Olen surullinen lapseni takia :(
Minulla on maailman ihanin 11 v. tyttö, jonka opettaja sanoi olevan luokan suosituin oppilas. Hän saa luokallaan eniten synttärikutsuja, hän saa eniten ääniä kun äänestetään luokalta oppilasta luottamustehtäviin, hänen vieressään useimmat haluaisivat istua jne. Mutta vapaa-ajalla ei ole kavereita. Tai on, jos hän itse tekee aloitteen. Parasta kaveria ei ole, ja joka päivä hän joutuu miettimään, ketä tänään kysyisin. Iltaisin ja viikonloppuisin ei puhelin eikä ovikello soi :(
Tyttö on mielestäni sosiaalisesti varsin taitava, tulee useimpien kanssa hyvin toimeen. Hän tykkää leikkiä erilaisia leikkejä ja pelata pelejä; eli hänen kanssaan on helppo keksiä tekemistä. Lisäksi minä kuskaan varsin auliisti esim. uimaan tai sisäseikkailupaikkoihin.
Vuosien varrella on ollut montakin "parasta kaveria", joiden kanssa leikit ovat sujuneet ja yhteydenotot ovat olleet molemminpuolisia. Aina ystävyydet ovat kuitenkin hiipuneet niin, ettei nykyisin ole enää minkäänlaista yhteydenpitoa. Yhtenä esimerkkinä paras kaveri parin vuoden takaa: toinen vaihtoi koulua, mutta koska asuvat edelleen lähekkäin ja olivat toistensa parhaat kaverit, yhteydenpito jatkui satunnaisesti (useimmiten tyttäreni aloitteesta). Tämä toinen kutsuttiin uutena vuotena leikkimään sekä tammikuun lopulla synttäreille; siinä välissä ja sen jälkeen hänestä ei ole kuulunut mitään. Olisi kiva jos hän joskus vuorostaan kysyisi "voitko olla?". Samoin on nyt käymässä erään toisen kaverin kanssa; kesällä vielä pitivät yhteyttä useamman kerran viikossa, nyt viime aikoina ei lainkaan (tyttäreni on kyllä monta kertaa kysynyt, mutta toinen ei koskaan voi olla).
Missä vika? Sydämeni särkyy kun näen, että tyttö kärsii tilanteesta.
Kommentit (11)
Mikä vittu on ongelma jos se on luokan suosituin ja SAA itse valita kaverinsa. Mulla ei ollut peruskoulussa yhtään ystävää ja olin OIKEASTI yksinäinen toisin kuin sun lapsi.
No, ok. Ehkä olen turhaan "huolissani" tai pahalla mielellä. Tytöllä ei ole serkkuja eikä sisaruksia; on siis pienen suvun nuorimmainen, ainut omassa ikäluokassaan. Vaikka on luokan suosituin (opettajan mukaan), tuntuu silti ettei vapaa-ajalle kavereita piisaa ja joutuu aina olemaan se aloitteen tekevä osapuoli. Toisaalta häntä ei myöskään suljeta joukon ulkopuolelle, mistä olen onnellinen. Ongelmaa ei siis ole, mutta silti lapseni tuntuu kärsivän siitä, ettei kukaan soita hänelle ja kysy "voitko olla?". T. Ap
Ps. Hän ei "saa valita" kavereitaan, vaan joka päivä on saman kysymyksen edessä: "kukahan tänään voisi olla, etten rasita yhtä kaveria liikaa". Koska arveluidemme mukaan osa kaverisuhteista on tukehtunut liialliseen yhdessä oloon. Ja hän osaa olla ja on paljon myös yksin.
Voi olla, että muut arkailevat ottaa yhteyttä muiden yläpuollella olevaan (eli muita suositumpaan) lapseen.
Ei kannata väheksyä ujostelun merkitystä pienten lasten käyttäytymisessä.
Äitinä en keksi miten sanoisin tän niin ettet pahjoita mieltäs, mutta teksistä kuulsi se miten korkealle jalustalle olet lapsesi nostanut, vastoin lapsen toiveita jne.
Ei ole myöskään oikein eikä normaalia, että opettaja puhuu yhdestä oppilaasta noin ja kyseenalaistaisin myös väitteen, että kaikki haluaa aina just sun tytön viereen jne.
Oletkohan vahingossa kasvattanut tytöstä ylimielisen jonka seurassa ei loppupeleissa kukaan lapsi viihdy?
Ap, en halua mitenkään loukata tmv mutta onko tyttösi aidosti hyvä kaveri? Oman lapseni luokalla on juuri kuvailemasi kaltainen "suosittu" tyttö joka on suosittu manipulointikykyjensä takia. Kukaan ei koulussa halua joutua hänen epäsuosioonsa ja opettaja ei näe tämän esityksen läpi. Vapaa-ajat ja lomat ko. tyttö onkin yksin mikäli ei saa "kiristettyä" silloistaan besuaan olemaan kanssaan.
en tarkoita että tyttösi olisi lapseni luokkakaverin kaltainen mutta sosiaalisesti lahjakas särähti korvaani. Tärkeää ystävyyssuhteissa on olla aito ja tasa-arvoinen kaveri.
Tai joka esittää äidille ja muille aikuisille kilttiä tyttöä, ja kavereillr on tosi ilkeä. Anteeksi vaan, kuulostaa nyt siltä..
Opettaja on nyt pahasti puhunut silkkaa paskaa... noin ei edes saa sanoa, ja ehkä se siellä koulussa näyttää suositulta, mutta eihän tyttö stä oikeasti ole, ymmärräthän...
Itsekin jouduin lapsena hakemaan kavereita ulos kun eivät hakeneet minua. Näin vanhempana kaikki kaverit ovat jääneet pois.
Olinkohan minä kuitenkin ärsyttävää seuraa kun muut eivät hakeneet minua ulos? Näin jälkeenpäin ajateltuna saatoin olla hieman ilkeä. Vitsailin kavereiden kustannuksella, eivätkä pitäneet siitä?
Opettajat voivat nähdä tilanteen ihan erilailla kuin lapset. Voi hyvin olla että ainokaisena lapsena ja suvun nuorimpana osaa olla aikuisten kanssa, mutta lasten maailma voi olla erilaista ja vaatia myös sellaisia hyvin hienoviritteisiä taitoja jotka tytöllä eivät olekaan niin hyvin hallussa.
Ei tilanne nyt kamalata kuulsta. Kaikki ystävyyssuhteet eivät ole ikuisia. Minulle pysyvimpiä ihmissuhteita ovat sisarus- ja serkussuhteet. Parhaita ystäviäkin on, mutta suurimman osan heistä olen tavannut vasta lukiossa tai myöhemmin. Onko tytöllä harrastuskavereita?