kikatan terapiassa
En voi tälle defenssille mitään. Kun puhun vaikeista asioista, nauran hervottomasti. Nolottaa ja häpeä saa kikattamaan enemmän.
En pysty vakavoitumaan tilanteessa. Muutoin olen sumussa ja masentunut. Onko jotain luontaistuotetta tai kikkaa, millä tätä voisi muuttaa?
Kommentit (3)
Mulla sama, tai siis alan aina kikattamaan kun pitäisi pitää vaikka esitelmä yleisön edessä. Koko tilanne on vaan niin hupaisa kun porukka istuu kuuntelevaisena ja minun pitäisi puhella jotain fiksua. Alkaa aina naurattamaan tolkuttomasti ja monesti pokan pitäminen on täyttä tuskaa. En tiedä mikä tähän auttaisi :(
Luulisi, että terapeutti ymmärtää tuollaisen defenssin. Ei siinä ole mitään hävettävää. Kikata menemään vaan, pääasia että puhut niistä asioistasi ja mitä enemmän kikatuttaa, sitä suuremmalla syyllä.
Itse aloitin vasta gestalt-terapian. Siinä on pääpaino tietoisella läsnäololla. Jos jokin asia nostaa erityisen vahvat tunteet pintaan, niitä pysähdytään tarkkailemaan. Missä tuntuu, millä tavalla jne. Sitten sen tunteen kanssa vain ollaan, kunnes alkaa helpottaa ja asiaa voidaan puida pitemmälle. Nauru on itselleni niin vieras defenssi, että olisi kyllä mielenkiintoista kuulla, minkälaisia fyysisiä tuntemuksia liittyy vaikka sen häpeän purkautumiseen noin. :)
Kysy terapeutiltasi.