Lue keskustelun säännöt.
Mikä on rehellinen mielipiteenne eläkkeellä olevista nuorista?
09.02.2015 |
eli kuntoutustuella olevista ihmisistä? onko mielipiteenne erilainen jos kyseessä on a) psykoottisesti sairastunut tai b) vaikeaan masennukseen sairastunut tai c) vaikeaan somaattiseen sairauteen sairastunut.
kaikki yhtä lailla työkyvyttömiä sekä lääkärin että kelan mielestä, mutta onko eroa mitä ajattelette noista esimerkki-ihmisistä?
kysyn siksi koska itsellä näyttää pahasti siltä että on pidempi työkyvyttömyys edessä vaikean psyykkisen sairauden takia ja mietin ihmisten suhtautumista meihin.
usein kuulee, että nuoria työkyvyttömiä haukutaan ja väitetään, että ovat vaan laiskoja. kuitenkaan kukaan ei haluaisi työpaikalleen esim. ajoittain psykoosiin joutuvaa ihmistä joka joutuu välillä suljetulle=sairauslomalle.
moni tuntuu luulevan että kuntoutustuen saaminen on jotenkin helppoa. sitä se ei todellisuudessa ole. lääkärit ovat hyvin nihkeitä tekemään sellaisia lausuntoja ja kela myöntämään tukea.
jos ihmisellä on vakava mielenterveyden häiriö, ja hänet on todettu työkyvyttömäksi, ei hän silloin voi mennä töihin, koska ei siellä kykene suoriutumaan tehtävistä tai olemaan paikalla sairautensa takia.
saa vapaasti jakaa tuntemuksiaan ja mielipiteitään suuntaan tai toiseen. jos minä joudun eläkkeelle pian, haluan tietää, mitä ihmiset todella ajattelevat minusta.
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellisesti sanottuna minulle ei ole mitään mielipidettä. En tunne ketään nuorta eläkeläistä tai kuntoutustuella olevaa. Tuntemattomien asioista en ole kiinnostunut tässä kontekstissa.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 10:09"]
Sääli, kuvittelisin että he haluaisivat normaalin elämän eivätkä jo nuorena eläkkeelle. Ja sääli siis nimenomaan empaattisrna tunteena, ei halveksuntana tai ylemmyydentunteena (jotkut tuntuvat sekoittavan nämä)
[/quote]
Näin. Itse tuntemani haaveilevat kovasti siitä normaalista elämästä ja tekevät aktiivisia suunnitelmia sen eteen, että pääsisivät joskus vielä opiskelemaan ja työelämään. Välillä en oikein tiedä, miten pitäisi kommentoida, kun näistä suunnitelmista tulee puhetta, koska osalla on sellainen diagnoosilista (ihan fyysisiä sairauksia), että toipuminen edes opiskelukuntoon tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta. Toisaalta tietysti ihminen tarvitsee unelmia, mutta tosiaalta olen miettinyt, olisiko parempi ja terveellisempää hieman muuttaa niitä unelmia ja tavoitella sellaista elämää, joka olisi realistisesti mahdollinen.
Suomessa ei pääse varsinkaan nykyään todellakaan helposti kuntoutustuelle eikä eläkkeelle. Jokainen, jolle se on myönnetty, on varmasti sen tarpeessa.
Ei, suhtautumiseni ei ole riippuvainen siitä, onko kyseessä somaattinen tai psyykkinen sairaus. Tiedän nimittäin, että suurin osa eläkkeeseen johtavista psyykkisistä sairauksista johtuu poikkeamista aivoissa, eli kyseessä siis kuitenkin elimellinen vaiva, verrattavissa vaikkapa rikkoutuneeseen selkään.
Älä ap mieti turhaan sitä, mitä muut ihmiset ajattelevat, koska sillä ei oikeasti ole merkitystä. Jos joku asiasta ikävästi sinulle sanoo, hän osoittaa sillä vain oman tietämättömyytensä, ennakkoluulonsa ja tyhmyytensä.
Noin 700 000 suomalaista käyttää vuosittain ainakin lyhyen aikaa jotakin psyykenlääkettä. Noin joka kymmenes aikuinen käyttää jotakin psyykenlääkettä vuosittain säännöllisesti. Iso prosentti koko kansasta. Et siis todellakaan ole yksin.
Olin ihan varma että kommenteissa lukee pelkästään lusmuilusta ja heikosta luonteenlaadusta ulisevia aivopieruja. Yllätyin positiivisesti. Tämä on eka kerta tällä palstalla, kun näin tapahtuu.
Mielipiteeni on että ei se eläkepäätös mikään ikuinen tuomio ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä mieti mitä ihmiset ajattelevat sinusta. Ihmisiä on 7000 000 000. Ja jokainen ajattelee päivässä vähintään 10000 ajatusta. Et voi mitenkään kontrolloida niitä.
Mitä väliä sinulle on jonkun kusipään hyväksynnällä? Mitä arvoa on vähemmän älykkään luuserin ihailulla, eikö sellainen ole jopa vähän negatiivinen asia. Itse ainakin huolestuisin jos tyhmät ja inhottavat ihmiset tykkäisivät minusta.
Kohta olet osastolla tai eläkkeellä jos jatkat toisten hyväksynnän hakemista. Nauti itsestäsi, kun todennäköisesti olet keskimääräistä älykkäämpi. Tyhmällä ihmisellä ei ole mitään mikä päässä voisi mennä sekaisin, siellä on pari aivosolua jotka tekevät yksinkertaisia virhepäätelmiä vaillinaisen tiedon perusteella.
Kakkosen kanssa samoilla linjoilla. Vähän samoja tunteita kuin esimerkiksi onnettomuuden seurauksena vakavasti loukkantuneiden kohdalla, usein vähintäänkin osittain omista teoista johtumattomista syistä menee elämä ihan uusiksi. Se on harmi, nuoruudessa kun varsinkin odotetaan paljon, pitäisi kokea ja tehdä ja kouluttautua ja laittaa elämänsä järjestykseen ja tulla tuottavaksi yhteiskunnan jäseneksi. Kyllä siinä menee arvot uusiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ihmettelen aina sitä miksei käytetä enemmän osakuntoutustukea. Miksi pitää jäädä töistä pois kokonaan. Ei moni esim masentunut sitä tarvitsisi vaan voisi hyvin jaksaa esim 2-3 päivää tai 4h/pvä töissä. Näin ehkäistäisiin myös lopullisesti työelämästä vieraantumista ja syrjäytymistä. Suomessa on kaikessa liikaa joko tai ajattelua, vaikka meillä on järjestelmä joka mahdollistaa osa-aika järjestelyn.
No en ole mitään mieltä. Jokaisella varmasti omat syynsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laiskoja loisia. t ammattivalittaja
En mitään mieltä. Itselle napsahti työkyvyttömyys, kun meni selkä ja leikkaus auttoi vaan vähän. Kun ei saa mitään kantaa, ei kyykkiä, ei istua pitkään ja pitkään seisominenkin puuduttaa jalat, niin mitään työtä ei ollut tarjolla. Jollain on munkin elettävä joten eläkkeellä sitten. Niin ja olen kolmekymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tjaah.. harmittaa toisen puolesta mutta en tod mene syyllistämään edes mielessäni.
Mitä se mulle edes kuuluu?
kiitos näistä mielipiteistä. oloni asiasta helpottui hieman. haluaisin niin paljon kouluttautua ja tehdä töitä. en haluaisi mitään muuta kuin "tavallisen tylsän" elämän ilman sairauksia - työpaikan, jossa viihdyn kohtalaisesti, ja jonka palkalla elää juuri, oman talon ja lapsia.
näistä mitään en tule todennäköisesti koskaan saavuttamaan. työpaikan ehkä, jos kuntoudun. olen sairastanut 10 vuotta joista viimeiset vuodet akuutisti, vähän väliä olen osastolla pitkiäkin aikoja. nyt on kohta sairauspäivärahapäivät käytetty ja lääkäri on ehdottanut kuntoutustuen hakemista.
mutta niin, kiitos viesteistänne. olen ajatellut että olen muiden mielestä yhteiskunnan loinen jonka pitäisi vain kuolla. ehkä se olen vain minä itse joka pidän itseäni sellaisena.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen parhaillaan kuntoutustuella masennuksen ja traumaperäisen sressihäiriön vuoksi. Kuntoutustuelle jääminen ei ollut helppoa - olen aina pärjännyt elämässä itse, pitänyt asioistani huolen, saanut opiskeltua itselleni ammatin ja kerkesin olla työelämässäkin jonkun aikaa ennen kun sairastuin. On vaikeaa olla ihmisenä vajavainen ja tarvitseva, en vaan pysty pitämään itsestäni huolta. Olen eristäytynyt maailmasta, en juurikaan käy ulkona. Kellekkään ei voi kertoa, että on kuntoutustuella - niille, joille olen erehtynyt kertomaan, ovat katsoneet minua kieroon, olen heille hullu. Vaikka asiahan ei ole niin, mulla on vaan henkisesti tosi paha olla. Tsemppiä ap, mennään päivä kerrallaan eteenpäin :)
-ohis
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 11:46"]Olen parhaillaan kuntoutustuella masennuksen ja traumaperäisen sressihäiriön vuoksi. Kuntoutustuelle jääminen ei ollut helppoa - olen aina pärjännyt elämässä itse, pitänyt asioistani huolen, saanut opiskeltua itselleni ammatin ja kerkesin olla työelämässäkin jonkun aikaa ennen kun sairastuin. On vaikeaa olla ihmisenä vajavainen ja tarvitseva, en vaan pysty pitämään itsestäni huolta. Olen eristäytynyt maailmasta, en juurikaan käy ulkona. Kellekkään ei voi kertoa, että on kuntoutustuella - niille, joille olen erehtynyt kertomaan, ovat katsoneet minua kieroon, olen heille hullu. Vaikka asiahan ei ole niin, mulla on vaan henkisesti tosi paha olla. Tsemppiä ap, mennään päivä kerrallaan eteenpäin :)
-ohis
[/quote]
kiitos <3 tsemppiä sinulle myös. toivotaan että joskus vielä päästään elämään "normaalia" elämää...
AP
Rehellinen mielipide on että olen kateellinen, haluaisin itsekin eläkkeelle, mutta eivät päästä. :(
Kesseleitä yhteiskunnan elättejä kaikki tyynni!
Liikuntavammaiset ok, "masentuneet" ynnä muut taas voisivat lopettaa perseilyn ja hyväksyä sen ettei muillakaan ole helppoa ja silti pärjätään eikä juosta sossun luukulle.
Sääli, kuvittelisin että he haluaisivat normaalin elämän eivätkä jo nuorena eläkkeelle. Ja sääli siis nimenomaan empaattisrna tunteena, ei halveksuntana tai ylemmyydentunteena (jotkut tuntuvat sekoittavan nämä)