Lue keskustelun säännöt.
20v. teiniäiti?
19.02.2015 |
Moikka!
Sain pari viikkoa sitten tietää olevani raskaana. Olen siis vielä 19, lapsen syntyessä 20 vuotias. Mieheni on samanikäinen.
Jotenkin hölmö olo kun kaveri heitti tossa puoliksi ehkä vitsillä että nyt mäkin sitten oon sellainen teiniäiti. Missä menee teiniäitiyden raja?
Itse en ainakaan itseäni sellaiseksi miellä; miehelläni ja minulla on kummallakin vakituiset työpaikat, olemme asuneet yhdessä nyt noin suunnilleen vuoden. Seurustelua on takana melkein neljä vuotta. Olemme kumpikin ylioppilaita, eli ammattiin ei olla vielä kumpilaan opiskeltu. Mies on tällä hetkellä asepalvelustaan suorittamassa ja opiskelupaikkakin odottaisi yliopistolla -- sitä lykätään luultavasti vielä vuodella. Itse aion nyt raskausaikana ainakin hakea.
Asumme kivassa kaksiossa ja meillä on yhteinen koira. Olemme kihloissa ja kirkkoa oltaisiin varaamassa kesälle 2017.
Lapsen saaminen ei ollut suunniteltua tähän väliin mutta uskon että meidän tilanne on tällä hetkellä ihan hyvä pikkuisen putkahtamiseen :)
Elieli. Oonko mä nyt teiniäiti ja pitääkö mun jaksaa kuunnella sitä teiniäitihössötystä? Ehkä se on taas sitten nää hormonit mutta jotenkin vaan meni pata jumiin.
Kommentit (37)
Pienen lapsen kanssa ei mitään järjettömiä rahasummia tarvita. Jos rahaa ei käytä kaikkeen turhaan niin kyllä todella pienilläkin tuloilla pärjää. Ap:llahan tuntuu olevan asiat hyvin hanskassa joten miksi näette vaivaa arvostella hänen valintojaan? Paljon paremmat lähtökohdat kuin itselläni on ollut, ja silti kaikki on hyvin.
Itse ajattelin mennä töihin jos saan iltatyön, koska mies käy päivisin töissä. Ihan vain siitä syystä (mitä en itsekkään osannut ajatella ennenkuin nyt kun se on ajankohtaista) että en halua laittaa pientä lastani vieraiden ihmisten hoidettavaksi. En anna häntä edes ystävälle joka on apuaan tarjonnut, koska hänen miehensä on niin epämääräinen. Luotan ystävääni todella, mutta en kehtaa sanoa miksi en ole lasta hänen luokseen vienyt hoitoon.
Kun nuoria äitejä yleensä tarkkaillaan suurennuslasin kanssa, niin siinä hankkii käydä niin, että apua ei oteta vastaan edes sillon kun sitä tarvitsisi. Koska silloin tulee tarve näyttää että kyllä minä pärjään. En tarkoita taloudellisesti, vaan yleisesti. Yritetään väkisin tarpoa lopen uupuneine koska ei haluta kuulla sitä "mitä minä sanoin" " kyllä minä tämän tiesin".
Joten, älkää arvostelko ja aliarvioiko. Neuvoja saa antaa, mutta älkää tuputtako niitä " minä olen aina tehnyt näin, sillä näin se kuuluu tehdä". Itse olen kuullut neuvon jos toisenkin mutta teen asiat silti miten itse parhaaksi näen. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa, ei lasten kasvatuksessa saatikka lasten teon ajankohdan valitsemisessa. Eikä siinä onko koulut käytynä, sormukset sormessa ja oma talo ostettuna. Jokainen tekee omat valintansa. Aamen t. 10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin tulin raskaaksi 19-vuotiaana, ja ehdin täyttää 20 kun poika syntyi :). Täällä myös ystävä suhtautui asiaan samalla tavalla, että olen aivan liian nuori, niin miksi pilaan elämäni lapsella. Ja väitti silloin vielä jopa että pilaan hänen elämänsä :o.
Nyt tuo poika on jo kohta vuoden(!!). Vuosi on mennyt hirveän nopeasti, mutta päivääkään en kadu, päinvastoin:).
Onnea raskauteen :).
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 08:54"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 08:09"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 07:48"]
Eikös teiniäiti ole alle 18v?
[/quote]ei...teen...nineteen.
[/quote]
Ei teiniydellä ole mitään tekemistä englannin teen-sanan kanssa. Huoh.
[/quote]
No kyllä sillä nyt vaan itseasiassa on. Mistä ajattelit sanan teini tulevan?
Nykyinen teini-sanan käyttö perustuu suureksi osaksi 1900-luvun puolivälissä Yhdysvalloissa käyttöön otettuun teenager-sanaan, joka on johdettu lukujen 13–19 englanninkielisestä loppuosasta -teen (thirteen, fourteen jne.) tarkoittamaan vastaavaa ikäkautta 13–19 vuotta.
Kiitos rohkaisusta! :)
Äitini tekee itsenäisesti töitä kotona joten tiedän että jos hoitopaikkaa tarvitaan niin tuleva mummi on enemmän kuin iloinen pienestä sinappikoneesta, näin hänen sanoin :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa Ap, että jo alusta alkaen ihmiset ympärilläsi auttavat ja haluavat olla mukana ja välittävät. Olen iloinen puolsestasi :)
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 08:54"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 08:09"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 07:48"]
Eikös teiniäiti ole alle 18v?
[/quote]ei...teen...nineteen.
[/quote]
Ei teiniydellä ole mitään tekemistä englannin teen-sanan kanssa. Huoh.
[/quote]
Ai eikö? Valaiseppa meitä "tietäviä", että mistä se teini tulee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koen tosiaan että oon aika onnekkaassa tilanteessa :) pikkasen polvet tutisi kun mentiin miehen vanhemmille kertomaan mutta hekin olivat niin rohkaisevia että jäi tosi hyvä fiilis. Luulivat vielä että ollaan suunniteltu tätä, kun me se koirakin hommattiin.. :D
Minusta on hyvä miettiä omia voimavarojaan ja pohtia, miten tässä nyt onnistuu. Sellailnen hyssytelty "ole onnellinen ja kaikki menee hyvin"-asenne ei oikeasti ole hyvä lähtökohta ja olen sitä mieltä, että vaikka tuntuu pahalta, kun iän takia arvostellaan, niin se on myös hyvä paikka miettiä, millä eväillä tässä onnistun.
Teen töitä nuorten parissa ja monta vauvakuumeilijaakin näiden alaikäisten parissa esiintyy ja ihan aina käydään läpi elämän realiteetteja siitä, miten ihmiskeho muuttuu vielä täysi-ikäisyyden jälkeenkin, miten oma identiteetti muovautuu vielä ratkaisevasti nuorella aikuisella (ja toki sen jälkeenkin) ja miten haastavaa se vauvan hoito on, jos oma elämä on vielä lapsenkengissä.
Tämän jälkeen mietitään niitä aineellisia resursseja eli
- kuinka vaikaa parisuhde on
- mikä on taloudellinen tilanne
- mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmat
- minkälainen on tukiverkosto
Aloitusviestin perusteella olisin nähnyt vikaa näissä kaikissa kohdissa mutta hiljalleenhan sieltä kävi ilmi, että vanhemmat ovat tukeneet ja mahdollisesti tukevat teitä taloudellisesti, tarjoavat myös hoitopalveluja ja tulevaisuutta on mietitty runsaasti. Ymmärrät varmaan kuitenkin, että te olette hyvin poikkeuksisellisessa asemassa. Hyvin harvalla nuorella aikuisella on säästöjä tai vanhemmat, joilta riittäisi työelämän ja oman perheen hoitamisen lisäksi resursseja uudelle vauvalle. Paljon todennäköisempää olisi tilanne, jossa vauva saadaan erittäin köyhiin oloihin, jotka eivät lisäksi parane vielä useaan vuoteen, kun molemmat ensin opisskelevat ja etsivät töitä ja varmistelevat paikkaansa työelämässä. Inhoan myös tuota "ei vauva paljon tarvitse"-hokemaa. Kyllä vauvan pystyy pitämään hengissä hyvin pienellä summalla, samoin taaperon ja lapsenkin. Kuinka mielekästä elämää se sitten kuitenkin on? Useimmat meistä kun haluavat tarjota lapsilleen vähintään samankaltaisen elämän kuin itsellämme ja usein enemmän.
Olen itse erittäin köyhästä perheestä, vanhemmat olivat vähän ap:ta vanhempia kun synnyin ja molemmat työelämässä mutta säästöjä ei ollut ja kaikki raha meni kuluihin. Lisää lapsia tuli ja elin koko lapsuuteni köyhässä perheessä (nyt vanhemmillani pyyhkii hyvin). Tokihan meillä oli rakkautta mutta koko kouluaikani taistelin halpojen vaatteiden, varusteiden ja kehnon rahatilanteen kanssa. Oli stressaavaa jopa lapselle kuulla, mistä vanhemat voivat repiä rahat luistimiin tai luokan retkiin. Olin aina se lapsi, jolla oli huonoimmat vaatteet, epäsopivimmat varusteet ja joka jäi kouluun, kun muu luokka lähti retkelle.
Ymmärrän, että on pitkä aika siihen, kun lapsenne on kouluiässä eikä taloudellinen tilanne muutenkaan teitä koskenut, mutta edelleen olette tässä asiassa onnekkaita. Yliopisto-opinnot kestävät usein viisi vuotta ja jos teette ne limittäin niin seuraavat 10 vuotta taloutenne on yhden ihmisen palkan varassa - olettaen, että hän työllistyy heti. Jos opintojen ohella tekee töitä, se pitkittää opintoja ja on pois ajasta vauvan kanssa. Te voitte käyttää säästöjänne mutta toisaalta tarjoatteko vähintään yhtä hyvän lapsuuden kuin itse saitte vai koetteko että vähemmälläkin pärjää ja lapsen ei esim. tarvitse saada omia lapsilisiään pankkitilille tarjottuna vaan voi itse selvitä oman mahdollisen nuorena äidiksi tulemisen kanssa mimten parhaiten haluaa.
Minusta näissä asioissa on syytä pohtia, jotta ei tule yllätyksiä. On hyvä miettiä, miten selvitään, jos tapahtuu noin ja miten jos tapahtuu näin. Ei se tarkoita, että niin oikeasti tapahtuisi vaan on oikeasti tervettä realismia kaiken sen "vauva on söpö ja olette onnellisia"-mölinän keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää oli älyttömän hyvä vastaus ja pisti pohtimaan. Kiitos siitä!
Juuri tätä tarkoitin ja odotin kun kyselin täällä :)
20v ei ole teiniäiti. Alle 18v on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä täytän ensikuussa 20v ja miehen kanssa yritetään lasta :) ilman pillereitä olen ollut pari kuukautta ja sitä ennen syönyt epäsäännöllisesti.
Nuoruus ja aikuisuus ovat henkisen kehityksen tiloja. Ap:n tilanteessa ei vielä näy aikuisuudesta häivääkään.
Voin hyvin kuvitella, että ap alkaa puskea uutta mukulaa viimeistään kahden vuoden päästä, kun pitäähän sillä lapsella sisarus olla, ja eipä kahta kolmannetta. Jossain kohtaa mies on valmistunut, mutta ap on iäisyyskotiäiti, joka ei ole saanut kymmeneen vuoteen tehtyä kuin perusopinnot nippanappa. Mies päättää, että hän ei tuollaista luuskaa kauempaa katso, ja etsii paremman. Koulutetun, työssäkäyvän, älyllisemmän, aikuisemman. Sitten ap parkuu tällä palstalla, että mitä tukia yh-äiti voi saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, eihän teillä ole ammatteja, ettekä ole naimisissa kun lapsi syntyy. Ehkäisemättä jättäminen tuossa tilanteessa on aika teiniä?
Sen tiedän että huolimattomia oltiin ja varmasti oltaisiin paljon fiksumminkin voitu hoitaa.
Mä pidän naimisiinmenoa aika vanhentuneena ajatuksena, lapsi voi hyvin syntyä ennen avioliittoa rakastavaan ja onnelliseen kotiin.
Ammatteja ei ole ja se mua vähän harmittaa, työpaikat kyllä löytyy!
Ap
Olen ajatellut että kun täyttää 20v niin sitten ei ole enää teiniäiti oli tilanne mikä hyvänsä:) teini on teini ja 20 vuotias on jo nuori aikuinen.
Kaikkea hyvää teille ja ihanaa vauvanodotusta!:)
Voi kiitos! :)
Kyllähän tää jännää on.. :)
Täällä toinen "teiniäiti". 20v ehdin juuri täyttää kun lapsi syntyi. Nyt 28v ja kolme lasta. 43 vuotiaana kaikki lapset ovat täysi-ikäisi. Ehkä saan nauttia mummouden iloista vielä ennen viisikymppisiä! Itsellä tosin oli jo työ ja ammatti. Hyvin on pärjätty. Onnea matkaan!
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 08:09"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 07:48"]
Eikös teiniäiti ole alle 18v?
[/quote]ei...teen...nineteen.
[/quote]
Ei teiniydellä ole mitään tekemistä englannin teen-sanan kanssa. Huoh.