuisesti onnellinen saatuani jonkun ihmisen rinnalleni ja rakastaisi..Vuosien saatossa tämä ongelma on kasvanut koko ajan isommaksi möykyksi sisälläni. Olo on riittämätön, häpeällinen..Tämä taas ajaa tilanteen siihen, että itselläni on todella vaikea ottaa kontaktia kiinnostaviin miehiin. 

Mitä teen? Auttakaa.