Lue keskustelun säännöt.
Väkivaltaisen suhteen jälkeen
25.02.2015 |
Olin vuonna 2011-2013 asti väkivaltaisessa suhteessa ja olin nuori, koska en ollut edes 18 vuotta vaan 17v. Koin niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa, joka johtui miehen mielikuvituksesta mustasukkaisuudesta. Hän sekosi siitä kun puhelimessa oli vieras numero joka oli esimerkiksi puhelinmyyjä.. joka päivä tarkistettiin facebookki ja puhelin. Facebookistakin poistettiin miehiä kavereista vaikken ollut edes jutellut niille tai mitään muutakaan. Tätä jatkui yli vuoden ja fyysisesti kävi kans päälle kännissä usein. Välillä oli päässä haavaa jonka seurauksena koko pää veressä, välillä kuristettiin nii että hyvä kun sai happea, välillä huuliauki lyöty päällä, välillä nii kipeä joka paikka etten saanut edes paitaa päälle. Erosimme poliisien kautta ja olimme käräjillä, en kuitenkaan vaatinut mitään. En kertonut koko aikana kenellekään mitään vaan aina sain hyvin selitettyä kaikki. Monet luuli et vain masennuin, koska vaatetyylini muuttui lökäreihin ja löysiin paitoihin yms. Ennen tykkäsin laittautua aina ja pitää farkkuja yms eli tyylini muuttui täysin.
Nykyään seurustelen, mutta tuntuu etten tunne itseäni ja en tiedä mistä nautin ja tuntuu välillä etten tunne mitään. Tuo aika tuntuu sumulta ja ei tunnu todelta. Se kun elää toisen täydellisessä manipuloinnissa ja hallinnassa on haastavaa palautua. Tiedän että nuo asiat purkautuu yhtä äkkiä, koska nyt suojelen vielä itseäni. Välillä on tullut hyperventilaatioita, eli alan hengittää todella tiheään tahtiin. Ne johtuvat siitä kun laitoin silmät kiinni ja yhtä äkkiä nuo väkivaltaiset tilanteet alkoivat pyöriä mielessä ja tuntui että olin tilanteessa ja avaan silmät ja hengitän tiheään tahtiin ihan kuin en saisi happea. Tuntuu etten nykyään edes muista asioita.
Minkälaisia muilla on ollut tuntemukset väkivaltaisen suhteen jälkeen? Onko ollut samanlaista, itsensä hakemista ja kuinka on pystynyt unohtamaan ja antamaan anteeksi nuo teot? En halua että tulen katkeraksi ja mietin vain noita menneitä.
Kommentit (5)
Kävin puhumassa noin 5 kertaa vuoden tuon jälkeen ja se auttoi kyllä sillä hetkellä, mutta nyt ne vasta alkavat purkautua, että ehkä oisi hyvä mennä uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elät tietynlaisessa jatkuvassa pelkotilassa. Tuo mies on murtanut sua henkisesti ja fyysisesti niin pitkään. Ja luulen että olet ns. "tottunut" siihen. Ja kun tämä väkivalta on loppunut, niin on tullut jonkinlainen ''helpotustila" mitä et pysty käsittelemään. Ei tollasii kokemuksia unohdeta helposti. Jos koskaan. En osaa oikee selittää.. Toivottavasti tämä nykyinen mies olisi arvoisesi. Tsemppii!
M21
Itse olin väkivaltaisessa suhteessa lähes 4 vuotta ja muistan vieläkin, kuinka minua pelotti jatkuvasti eron jälkeen. Mies uhkaili ja seuraili minua. Olo oli hyvin vainoharhainen ja jouduin aina vahtimaan autoja ja ihmisiä eksän varalta. Onneksi oli hyvä tukiverkosto! Eksän sisko ja äiti auttoi minua henkisesti ja kannusti pysymään erossa. Ilman heitä olisin varmaan palannut vaan jossakin vaiheessa uudestaan tämän saman miehen kainaloon.
Muutin uuteen kaupunkiin eron jälkeen ja aloitin uudessa opiskelu- ja työpaikassa. Eksä muutti samaan kaupunkiin melko pian, mutta onnekseni en törmännyt häneen. Löysin uuden rakkauden ja vuoden seurustelun jälkeen muutimme yhteen naapurikaupunkiin. Uusi mies on aivan eri luokkaa vanhan kanssa, mutta alkuun oli hankala luottaa siihen, että minulle ei tehdä mitään pahaa. Muistan, kun kerran uusi mieheni puhui innoissaan jostakin asiasta ja nosti käden samalla ilmaan, niin itse väistin automaattisesti kuin lyöntiä olisin odottanut. Uusi mies ymmärsi tuolloin, kuinka pahat traumat minulla on.
Olen onnellinen ja luotan täysin mieheeni siinä, että hän ei tule minuun ikinä väkivaltaisesti koskemaan. Menneisyyden haamut ja mielikuvat ovat kuitenkin aina mukana, mutta mielessä ne ei kummittele enää kuin satunnaisesti. En ole nähnyt eksää moneen vuoteen, vaikka hänen perheeseensä olen edelleen yhteydessä. En tunne häntä kohtaan enää yhtä suurta inhoa kuin ennen, mutta ikinä en unohda sitä pelkoa ja kauhua mitä jouduin vuosia kokemaan.
tuntuu että parempi olisi yksin olla, koska en tiedä pystynkö löytämään itseäni suhteessa tällä hetkellä, kun ei vielä osaa sanoa takasi ja myöntyy helposti toisen tahtoon koska niin on tehny ja aina jo seurasi riita niin siihen liittyi väkivaltaa aikaisemmassa suhteessa. Pitää oppi ns. normi asiat uudelleen mitkä kuuluvat suhteelle. Onko teillä ollut tälläisiä onglemia uuden suhteen kanssa?
Sun pitäis käydä noita asioita läpi puhumalla.Terapiaan tai johonkin väkivaltaa kokeneiden naisten ryhmään tms.Eihän se öle mikään ihme et väkivalta traumatisoi.Varsinkin kun sen tekee ihminen johon pitäisi voida luottaa