Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies taitaa olla jättämässä lääkityksen takia :( Vertaistukea?
20.02.2015 |
Poikaystävä, jonka kanssa olen seurustellut reilu puoli vuotta, on aikalailla suhteen alusta alkaen tiennyt, että olen kärsinyt masennuksesta aiemmin. Pari kuukautta sitten sairaus alkoi jälleen nostaa päätään ja hakeuduin lääkärin pakeille, jotta en vajoaisi jälleen ihan pohjalle. Mies suhtautui sairauteen ja psykologikäynteihin ihan ok, vaikka myönsikin, ettei pysty ymmärtämään minua. Lääkitykseen hän kuitenkin tuntui suhtautuvan hyvin nuivasti, minkä vuoksi mietinkin pitkään, aloitanko lääkitystä vai en. Olo ei kuitenkaan tuntunut kohenevan, joten päätin aloittaa, jotta en riskeeraisi suoriutumistani todella tärkeistä velvollisuuksista. En heti kertonut poikaystävälle, sillä ajattelin, että voisi olla parempi kertoa sitten, kun olo olisi kohentunut ja hänkin näkisi lääkkeiden positiiviset vaikutukset. No, olo tosiaan koheni ja meillä meni paremmin kuin ikinä...kunnes päätin muutama päivä sitten kertoa lääkityksestä. Hän ei varsinaisesti kommentoinut asiaa mitenkään, mutta näytti yllättyneeltä. Tuosta hetkestä lähtien hän on kuitenkin ollut hyvin etäinen ja vaisu. Yritin tyhmänä lopettaa lääkkeet välittömästi, etten menettäisi häntä, mutta olo otti takapakkia ja oli pakko jatkaa. En tiedä mitä tehdä. Auttakaa! :(
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 18:56"]
Masentuneen omaisena on erittäin raskasta elää. En syytä poikakaveriasi millään muotoa.
rva 44v
[/quote]
Eli looginen ratkaisu olisi jättää lääkkeet syömättä? Ihan en nyt tajua minäkään.
Ap, harmi ettei poikaystäväsi oikein vaikuta osaavan olla sulle tukena tuossa tilanteessa. Tietty ihmisen, joka ei ole itse kokenut masennusta, on vaikea hahmottaa, millainen sairaus se oikeasti on (kuten tälläkin palstalla näkyy). Ja ei se nyt kyllä millään jumpalla oikeasti parane, voi pyhä sylvi sentään. Nää psyykkiset vaivat on siitä paskoja, kun ne ei näy sillä lailla ulospäin, joten kaikenlaista on niin helppo huudella sairastuneelle, syyttää laiskuudesta ym. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hän jättää sinut tuollaisen syyn takia, niin ehkä parempi vaan. Jos hän ei kestä tuollaista asiaa niin mitäpä asialle voit. Ansaitset parempaa.
Hei, mietipä nyt tyttö-rakas! Jos se jätkä on niin onneton, ettei kestä sun lääkitystä, niin anna sen mennä! Sun terveys ja hyvinvointi ensiks. Löytyy varmasti vielä joku fiksu tilalle!
Tsemppiä AP!
Lääkitys on poikaystävääsi tärkeämpää, joten älä lopeta sitä.
Mikäli poikaystäväsi ei kestä lääkitystäsi, hän ei ansaitse sinua.
Älä ainakaan lopeta lääkkeitä hänen takiaan! Miksei hyväksy niitä? Vanhemman mamman kokemuksella: JÄTÄ SE.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, erosta kyllä aina jotenkin selviää...hoitamattomasta masennuksesta välttämättä ei. Valinta taitaa siis olla aika helppo.
Poikaystävän mielestä pitäisi vaan urheilla kovasti, jotta serotoniinitaso nousisi. Olen tästä toki itsekin jossain määrin samaa mieltä, mutta juuri nyt tarvitsen lääkkeitä, jotta jaksan nousta sängystä ja raahautua sinne salille. Valitettavasti näyttää siltä, että vain lääkityksen avulla pääsen taas kiinni normaaleihin (liikunta)rutiineihini. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on kyllä erikoista että kun puoliso hoitaa sairauttaan, niin se on jotenkin ikävää/noloa! Tai no tämä koskee varmaan enemmänkin mielen sairauksia, ko. suhtautuminen on loppuenlopuksi aivan käsittämättömän yleistä. Minunkin piti aloittaa lääkitys ahdistuksen takia uudelleen pari vuotta sitten, mutta mies pysyy rinnalla. Oli oikein hyvillään että viimein älysin hakea apua!
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 18:11"]Poikaystävän mielestä pitäisi vaan urheilla kovasti, jotta serotoniinitaso nousisi. Olen tästä toki itsekin jossain määrin samaa mieltä, mutta juuri nyt tarvitsen lääkkeitä, jotta jaksan nousta sängystä ja raahautua sinne salille. Valitettavasti näyttää siltä, että vain lääkityksen avulla pääsen taas kiinni normaaleihin (liikunta)rutiineihini. -ap
[/quote]
jos hoitaisitte yhdessä lekurin kanssa ja miehelle jäisi vastuu vain tukemisesta eikä hoitolinjoista. Onko kyseessä rokote ja lääkevastainen hippi? Ei siinä mitään, hoitakoot omat syöpänsä vaikka raakaravinnolla, mutta törkeää painostaa toista. Näin miehenä harvemmin yhdyn näihin jätä se kommentteihin ("ei tiskaa ja kaivaa muniaan, jätä se"), mutta tässä tapauksessa JJSSAP. Tai anna sen jättää, sun lääkehoito eibsille kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että poikaystävä pohjimmiltaan pelkää lääkkeen tekevän minusta tunteettoman zombien, arvaamatyoman hullun tai muuten vaan persoonallisuudeltani erilaisen/ei oman itseni. Vaikka ennen kuin hän tiesi lääkityksestäni hän kovasti iloitsi siitä, miten paljon pirteämpi ja valoisampi taas olin. :/ -ap
Mainittakoon vielä, että puhun sairaudestani ja valitan oloani lähinnä psykologille, hieman myös äidille ja parhaalle ystävälleni. Miehelle en juurikaan puhu, vaikka akuuteimmassa vaiheessa hän kyllä näkikin itkeskelyäni, mikä oli varmasti ärsyttävää hänelle. Kuitenkin ainoa tuki, mitä mieheltä odotan on se, ettei jän tuomitsisi ja arvostelisi hoitoani. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa aika pelottavalta tuo miehesi. Ehkä se suuttui siitä kun salasit että syöt lääkkeitä?
Poikkis taitaa olla narsku, joka ei edes halua sun parantuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 18:19"]
Ehkä vain kehosi ja aurasi viestittää miehelle että on paras hakea etäisyyttä myrkytetystä ruumiistasi. Ehkä myös psykiatriset myrkyt tihkuvat huokosistsi ja saastuttavat ympäristösi. Yritä tutkia sielusi syvyyksiä ja kohdata valaistuminen ilman keino tekoisia huumaus aineita niin miehelläkin olo paranee vai miksi olet niin itsekäs? Voit kokeilla luonnontuotteita kuten kamomillatee ja vehnänleseet, niistä on paljon enemmän apua siten kuin Äiti Maa on meidät luonut.
[/quote]
Ihanan empaattinen olet! Jos mieheni on kansassi samoilla linjoilla niin saa kyllä lähteäkin sitten kävelemään ihan vapaasti. Ja tiedoksesi: kamomilla tee ja vehnäleseet kuuluvat päivittäiseen ruokavaliooni, mutta niin vaan se masennus silti iski. -ap
Ap, urheilu auttaa lähinnä lievään masennukseen ja normaaliin alakuloon. Jos sä olet sairas, ei se auta.
Mutta hei, sä ja sun hyvinvointi on tärkeämpiä asioita kuin tuo suhde. Mä itse sairastuin jossain vaiheessa aika pahasti. Mulla oli todella vakavia ongelmia, ja niitäkin ympäristö osasi tosi hyvin vähätellä. Olin psykoottinen ja itsetuhoinen. Kun vähän aikaa sitten kerroin äidilleni, että koitin tappaa itseni sekapäissäni, se vaan kohautteli olkiaan. On se suuttunutkin siitä, kun puhuin työkyvyttömyydestäni. Kuulemma mussa ei ollut/ole mitään vikaa. Noita esimerkkejä on pilvin pimein muistakin ihmisistä. Tajusin jossain vaiheessa, että en voi päästää noin vahingollisia ihmisiä liian lähelle. Sairaana tarvitsisi tukea. Vähättely ja tuomitseminen on pahempia asioita kuin yksin jääminen.
Koita kuvitella joku toinen ihminen omalle paikallesi. Miltä tuntuisi mennä sanomaan vaikka ystävällesi, joka on samassa tilanteessa, samoja asioita kuin miehesi sanoo sulle? Aika karsealta. Hirveältä. Tuntisit varmaan itsesi aika kamalaksi ihmiseksi. Ihan justiinsa niin kamalaa tuo miehesi puhe sulle on nyt.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 18:19"]Ehkä vain kehosi ja aurasi viestittää miehelle että on paras hakea etäisyyttä myrkytetystä ruumiistasi. Ehkä myös psykiatriset myrkyt tihkuvat huokosistsi ja saastuttavat ympäristösi. Yritä tutkia sielusi syvyyksiä ja kohdata valaistuminen ilman keino tekoisia huumaus aineita niin miehelläkin olo paranee vai miksi olet niin itsekäs? Voit kokeilla luonnontuotteita kuten kamomillatee ja vehnänleseet, niistä on paljon enemmän apua siten kuin Äiti Maa on meidät luonut.
[/quote]
Iltalääkkeiden aika..
Kiitos tuhannesti vastauksistanne ja tuestanne! Mulla on nyt vähän parempi olo ja edes jonkinlainen varmuus siitä, että mulla on oikeus hoitaa itseni kuntoon, enkä tarvitse elämääni ihmistä, joka syyllistää minua siitä. -ap
Masentuneen omaisena on erittäin raskasta elää. En syytä poikakaveriasi millään muotoa.
rva 44v
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 18:53"]
Kiitos tuhannesti vastauksistanne ja tuestanne! Mulla on nyt vähän parempi olo ja edes jonkinlainen varmuus siitä, että mulla on oikeus hoitaa itseni kuntoon, enkä tarvitse elämääni ihmistä, joka syyllistää minua siitä. -ap
[/quote]
Se on kumman helppoa vähätellä itseään ja omia tarpeitaan. Onneksi tulit tänne kirjoittelemaan. :)
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 18:04"]
Niin, erosta kyllä aina jotenkin selviää...hoitamattomasta masennuksesta välttämättä ei. Valinta taitaa siis olla aika helppo.
[/quote]
Eihän se ero tunnu miltään, kun ottaa vähän lisää lääkkeitä.