Lue keskustelun säännöt.
Epäeroottinen ja -kiinnostava tarina mieheni suolisto-ongelmista
10.02.2015 |
Juu elikkäs. Tilanne on nyt se, että nämä rakkaan avomieheni suolistovaivat alkavat olla jo tragikoominen ongelma minulle ja olen pikku hiljaa oikeasti tehnyt kaikkeni, että ukko hoitaisi asian. Avauduin tästä aikoja sitten jo täälläkin. Miehelläni siis on vatsa joka aamu aivan sekaisin, öisin kuuluu hirmuinen murinaörinä ja piereskelee paljon. Mies on energinen, hoikka ja terve kolmikymppinen noin muuten. Täällä AV:lla kävin sitten kysymässä aiemmin, että miten pitäisi asiaan suhtautua ja vieläkin ongelma on ja pysyy.
Ensin otin asian hienovaraisesti puheeksi (kiitos täältä tulleiden vinkkien): "Välitän sinusta ja mietin tuota kun sinulla on ilmeisesti jatkuvasti vatsa sekaisin. Voisikohan olla jotain, joka pitäisi tutkia?" Vastaus: "Ei ole mitään, en ole huomannutkaan mitään. Mistä muka noin luulet?" Selitin, että kyllä huomaan sen kun nukun hänen vieressään ja äänieristämättömään vessaan heti aamuisin kömmittyään ymmärtää vähemmälläkin kuulemisella, että nyt on maha löysällä. No en tietenkään noin sanojani asettanut, mutta koitin sen välittämiskortin käyttää niin loppuun kuin mahdollista. Lopulta sain miehen suostumaan varaamaan ajan lääkäriin ja lupasi hoitaa asian.
Kysäisin parin päivän päästä, oliko varannut aikaa. Vastaus ei ole, mutta huomenna. Ja sama taas muutaman päivän päästä ja sama vastaus myös. Tätä meni aikansa ja lopulta vähän suutahdin, että eikö hän voisi tehdä sitä kun on pikku juttu ja lupasi sen hoitaa. Olisi myös minulle tärkeää tietää, että kaikki okei. Lopulta pienen väännön jälkeen aika lääkäriin ja sitten kävikin siellä. Kai(?). Sanoi: "Ensi viikolla soitellaan tuloksista." Kysyin, mitä he siellä tutkivat, verikokeetko jne. niin sanoi vaan, että "ottivat kaikkia testejä musta". No selvä.
Ensi viikolla ei kuulunut mitään. Pyysin soittamaan ja kysymään, varmuuden vuoksi. Mies selitti, ettei heillä varmaan ole hänen uutta numeroaan ja varmaan jotenkin tulisi postitse tietoa jos olisi jotain vakavaa ja näin edespäin. Minusta alkoi jo tuntua, että olen joku suolistokyttääjäpirttihirmunalkuttaja, mutta en vaan nyt jaksanut antaa asian ollakaan.
Pitkien vääntöjen jälkeen hän sanoi soittaneensa ja kysyneensä asiaa ja kaikki oli kuulemma ok. Ei selittänyt mitenkään yhtään mistään tuloksista tai muusta, enkä niistä nyt viitsinyt inttääkään kun muutenkin asian otan aina esiin. Vuoroin mies on sitten lisäksi murehtinut, että meneekö hänen seksikkyytensä tässä nyt minun silmissään tuon takia ja muuta tällaista ja tietenkin sanon, että ei, vaan kyse on hänen terveydestään. Ja nyt lopputulos on, että mies on tyytyväinen kun on käynyt (jos edes on) tutkimuksissa ja kaikki muka-ok ja minun pitäisi olla tyytyväinen, mutta hitto!
Alkaa muakin pikku hiljaa harmittaa. Tuntuu, että mies on ehkä valehdellut käyneensä edes missään. Sitten tulee huoli. Ja sitten ärsytys kun ei voi yhtä pientä asiaa saattaa alusta loppuun. Ja myös ihmettelen, että miksi ei. Ja kun tuota paskasta sisähuussia hinkkaan, niin sitten tulee myös v*tutus. Ja pakko myöntää, että välillä myös seksikkäät aatokset äijästä haihtuu taivaan tuuliin kun mies nukkuu ja kuulen tyynynkin läpi ne jäätävät ilmavaivat.
SIIS: MITÄ NYT TEEN?
Tiedän, ehkä ihan älytön ongelma monen mielestä, mutta tämä käy hermoille jo.
Kommentit (10)
Ei se ole oikeasti käynyt missään lääkärissä tai saanut mitään "tuloksia". Pitkäaikaisessa ja noinkin hankalassa vaivassa tehdään kolonoskopia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta nyt ihmeessä toisen painostaminen ja ahdistelu tuolla asialla. Hän käy tutkimuksissa jos haluaa käydä, jos ei halua, niin ei käy. Hänellä on täysi oikeus asia itse päättää. Monella, kuten minulla, on koko ikänsä tuollaisia juttuja eikä niitä huvita mitään sen enempää tutkia. TUskin ovat vaarallisia jos ovat esim. olleet 20 vuotta ilman lisäongelmia, kuten itselläni...
Voihan olla että miehelläs on joku allergia, joka vaikuttaa jokapäiväisesti. Esim. itselläni on todettu vehnäallergia, mutten ole lopettanut syöntiä, ja siksi maha kipeä ja kärsin ilmavaivoista sekä kuivasta ihosta päivittäin..
Varmaan valehteli käynnistään. Mutta sinullahan se ongelma tuntuu olevan, ei hänellä!?
Onko mies kokeillut mitään ruokavaliota, esim. laktoositonta tai gluteenitonta? Keliakia ei välttämättä näy kokeissakaan.
Mulla on myös ollut samoja ongelmia kuin miehelläsi, ja pahimmat aiheuttajat ovat olleet (varsinkin tuore) hiivalla leivottu leipä ja pulla, kahvi, punaviini, olut ja monet hedelmät, erityisesti sellaiset jotka ovat sekä kirpeitä että makeita, kuten appelsiini ja kirpeät omenat. Viljat yleensäkin tuntuvat ärsyttävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvällä mallilla parisuhteen keskustelutaidot...
Kyse luultavasti jostain ruoka-aineallergiasta (laktoosi, keliakia, tietyt hedelmät tai ym) tai sitten ärtyvästä suolesta. Tarina nimittäin kuulostaa niin tutulta ja itsellä on ärtyvä suoli. Ja sanon, että on hieman pöhölö ukko jos ei oikeasti selvitä mikä vialla. Kun suoli ei normaalisti toimi niin jotain häikkää aika varmasti on. Terveyden kannalta pitäisi oikeasti tutkituttaa. Ja jos syy löytyy niin paranee elämän laatukin. Että semmosta.
T. Sairaanhoitajaopiskelija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun miehellä alkoi kanssa tuollaisella äänekkäällä kurinalla 33v. Mies oli silloin tosi stressaavassa työtilanteessa. Sitten alkoi olla lämpöilyä ja vatsanväänteitä. Jätettiin maidot ja vehnät, lisättiin kuitua. Kurina ja yllättävät ripulit vaan jatkuivat.
Sitten pönttöön alkoi ilmestyä hieman verta. Pukamista, ajatteli mieheni. Pikkuhiljaa verta alkoi tulla enemmän, välillä vähemmän. Pari viikkoa pähkäilyä, mieheni vähätteli asiaa, painoi töitä ja vältteli lääkäriin menoa, kuten useimmat miehet.
Sitten yleiskunto yllättäen romahti täysin ja nousi korkea kuume, ambulanssilla sairaalaan. Tulehdusarvot huitelivat yli 200 ja kortisonia tiputettiin suoraan suoneen. Tähystyksessä mieheni hikoili tuskasta itsensä litimäräksi, paksusuoli oli kauttaaltaan vereslihalla eli kyseessä oli äkillisesti alkanyt haavainen paksusuolentulehdus. Mieheni tuli sairaalaan aivan viime hetkillä. Onneksi paikalla sattui olemaan taitava endokrinologian erikoislääkäri, jonka ansiosta mieheni ei joutunut koko paksusuolen hätäpoistoon.
Tauti yleistyy koko ajan erityisesti n.30 vuotiaiden aktiivisesti työelämässä olevien miesten keskuudessa. Joten ottakaa jatkuvat kurinat vakavasti ja mies lääkäriin heti, jos pönttöön ilmestyy verta.
Mun maha on ollut tuollainen jo reilut 20 vuotta. Heti pian herättyäni pitää juosta vessaan kun alka vatsaa vääntää. Ilmaa on kertynyt vaikka kuinka. Vatsaa on tutkittu ja todettu että mulla on vaan tää suomalaisten kansantauti eli ärtynyt suoli. Vessaan pitää välillä juosta päivälläkin, yleensä se tapahtuu aika pian syömisen jälkeen. Kaikkeen tottuu, ilmeisesti myös avokkisi on tottunut vatsaansa eikä se häntä häiritse. Toki kannattaahan tuo tutkia, ettei vaan ole jotain muuta vakavampaa. Mutta jos se on ärtyvä suoli, niin ei sille paljon ole tehtävissä. Ja avokkisi sinne lääkäriin on mentävä, joten et sä asialle oikein mitään voi. Puhu vielä josko tuo menis, jos ei mene niin minkäs voit. Ei kai aikuista pakottaa voi.
Munkin miehellä on äänekäs ja vikkelä vatsa. Istuu aamusin tunnin vessassa, onneks omassaan. Ei oo miehen suolentoiminta ikinä mun mielenrauhaa järkyttänyt:)