Ketään muuta, jolla ei ollut IKINÄ Barbieta ?

Samat sanat, vai oletko siskoni? Jaoin siis siskojeni kanssa kaksi halpisnukkea ja yhden Daisyn. Ai että, niistä tapeltiin...

Mulla oli 150kpl barbeja. Leikin niillä 15-vuotiaaksi saakka, joten olivat kestosuosikkeja :)

Mun miehellä ei ole ollut.

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 10:39"]

Samat sanat, vai oletko siskoni? Jaoin siis siskojeni kanssa kaksi halpisnukkea ja yhden Daisyn. Ai että, niistä tapeltiin...

[/quote]

:) en ole siskosi kun ei ollut siskoa siihen aikaan.

Veljeni värväsin barbileikkeihin mukaan ja hän esitti miesbarbia jollain millon milläkin, esim. isolla kynällä, myöhemmin tuttavaperheeltä saadulla kädettömällä taistelu-ukolla (nykyään tuollaista rikkinäistä lelua todellakaan kehtaisi kukaan edes tarjota toiselle... :) meillä se oli 80-luvulla suuri aarre, kun se Daisy sai "puolison")

Vaatteita ei tietenkään myös ollut nukeille, ja en ollut hyvä käsitöissä eikä meillä ollut tarvikkeitakaan niihin.

Lainasin kuitenkin kirjastosta barbie-vaate -ohjekirjan, ja yksistä vanhoista sukkahousuistani sain leikata ja ompelin "verkkaripuvun" käsin harsien barbille.

Kalusteitakaan ei oikein ollut, kun kaikki maitotölkitkin meillä yleensä aina poltettiin takassa; kerran saatiin pari maitotölkkiä ja oli hienoa kun niistä pystyi mallintamaan jonkun keittiön tms. (Vaikka ei meillä ollut edes kunnon tusseja / paperia / liimaa tms. että olisi mitään hienoa saanut askarreltua.)

ap

Mulla oli vain yksi skipper, barbia en saanut, vaikkei ihan köyhiä oltukaan.

Mullakaan ei ollut barbia. Sain kyllä tuliaiseksi kerran jonkun samantyyppisen nuken, jolla liikkui nivelet. Mutta se ei kuitenkaan ollut barbi... Vaatteet tein itse ja ihan kivoja tuli. Siskoni sain tähtiloiste barbin, josta olin kateellinen vaikka olin neljä vuotta vanhempi kuin hän ja ns. Ohittanut barbi-iän.

Kiva että on muitakin, olen toisinaan vähän katkerakin ankeasta lapsuudestani (joo oli muutakin kuin tämä barbi-asia :) ), mutta ei tämä nyt näköjään niin ainutlaatuista olekaan.

Hassua  jotenkin kun nykyään lapsille on niiiiin paljon kaikkia erilaisia juttuja, meinasin että omalle tyttärelleni ostan paljon barbi-tavaraa ja muuta, mutta ei hän juurikaan varsinaisilla barbeilla edes leiki.

Tosin barbietkaan ei mielestäni ole enää niin laadukkaita kuin ne oli 80-luvulla.

ap

Minä, paitsi et elin 90-luvulla :( mulla oli joku wannabe-barbie ja veljeni Action- Man oli sen Ken.
Sai niillä hyvät leikit kuitenki aikaiseksi ja siirryinki aika äkkiä joihinki laulaja- leikkeihin, esitettiin mm. Anastasiaa( vai mite se nyt kirjotetaan ) ynnä muuta mihin riitti pelkkä mielikuvitus :D
Ai niin, yleensä oltiin muka aluksi jotain köyhiä ja kiusattuja tyttöjä, mut paljastuikin että meidän rikkaat vanhemmat oli hukannu meidät vauvoina... :D

Mulla ei ollut.

M37

Tää on surullista :(... Ei sillä että se muovikrääsä mikään onnen tae olisi, mutta ei mullakaan rikas koti ollut, äiti keskipalkkainen yh, mut aina saatiin silti jotain. Esim. Barbienukkeja ja Daisy-nukkeja mulla oli useita.

Olisin mielelläni luopunut omistani. sain varmaan 20 kpl serkuiltani ja lisäksi joitakin synttäri- ja joululahjaksi. Niitä oli siis ihan tuhoton määrä enkä edes tykännyt leikkiä niillä, olin enemmänkin turtles-, prätkähiiri- ja katuhaityttöjä, mutta se ei ilmeisesti sopinut muille sukulaisille kuin vanhemmilleni.

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 10:53"]

Tää on surullista :(... Ei sillä että se muovikrääsä mikään onnen tae olisi, mutta ei mullakaan rikas koti ollut, äiti keskipalkkainen yh, mut aina saatiin silti jotain. Esim. Barbienukkeja ja Daisy-nukkeja mulla oli useita.

[/quote]

Niin, munkin mielestä tämä on jotenkin surullista (vaikken nyt tarkoita missään itsesäälissä pyöriäkään, kaikki on myös opettavaista tavallaan... vaikka ei se ulkopuolisena ja aina erilaisena oleminen niin ihmistä jalosta. Puuttui siis myös sukset, luistimet ja polkupyörä vanhat romut jne. ...)

Ärsyttävää vaan vieläkin on esim. se, että vaikka oikeasti oltiin todella köyhiä, niin silti esim. veljeni sai kyllä joskus jotain kalliinpuoleisia leluja, ja vanhemmat laittoivat kyllä rahaa johonkin kalliisiiin homeopatia-huuhaa-tms. luontaisjuttuihin tai lahjoittivat uskonnolliseen toimintaan.

(Ja köyhyys osin sitä paitsi taisi olla vähän oma valinta... miksi pitää haluta tehdä osa-aikatyötä / olla yksityisyrittäjä / ei hae sossusta jos yhden kerran käännytetty..)

ap

Ei minullekaan vanhemmat koskaan ostaneet aitoa barbia, niitä kauheita haisevatukkaisia räikeästi meikattuja halpisnukkeja oli pari. Mutta sitten sain 9-vuotiaana ihan yllättäen meillä hoidossa olleen lapsen äidiltä joululahjaksi aidon barbin. Vieläki ihmettelen miten osasi sellaisen antaa kun se oli hartain toiveeni mutta en ollut sitä kellekään kertonut sen jälkeen kun vanhemmat olivat joskus todenneet barbin aivan liian kalliiksi nukeksi.

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 10:53"]

Olisin mielelläni luopunut omistani. sain varmaan 20 kpl serkuiltani ja lisäksi joitakin synttäri- ja joululahjaksi. Niitä oli siis ihan tuhoton määrä enkä edes tykännyt leikkiä niillä, olin enemmänkin turtles-, prätkähiiri- ja katuhaityttöjä, mutta se ei ilmeisesti sopinut muille sukulaisille kuin vanhemmilleni.

[/quote]

:) harmi ettei tunnettu.

Kerran sain koulukaverilta jonkin verran hänen barbejensa parittomiksi jääneitä kenkiä, ja olin niistäkin ihan onnessani, kun kenkiähän ei pystynyt itse tekemään vaikka muuta vaatetta olisi harsinutkin.

ap

Mulla eo ollut, pyysin kyllä ja sain sen sijan jonkun pienen ruman nuken, jota inhosin. En koskaan saanut mitään haluamaani lelua.

Mä olen syntynyt -90 luvulla ja tuntuu että noita barbeja ja brazeja tursuaa ovista ja ikkunoista. Mulla on niitä varmaan satoja. Olen jo aikuinen mutta ne on kaikki siististi pidettyjä ja vaatteita yms on paljon. Yksi päivä sitten soitin äidilleni että nyt saa viedä ne jonnekkin joka jakaa ne vähävaraisemmille perheille uudestaan leikittäväksi ja sinne meni. Toivottavasti niistä on jollekkin iloa jatkossa :)