Yksinäinen ei tunne itseään halutuksi

Tuo on varmaan pahinta yksinäisyydessä. Ei ole mitään syvällisiä kontakteja ihmisiin, eikä kukaan ikinä sano mitään positiivista. Kukaan ei arvosta minua tai edes välitä siitä olenko olemassa. Se että olet maailmalle yhdentekevä alkaa muuttua voimakkaaksi tunteeksi itsessäänkin. Tunnen oikeastikin olevani täysin turha ihminen. Ja kun itsensä tuntee täydellisen turhaksi ja ylimääräiseksi, alkaa koko maailma näyttäytyä yhdentekevänä paikkana. Nytkin minulla on semmoinen tunne että on ihan sama vaikka koko universumi räjähtäisi. En tietenkään halua muille pahaa, mutta minkäs teet. Olo on niin turtunut että mikään ei tunnu miltään.