Lue keskustelun säännöt.
Miksi houkuttelen kavereita, jotka arvostelevat?
20.02.2015 |
Taas se tuli nähdyksi. Jostain syystä houkuttelen "ystävikseni" naisia, joilla on suuri tarve arvostella tekemisäni ja valintojani ja tapaani toimia. Tai stten jokin minussa provosoi sellaista käytöstä esiin.
Olen mielestäni ihan tavallinen. Kärsin pitkäaikaissairaudesta, mutta elän silti ihan tavallista elämää. Aiemmin olin lihavahko, nykyään tavallisen painoinen nelikymppinen. Minulla on kaks peruskäytöstavoin toimivaa lasta ja kiva mies. Nuorena olen ollut kaunis, mutta hyvin epävarma ja syömishäiriöinen. Vasta viime vuosina olen saavuttanut itsetuntemusta ja -luottamusta, arvostelu silti jatkuu.
En tykkää komennella lapsia ns. "turhaan", eli minulle on esim ok, että saavat liikkua aika vapaasti luonnossa ja pihalla. En välitä sotkeentuvista ja rikkimenevistä vaattesta. En ole turhan tarkka siivouksesta tai miehen käytöksestä ja osallistumisesta. En tykkää puhua p****skaa kenestäkään selän takana, eikä minusta saa kovinkaan hyvää juoruilukaveria. En tykkää negatiivisesta ilmapiiristä ja mielummin juttelen kivoja asioita tai yritän nähdä asioissa paremman puolen. En jaksa esittää olevani täydellinen, enkä jaksa yhtään sellaista suorittamista ja naisten kilpailuasetelmaa.
Naiset arvostelevat minua melkeimpä mistä vain. Yleensä vähän sivulauseessa, tai puolihuolimattomasti. Usein sellaisistakin asioista, joihin ei ole oikeaa vastausta, enkä varsinaisesti ole tehnyt "väärin". Esim. hiustyyliäni yks sanoi mummomaiseksi ja kysyi mistä ostan housuni, kun hän on yrittänyt etsiä paksujalkaisten housuja, eikä oikein löydä. Yksi arvostelee jatkuvasti kaikkia lastenkasvatusratkaisujani, pitkälti liittyen juuri kieltämiseen ja käskemiseen (minusta hänen tyylinsä huutaa jatkuvaa eitä joka asiaan on rasittava) ja nyt hän on alkanut arvostella tapaani kouluttaa koiraa ja esiintyy koirankoulutusguruna yhden perustottelevaisen koiran omistajana (minulla on aiemmin ollut koira, en siis ole ensimmäistä kertaa asialla minäkään). Yksi on arvostellut painoani ja tapaani pudottaa sitä. Hän itse on normipainoine, joten minun ei pitäisi olla uhka.
onko muilla tällasta? Mikä moisen laukaisee? Mitä vastaatte? Usein nämä kommentit tulee niin puskista, että hämmennyn, enkä osaa sanoa mitään.
Kommentit (10)
Mulla on ollut sama tilanne aikaisemmin. Kaikki nuoruudessa elämääni tulleet kaverit ovat tavalla tai toisella kovia arvostelemaan. Olen ihan rempseä ihminen ja osaan pitää puoleni, mutta sellainen salakavala vihjaileva piikittely on toistunut monissa ihmissuhteissa. Monesti on vasta jälkeenpäin tajunnut, miten typerä joku kommentti oli. Olen itse empaattinen ja ystävällinen. Olen vasta viime vuosina tajunnut, että äitini on narsistinen ja isä taas ollut tunne-elämältään todella ailahtelevainen. Äitini on ihan klassinen marttyyri-tyyppi. Kulissit ovat hänelle kaikki kaikessa, aina vaan se mitä muut ajattelee, koko ajan pitää suorittaa, kaikille pitää olla yliystävällinen, mitään negatiivisia tunteita ei ole saanut näyttää ym. ym.
Jos on paljon ihmissuhteita, joissa toistuu aina sama kaava, jäljet johtavat yleensä sylttytehtaalle eli omaan lapsuuden perheeseen. Mieti ap olisiko siellä joku, joka arvosteli jatkuvasti sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piikittelevät ja ilkeät ihmiset ovat inhottavia. Mutta, entä jos AP itse koet jotkut asiat arvosteluksi vaikka ne eivät sitä olisi tai vaikka olisivat vain tilannetajua puutetta jota monilla esiintyy. Itse asuin vuosia sellaisessa Aasian maassa jossa joku saattoi suoraan sanoa että nyt olet lihonut tai onpa naamassasi iso finni. Heille se ei ollut arvostelua vaan tosiasioiden toteamista. Tuo sai itseni tuolloin miettimään että ehkä se arvostelu on päämme sisällä. Joku kysyy neuvoa mistä ostaa lyhytjalkaiselle sopivat farkut, ei hän sinua arvostele tai itseäänkään, vaan tarvitsee sellaiset farkut: sitten kuulija vain kokee sen arvostelujsi.
Olen huono puolustautumaan, varmaan siitä. Ja ehkä myös herkkä reagoimaan, en tiedä.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 19:10"]Mulla ei oo vastaavaa, mutta tuli mieleen, et onko susta vähän vaikea saada otetta? Jos et arvostele, et komentele lapsia, et määräile miestä? Jotenkin tuli olo, et että ootko vähän sivussa kakesta ja se ärsyttää jollain tavalla? Ehkä susta koitetaan saada otetta tai reaktiota irti tolleen?
[/quote]
Hei hyvä aloitus ja hyvä vastaus. Mulla on kaveri, jolle oon alkanut puhua arvostelevammin, vaikka en edes haluaisi. Olen miettinyt, että miksi ihmeessä en saa hillittyä itseäni, kun oikeesti haluaisin olla kannustava ja luottamusta herättävä. Aluksi olinkin, mutta nyt on mennyt huonompaan suuntaan.
.
Olen tuota miettinyt ja tullut samaan tulokseen kuin lainauksessa. Tuo tyyppi on hyvin hajuton ja mauton, arka ja huomaamaton. Aivan varmasti hänellä on ajatuksia asioista, mutta hän harvoin rohkenee tuomaan niitä julki. Ei usein vastaa mielipidettään edes suoraan kysyttäessä. Tämä peittely on alkanut turhauttamaan, ja näköjään epätoivossani yritän piikittelyllä saada hänestä irti edes jonkinlaista reaktiota.
.
Eli pieleen menee. Mutta tuo toiminta tulee minulta jostain aika syvältä, joten en siinä tilanteessa tajua sitä ajoissa. Jälkikäteen sitten ihmettelen, että mitä ihmettä oikein taas tein!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kellään vastaavia kavereita?
ap
Mulla ei oo vastaavaa, mutta tuli mieleen, et onko susta vähän vaikea saada otetta? Jos et arvostele, et komentele lapsia, et määräile miestä? Jotenkin tuli olo, et että ootko vähän sivussa kakesta ja se ärsyttää jollain tavalla? Ehkä susta koitetaan saada otetta tai reaktiota irti tolleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä nro 4 luulet, että se sulla johtuu?
3, voihan tuo olla tottakin. Yleensä kumminkin osallistun kaikkiin keskusteluihin ja olen empaattinen. En ole varsinaisesti mitenkään sivussa keskustelusta, vaan osallistun niin paljon kuin tilaa osallistumiselle on.
ap
Olen kolmekymppinen ja minulla on myös kavereita, jotka saattavat sanoa ilkeitä kommentteja joskus. Esim. antamiani lahjoja on haukuttu suoraan, esim. "hyi, en tykkää!" (annoin suklaata, josta itse pidän), tai "ihan hirveä" (annoin biletopin ja toisella kerralla hiuskoristeen samalle tyypille. Sen kyllä myönnän, että ne eivät sopineet kyseisen kaverin tyyliin, mutta en sitä silloin tiennyt). Yksi kaksikymppinen kaverin kaveri haukkui kerran pukeutumistani: "sulla on aina niin lapsellisia vaatteita". Sama tyyppi kysyi, että "mikset sitten laihduta?", kun olin silloin ollut sinkkuna pitkään ja harmittelin sitä, kun miehet eivät pidä minusta, kun olen liian lihava (olin silloin lievästi ylipainoinen). Minua harmitti se kommentti, koska olin yrittänyt laihduttaa monella eri tavalla ja laskin silläkin hetkellä kaloreita. Hän ei sitä tosin tiennyt.
Lisäksi olen ajautunut suhteisiin muutaman kerran narsististen miesten kanssa. Epäilen myös yhdellä naisystävälläni narsismia. Olen myös ollut koulu- ja työpaikkakiusattu. Olen kiltti ja empaattinen, en koskaan halua ketään loukata, mutta sanon kyllä avoimesti mielipiteeni. En kuitenkaan sellaisia töksäytyksiä, mitä minulle on sanottu. En juoruile ilkeämielisesti, mutta, jos joku on käyttäytynyt huonosti ja pahoittanut mieleni, saatan sitä ihmetellä ja harmitella ystävilleni. Pidän itsestäni huolta, meikkaan, en seuraa muotivillityksiä, vaan ostan sellaisia vaatteita, joista itse pidän. Minulla on 1. pikku koira ja täytyy myöntää, että sen kasvatus on jäänyt vähän puolitiehen. En vain voi olla ankara sille. Tähänkin olisi varmasti olemassa jokin kultainen keskitie.
Minua vähän ärsyttää sellaiset ihmiset, jotka ovat hajuttomia ja mauttomia, eivätkä sano mielipiteitään tai puhuvat liian diplomaattisesti, niin etteivät joudu ottamaan vastuuta sanomisistaan. Myös ihmiset, jotka näkevät asiat vain omasta näkökulmastaan ja hyväksyvät vain yhden mielipiteen, ja tulevat neuvomaan, miten minun pitäisi elää elämääni, harmittavat välillä (paitsi jos ovat samaa mieltä kanssani :))