Onko epänormaalia, jos ei halua nähdä kavereita viikottain?

Olet aikuistumassa ja löytämässä oman tapasi olla muiden seurassa

kolme tai useampi on kaveruutta. kahdestaan tulee parisuhde fiilis.

Et ole epänormaali. :) Mä oon ite vasta 22 ja samanlainen! Nuorempana olin tosi menevä ja halusin kokoaika kaikkialle ja viikonloput meni kavereiden kanssa rellestäessä.. Enää ei kiinnosta sit pätkääkään :D viihdyn kotona kissan kanssa <3 ja nautin olostani! Oon siis yksin mut en yksinäinen ;)

Teinimeininkiä kavereillasi.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:24"]

Olet aikuistumassa ja löytämässä oman tapasi olla muiden seurassa

[/quote]

Voisko se olla tämä? Poikaystävän näkeminen ei aiheuta ahistusta. Tai niitä oikeasti " samanlaisia" sieluja ei ole löytänyt että synkkais kunnolla vaikka toimeen tuleekin. Oon huomannut että nämä tuttavat "sukulaiset" eivät oikeestaan ole kovin samanlaisia kuin minä loppujen lopuksi. 

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:29"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:24"]

Olet aikuistumassa ja löytämässä oman tapasi olla muiden seurassa

[/quote]

Voisko se olla tämä? Poikaystävän näkeminen ei aiheuta ahistusta. Tai niitä oikeasti " samanlaisia" sieluja ei ole löytänyt että synkkais kunnolla vaikka toimeen tuleekin. Oon huomannut että nämä tuttavat "sukulaiset" eivät oikeestaan ole kovin samanlaisia kuin minä loppujen lopuksi. 
[/quote]
Mulla on kyllä kanssa poikaystävä, jonka kanssa vietän mielelläni aikaa :) t. 4

Olen myös 24 ja jollain tapaa samanlainen. Mulla on joku sosiaalinen kiintiö, minkä kestän tiettynä aikana. Mulla se pätee ihan kaikkiin kavereihin, oli ne miten ihania tahansa. Mulle saattaa olla liikaa jo kahden eri kaverin tapaaminen samalla viikolla. Mulle sanotaan jatkuvasti, etten voi missään nimessä olla mitenkään sosiaalisesti rajoittunut, kun kuitenkin toimin muiden kanssa normaalisti. Silti, pääosin vastaan kavereiden "nähdäänkö tänään?"-kyselyihin, että sori, kiire. Tai sori, en jaksa tänään. Silloin sitten kun näen kavereita, mulla on yleensä tosi hauskaa. Mutta jotenkin tiedän, että jos tihentäisin näitä tapaamisia, hauskuus lakkaisi. Ehkä tähän vaikuttaa se, että teen työtä, jossa olen jatkuvasti sosiaalisessa kontaktissa muihin työkavereihin, mutta olin samanlainen myös ollessani työttömänä.

Joten ei, et ole ainut.:)

Ei oo epänormaalia! Muakaan ei kiinnosta paskan vertaa viettää aikaa ns. turhien ihmisten kanssa, mieluummin oon yksin. :)

Ihan normaalia mustakin, olen koko aikuisikäni ollut tuollainen. Perheenjäsenten kanssa olen päivittäin tekemisissä (luonnollisesti), oman äidin kanssa viikottain ja kavereiden kanssa ehkä pari kertaa kuussa (joskus useamminkin mutta pääsääntöisesti näin). Jos joku kaveri soittelee viikottain ilman varsinaista asiaa, tuntuu, että se tunkee perheeseen...

Itsekään en ole koskaan välittänyt treffailla joka viikko. En edes teininä, ja koulu aikaan meni hermot kun piti nähdä päivittäin. Nyt onneksi asutaan eripuolilla Suomea ja nähdään suht harvoin. Nykyisellä paikkakunnallani on yksi kaveri jota aina silloin tällöin nään. Riittää tuon ukon katseleminen päivittäin.
N21

Niin no jos ei nuorempana kovin hyvin tunne itseään, niin ajautuu "ei omanlaisten" ihmisten kaveriksi.
Mulla oli aikoinaan pari sellasta kaveria, jotka omasta mielestään kasvoi ulos meidän kaveripiiristä. Oltiin kuulema lapsellisia. Tosi asia, ettei ne ihan mukana kaikessa ollutkaan, vaikka yritettiin toki viestitellä ja pyytää mukaan ( mukavia kun olivat)
Nyt on pari kertaa nähty ja me lapselliset ollaan reissattu, edetty uralla ja luotu tietyt verkostot. Nämä jättäytyjät vetää aika lailla samaa rataa edelleen eli se kypsyminen on kyseenalaista.
Minua risoo tämä " kasvoin irti kavereistani, jotka ovat jämähtäneet"" asenne. Eihän se kavereiden syy ole tai tee heistä tyhmempiä tai teineimpiä jos vaan ovat eri maata. Ei pidä aina peilata itseään muihin vaan analysoida itsensä ihan itsenään...

Juu, täällä kanssa yksi kotikissa. Osaan toki olla sosiaalinenkin ja viihdyn ystävieni seurassa enkä kammoa muita ihmisiä tai sosiaalisia tilanteita, mutta pohjimmiltani oon kuitenkin sellainen erakkoluonne. En pidä itseäni minkään mittapuun mukaan "epänormaalina", ihmisiä on erilaisia :)

Minä vielä jatkan tuota kommenttiani että olet aikuistumassa. Sinussa voi myös olla vähän introventtiä, joka voi kyllä nauttia sosiaalisuudesta, mutta latautuu rauhassa. Tutki itseäsi ja tee niinkuin hyvältä tuntuu.
Tuohon kommenttiin, että jotkut kaverit vetäytyi ja me jatkettiin verkostoitumista ym, sanon van että tapoja on monenlaisia. Mulle kävi aikoinaan kuten aplle, etsin pitkään omaa tapaani ja menetin muutamia kavereita, mutta olen nykyisin sosiaalinen, verkostoitunut ja menestynyt. Olen kuitenkin paljon myös yksin, koska pidän siitä. Joihinkin ystäviini pidän yhteyttä kerrran vuodessa. En ole esillä ja ensimmäisenä äänessä, mutta se on vain minun tyyliäni, ei minun osaamiseni ja arvoni mitta.

Tässä on se hankala tilanne, että nämä kaverit asuu tosi lähellä ja on sukulaisia 

Tuntuu, että sukulaisen tekemisissä pitää olla kun on aina ollut..

Ap 

Tuo, että akkuja pitää ladata ihmisten tapaamisen jälkeen kuulostaa ihan minulta. Olenkin introvertti.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:53"]

Tuo, että akkuja pitää ladata ihmisten tapaamisen jälkeen kuulostaa ihan minulta. Olenkin introvertti.

[/quote]

sama

Mä jotenkin kaipaan entisakaa kun oli normit kännykät. Käytiin välillä näkemässä kavereita ja juteltiin paikanpäällä jonninjoutavia. Tekstari lähetettiin jos oli asiaa. Toki välillä on kiva höpistä whatsapissa turhia juttuja, mutta ainakin mun tuttavapiirissä sitä tehdään päivittäin.

Mua ainakin ahdistaa jos oon joku takertuu liikaa esim näin "ei olla kahteen viikkoon nähty pitää heti nähdä kun pystyy tai sitten jotain tällästä "Nähäänkö ens viikolla???!!!

ei kaverisuhde kumminkaan oo mikään parisuhde jotkut näin luulee.