paska elämä, silti järjissään?

Aika samoja kokemuksia ollut itselläni. Toiset "sairastuu" vahvuuteen. Pakko vaan pärjätä päivästä toiseen, vaikka mitä tapahtuu. Ei voi itse romahtaa, koska joku läheinen taas kärsii siitä. Jotain traumoja sulla varmasti on, jos päädyt huonoihin ihmissuhteisiin.
Pitkään ajattelin, etten halua omaa lasta. Muutin mieleni ja tulin äidiksi 37-vuotiaana. Sitten ne muistot ja tunteet vasta tuli ja tajusin miten paska lapsuus itselläni on ollut. Olin unohtanut melkein kaiken lapsuudestani ja se hyöky, millä ne tapahtumat palautui oli niin rankkaa. Olen työskennellyt nyt vajaa pari vuotta hyväksyäkseni tapahtuneet. Nyt on jo ihan luottavainen olo elämään ja itseeni. Olen aina ollut herkkä ja vahva. Pitää olla myös vahva, jos pystyy selviämään herkkänä ihmisenä, paskoista lähtökohdista. On mahdollista padota ne kaikki tunteet ja suhtautua asioihin, kuten olisi sinut niiden kanssa. Silti ne tunteet ovat jossain sisimmässä ja ohjaavat valintojasi, niin kauan ennen kuin ne on käsitelty ja läpieletty. Sitten on vapaa:)

Sama. Taustani tietävät ovat lähes poikkeuksetta ihmetelleet, kuinka minusta on tullut kaikesta huolimatta suhteellisen täysijärkinen ja fiksu ihminen. Itsekin joskus ihmettelen..

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 23:25"]Aika samoja kokemuksia ollut itselläni. Toiset "sairastuu" vahvuuteen. Pakko vaan pärjätä päivästä toiseen, vaikka mitä tapahtuu. Ei voi itse romahtaa, koska joku läheinen taas kärsii siitä. Jotain traumoja sulla varmasti on, jos päädyt huonoihin ihmissuhteisiin.
Pitkään ajattelin, etten halua omaa lasta. Muutin mieleni ja tulin äidiksi 37-vuotiaana. Sitten ne muistot ja tunteet vasta tuli ja tajusin miten paska lapsuus itselläni on ollut. Olin unohtanut melkein kaiken lapsuudestani ja se hyöky, millä ne tapahtumat palautui oli niin rankkaa. Olen työskennellyt nyt vajaa pari vuotta hyväksyäkseni tapahtuneet. Nyt on jo ihan luottavainen olo elämään ja itseeni. Olen aina ollut herkkä ja vahva. Pitää olla myös vahva, jos pystyy selviämään herkkänä ihmisenä, paskoista lähtökohdista. On mahdollista padota ne kaikki tunteet ja suhtautua asioihin, kuten olisi sinut niiden kanssa. Silti ne tunteet ovat jossain sisimmässä ja ohjaavat valintojasi, niin kauan ennen kuin ne on käsitelty ja läpieletty. Sitten on vapaa:)
[/quote]
Kiitos sinulle, siinä oli monta hyvää ajatusta tiivistettynä mitä itse tunnen. Olen joskus miettinyt että pitäisi varata aika jonnekkin missä "pengottaisiin" mitä kaikkea tuolta minun päästä oikeen löytyisi. Uskon kuitenkin että se tulee olemaan niin rankka kokemus että odotan että elämä rauhoittuu että pystyn esim lapsuuden muistoja käsittelemään tai muistamaan. Pelottava tuo ihmismieli. Muistan kuinka olen n 10-vuotiaasta asti haaveillut että "sekoisin", jotta pääsisin johonkin lastenkotiin. Olisi oikein lomaa kun ei tarvitsisi aina huolehtia ja tehdä oikeita valintoja, ja olla toisten huolehdittavana. En tiedä ymmärsikö kukaan mitä tällä tarkoitan, mutta hetkeksi olisi ihana luovuttaa, vaan ei pysty. Ap

Mulla oli sama salainen haave. Sisareni sekosi ja sairastui. Toivoin joskus, että jos vaan antaisi mennä ja pääsisi hoitoon suljetulle. Olin tosin kuvitellut sairaalan todellisuuden hiukan romanttisemmaksi. Pitkät valoa tulvivat käytävät ja vanha kaunis rakennus isoilla ikkunoilla. Siellä saisi joku kaapu päällä laahustaa ja minusta pidettäisiin huolta. Saisin levätä. Ymmärrän siis hyvin sinua AP ;) t: 13

Koska sä olet vahva. Itse pärjään sillä ajatuksella ettei kenellekään anneta enempää kuin jaksaa kantaa. Ja paljon paskaa mullekin annettu.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 20:22"]Koska sä olet vahva. Itse pärjään sillä ajatuksella ettei kenellekään anneta enempää kuin jaksaa kantaa. Ja paljon paskaa mullekin annettu.
[/quote]
Voiko olla samaan aikaan todella herkkä ja vahva? Olen aina ollut kova itkemään lähes hysteerisesti kun jotain pahaa sattuu.

Mä ainakin olen. Itken herkästi sekä ilosta että surusta. Ehkä positiivinen asenne auttaa, mä uskon että elämä antaa myös jotain hyvääkin vaikka joskus olen tosi katkera kaikesta mitä olen saanut.

En tiedä. Itsestäni olen huomannut oudon ominaisuuden, nimittäin mullekin on tapahtunut paljon paskaa ja mä kyllä tiedän, että se on mun elämää, mut silti tuntuu jotenkin, kun mä olisin vaan katsonut sivusta ne traumatisoivat tapahtumat elämästäni. Psykiatrinen sairaanhoitajakin ihmetteli, et miten mä voin puhua näistä asioista ilman mitään tunnereaktioita.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 20:44"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 20:22"]Koska sä olet vahva. Itse pärjään sillä ajatuksella ettei kenellekään anneta enempää kuin jaksaa kantaa. Ja paljon paskaa mullekin annettu.
[/quote]
Voiko olla samaan aikaan todella herkkä ja vahva? Olen aina ollut kova itkemään lähes hysteerisesti kun jotain pahaa sattuu.
[/quote]

Kyllä voi, mulla on sama

Sillä ehkä minäkin olen jaksanut kun ajattelen ettei tämä paska voi ikuisuutta kestää, että vielä joskus minulla on tylsän tasainen elämä, lapset, punainen mökki ja perunamaa. Mutta vielä ollaan kaukana siitä. Nyt alan kyllä jo kyynistyä, en tunne ketään joka olisi kokenut samaa kuin minä ja päätynyt onnelliseksi. Kertokaa nyt niitä tsemppaus-tarinoita!

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 20:44"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 20:22"]Koska sä olet vahva. Itse pärjään sillä ajatuksella ettei kenellekään anneta enempää kuin jaksaa kantaa. Ja paljon paskaa mullekin annettu. [/quote] Voiko olla samaan aikaan todella herkkä ja vahva? Olen aina ollut kova itkemään lähes hysteerisesti kun jotain pahaa sattuu.

[/quote]

Voi olla. Kuulostat, ap, hyvin samankaltaiselta kuin minä, tosin en ole selvinnyt ihan yhtä hyvin ja se depressio paukkaa päälle kerta toisensa jälkeen. Olen kuitenkin ollut hyvin vahvakin ja selviytynyt vaikka mistä.

Veikkaan että sinä tiedät omat rajasi. Minä en tiedä ja siksi otan harteilleni muiden murheet, vaikka en jaksa, ja siitä lähtee alamäki. 

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 21:29"]Veikkaan että sinä tiedät omat rajasi. Minä en tiedä ja siksi otan harteilleni muiden murheet, vaikka en jaksa, ja siitä lähtee alamäki. 
[/quote]
Ei, en todellakaan tiedä rajojani. Olen parhaimmillaan pitänyt huolta täysipäiväisesti lapsesta ja kolmesta aikuisesta joilla paljon ongelmia ja avuntarvetta. En pysty elämään ajatuksen kanssa että ilman minun "pientä" avustusta toinen ei välttämättä pärjää omillaan. Se on raskas taakka. Ap

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 21:29"]Veikkaan että sinä tiedät omat rajasi. Minä en tiedä ja siksi otan harteilleni muiden murheet, vaikka en jaksa, ja siitä lähtee alamäki. 
[/quote]
Ei, en todellakaan tiedä rajojani. Olen parhaimmillaan pitänyt huolta täysipäiväisesti lapsesta ja kolmesta aikuisesta joilla paljon ongelmia ja avuntarvetta. En pysty elämään ajatuksen kanssa että ilman minun "pientä" avustusta toinen ei välttämättä pärjää omillaan. Se on raskas taakka. Ap

Ei se paska maailmasta lopu

Minullakin paska ja ennenkaikkea vtun tylsä elämä. Enkä tiedä, että olenko enää edes järjissäni. Kaikki tekee aivan helvetin tiukkaa jokatapauksessa. Nytkin vain ftuttaa.

Itse olen entinen nuorisorikollinen jolta koulu jäi seiskan luokalle. Asuin lapsuudesta asti lähiöissä missä en viihtynyt ollenkaan. Kolmekymppisenä pääsin muuttamaan maaseudulle missä olen rakentanut uuden elämän. Nyt pyöritän menestyvä yritystä, ja olen saanut ihanan perheen. Itse olen todennut että ankealla asuinympäristöllä on suuri merkitys ihmisen kehitykselle ja voinille. 

ÖYH ÖYH PERSU SITÄ PERSU TÄTÄ ÖYH ÖYH TÖÖÖÖÖ!!!!!