Koulukiusaajien vanhemmat, mitä arvoja opetatte lapsillenne?

Up

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 15:37"]

Poikasi on säälittävä runkkari ja alemman tason mies.

[/quote]

Niinpä... tuollaiset kun kasvattaa lapsia, niin mitä voi odottaa?

No ei kai nyt kukaan myönnä, että on kiusaajan vanhempi. Kun eihän se meidän kultarakas ketään kiusaa, vika on aina siinä kiusatussa. Nää kusipää vanhemmat ei vitun tyhmät tajua edes sitä miten kieroja ne omat kiusaajapennut on. Valehdellaan silmät suurina ja vanhemmat uskoo. Näetty ja koettu on. Loppui vasta kun tein lastensuojeluilmoituksen niistä hirviöpennuista kun pahoinpitelivät lapseni.

Esim. että venäläinen valehtelee aina, syö kaalisoppaa ja polttaa mahorkkaa eli haisee.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 15:37"]Poikasi on säälittävä runkkari ja alemman tason mies.
[/quote]

Olipa kivasti sanottu. Poikani on rauhallinen ja vähän ujo. Hyvä mies (poika) se on. ap

Ne kasvattaa samalla lailla kuin ne itse on kasvatettu. Luultavasti alkoholi, huume, tupakka, väkivalta ja mielenterveysongelmataustaa.

Itsekkyys, ahneus, muiden tallominen omien päämäärien saavuttamiseksi. "Ottakaa omanne pois" ja "Nopeat syövät hitaat". Siinä omien kiusaajieni kotoa opitut arvot, kuten he itse ylpeinä kertoivat.

En halua uskoa, että 14 v kiusaisi ketään, mutta tuolla suunsoittamisella sitä voi tapahtuakin... En siis olisi niinkään yllättynyt, jos sellaisesta klmoitettaisiin. 

Minä olen opettanut lähinnä yhden arvon: ketään eikä mitään saa satuttaa henkisesti eikä fyysisesti. 

Valitettavasti, mitä vanhemmiksi lapset tulevat, sitä enemmän ajattelen, että tuli heistä hyviä tai vähemmän hyviä, niin sillä ei ole paljoakaan tekemistä minun kanssa i..

En nyt tarkoita tällä kommentilla sinua mutta usein ne kiusaajien vanhemmat eivät vain usko, että oma lapsi voisi tai kykenisi sanomaan kenellekään rumasti saatikka kiusaamaan järjestelmällisesti. Osa saattaa ns. teeskennellä, ettei usko, kun ei ole rohkeutta kohdata tilanne mutta osa ihan tosissaan ei näe lapsessaan mitään vikaa. Esijm. lasten välisiä kahnauksia selvitellessä nämä vanhemmat joko nauravat niille (mitäs tuosta, pojat on poikia, annetaan selvittää keskenään) tai väittävät kivenkovaan, että joku toinen tai se kiusattu on aloittanut koko jutun. Siksi pidän vähän vaarallisena myös sinunkin lujaa uskoa siihen, ettei lapsesi ikinää sanoisi tai tekisi pahasti.

Esim. siskoni poika on hyvätapainen, kiltti ja pienikokoinen ekaluokkalainen, joka on aina kertonut asioista äidilleen ja kertoi myös kiusaamisesta. Vanhemmat ovat tietoisesti vahvistaneet lapsen itsetuntoa, koska hän on saanut pienestä pitäen ikäviä kommentteja koostaan jopa aikuisiltakin. Lapsi ei siis jäänyt yksin kärsimään vaan kertoi aikuiselle Asian selvittelyssä kävi ilmi, että pääkiusaaja oli lähettänyt pojalle ikäviä tekstiviestejä ja että poika oli lähettänyt takaisin myös aika ikäväsävyisen viestin paitsi kiusaajasta myös hänen parhaasta ystävästään. Tämä  ystävä oli sitten tullut mukaan kiusaamiseen tämän viestin perusteella.

Kyllähän meistä sukulaisista oli hienoa että poika oli laittanut kampoihin eikä ollut suostunut uhrin asemaan mutta fakta on, että myös hän teki väärin. Tuskin olisimme kukaan uskonut hänen laittaneen sellaista viestiä, ellei siitä olisi ollut ihan todistetta. Minusta tämä tarina opettaa sen, ettemme kukaan ole vain uhreja ja vain kiusaajia. Se uhrikin saa antaa takaisin mutta miten se tehdään, onkin vähän vaikeampi kysymys. Ei ollut reilua haukkua kolmatta osapuolta (vaikka epäilikin, että myös tämä oli mukana kiusaamisessa) eikä viestin sävy ollult muutenkaan reilu tai rakentava. Me vanhemmat emme saisi tuudittautua siihen uskoon että lapsissamme ei ole mitään vikaa, koska tilanteet ovat niin monimutkaisia että kuka tahansa saattaa ajautua ikävään tilanteeseen, vaikka näin ei olisi aikonutkaan alunperin.

Siksi myös en usko, että kaikkien kiusaajien vanhemmat ovat kasvattaneet lapsensa kiusaajiksi. Osa varmaankin on, mutta eivät kaikki. Siskoni poika ei ole mikään kiusaaja vaikka nurkkaan ahdistettuna "huitaisikin". Ei ole mielestäni tavoite tehdä lapsista niin kilttejä että ottavat vastaan kaiken kakan, mitä joku huonommin kasvatettu suoltaa vain siksi, ettei missään nimessä sanoisi pahasti. Itseään puolustava saa mielestäni jopa lyödä. Jälkeenpäin on toki hyvä puida oliko se todella tarpeellista ja olisiko tilanteesta päässyt eroon muuten, mutta jos vaihtoehtona on, että lapseni hakataan tai että hän llyö yhtä ja pelästyttää muut, niin valitsen sen jälkimmäisen vaihtoehdon.

Olen itse ollut koulukiusattu ja se kaiken sietävä kiltti tyttö, joka ei koskaan edes sanonut pahasti saatikka että olisi edes yrittänyt huitaista töniviä kiusaajia. Omat lapseni kasvatan toisin. En opeta, että saa lyödä tai saa sanoa pahasti mutta opetan, että on tilanteita, joissa on pakko tehdä näin, jotta kiusaaminen loppuu.

Meillä yksi kiusaaja ja kaksi ystävällistä lasta. Ihan normaalit arvot kotona, empatiaa korostetaan ja kunnioittamista. Tämä yksi vaan on ihan eri temperamenttia ja jatkuvasti hankkiutuu ongelmiin. Ei ole paha tai ilkeä, mutta äärimmäisen ajattelematon eikä kunnolla osaa asettua toisen asemaan. Jälkeenpäin katuu ja ymmärtää, skarppaa hetken kunnes taas keksii jonkun tyhmän jutun, omasta mielestään maailman parhaan toki, ja taas pahoittaa jonkun mielen. Äitinä olen aivan väsynyt näihin juttuihin ja myös syyllistäminen. Ei, meillä ei puhuta rumasti kenestäkään, lapsista välitetään ja ollaan kiinnostuneita, rumiin tapoihin puututaan ja rangaistaan ja yritetään miettiä ratkaisuja mm koulun ja perheneuvolan kanssa.

Olen kiusaamisesta kuitenkin huomannut, että tietynlainen kiusaaminen hyväksytään. Esim meidän pojasta saa valehdella mitä vaan, koska sehän aina hölmöilee. Ja jos joku joskus on tuolle jotain tehnyt, se on vain itsepuolustusta. Omani ei fyysisesti siis tee mitään, mutta silti häntä saa potkia, lyödä jne muka itsepuolustuksena. Oikeasti... ihan jokainen pahoittaa joskus toisen mielen ja ei sitä pidä hyssytellä minkään itsensä puolustamisen taakse, vaan jokainen reilusti myöntäkööt osuutensa.

Tänään vaunulenkillä katsoin kolmen pojan touhua pitkäänkin, kun olivat koulusta menossa kotiin. Ala-asteella olevia. Yks poika siinä töni toista poikaa "vitsillä"? Nimitteli ja sanoi "mee vit****" ja oli se poika lumihangessakin jossai vaiheessa. Pojat huomasivat tuijotukseni kyllä ja olin valmis menemään tilanteeseen väliinkin, jos siltä näyttää. Vaikea mennä ulkopuolisena väliin, kun "pojat on poikii" ja jatkoivat kuitenkin matkaa yhdessä.

Kyllä kävi mietityttämää tämä asia. Sääliksi käy molempia. Kiusattua ja kiusaajaa. Kiusaajalla varmasti jotain ongelmia, jotka vaatisi hoitoa. Näytti nimittäin just sellaselta, että tuskinpa keskittymiskyky kovin hyvä. Vanhemmat ei varmaan näe mitään ongelmaa pojan käytöksessä. Ja tietysti kiusattua kävi sääliksi, kun joutuu sietämään tuommoista "kaveria" jolla on ongelmia ja purkaa sen muihin.

Ja en tosiaan tiedä mitä pitäisi tehdä, jos näkee tämmöisiä tilanteita lapsien koulumatkalla. Meillä ei ole kouluikäisiä lapsia vielä enkä tiedä lapsien vanhempia. Vaikea tässä alkaa kouluun ilmoittamaan ulkopuolisena, että näin tälläisen tilanteen, että onko koulu/vanhemmat tietoisia? Ehdottomasti menisin väliin, jos tilanne näyttäisi siltä, että oikeasti tarvii mennä. Nyt jäi epäselväksi oliko kyse "nahjailusta" kun kuitenkin jatkoivat yhdessä matkaa.

No luokassahan nämä kiusaajat sitten puhuvat mitä ovat kotona kuulleet. Kyllä se niin menee, voin sanoa 15 vuoden opevuoden kokemuksella, että hyvä perhe= normaali lapsi. Wt-perhe= ongelmatapaus.

valitettavasti se omena ei puusta kauas putoa.

Hidas saa olla, muttei tyhmä!

parempi eka kun vika

mä otan ensin, muut vasta sen jälkeen

elä ja anna toisten kuolla

mä en tarvii teitä mihinkään

muutan vittuu täältä heti kun voin

vitun köyhiä kaikki muut

minä päätän, sinä olet hiljaa

näitä meillä opetetaan

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 17:23"]No luokassahan nämä kiusaajat sitten puhuvat mitä ovat kotona kuulleet. Kyllä se niin menee, voin sanoa 15 vuoden opevuoden kokemuksella, että hyvä perhe= normaali lapsi. Wt-perhe= ongelmatapaus.

valitettavasti se omena ei puusta kauas putoa.
[/quote]

Joo. Kyllä se jo 80-luvulla oli niin (ja sekä tyttöjen & poikien kohdalla), että ongelmaperheistä tulivat ne kiusaajat. Etenkin ala-asteella. 5-6-luokalla meidän luokalla oli poikajengi, joka terrorisoi koko luokkaa, jokaisella oli rikkinäinen perhetausta ja sit yläasteella siirtyivät päihderinkeihin nopeasti. Pahin kiusaaja liikkui jo 15-vuotiaana semmoisissa porukoissa, että häntä mm. puukotettiin! Kosto jostain tms.

Yläasteella tyttöjen kohdalla saattoi sit olla enempi tavis-taustaa kiusaajillakin. Mut semmoiset koulussa pärjäävät, tupakkarinkiin kuulumattomat ja jotain päämäärätietoisesti harrastavat (olipa sit urheilu tai musiikki) ei yleensä kiusanneet.

Wt äpärät ei osaa olla.

Ei lapsi ole luonnostaan paha tai kiusaaja, sisäsyntyiset mielenterveyshäirilöt on kiusaajien määrään verrattuna todella harvinaisia ja sellaiset lapset joutuvat ennemmin kiusatuiksi. Eli syynä on varhaislapsuuden rakkaudettomuus, ei ole ollut aikaa lapsille tai toisaalta liika lelliminen ja jalustalle asettelu (ns. hyvät perheet, uravanhemmat, ainoat lapset jne.) Tai sitten nämä ns. ongelmaperheiden lapset missä oikeasti väkivaltaa ja kaltoinkohtelua, väkivaltaisten arvojen mallia. 

Tavisperheiden lapset harvoin kiusaa, kiusaajat tulevat usein sosiaaliluokkien ääripäistä.