Toisen jatkuva syyllistäminen

Mieltäni on vaivannut pitkään parisuhteessa oltua mieheni käytös. Voiko riitojen syy olla oikeasti aina vain toisessa. Riitoja ei sovita jos minä en tee aloitetta vaan mieheni pyrkii unohtamaan menneen ja odottaa sitä myös minulta. Miksi aina pitää hukkua jos yritän "nostaa kissaa pöydälle".

Riita saattaa lähteä pienestä asiasta esim en saa nukuttua hänen kanssaan samassa huoneessa koska kuorsaa niin kovaa. Ylipainoa hänellä on josta myös työterveyshoitaja maininnut. Asiallisesti koitin sanoa että laihdutus on paras tapa hoitaa kuorsaaminen ja kärsin hänen kuorsaamisesta. Keskustella asiasta ei voikkaan tämän enempää koska hän hermostuu ja ääntää kohottamalla haukkuu minut milloin mielenterveysongelmaiseksi tai vammaseksi. Toiseen huoneeseenkaan siirtyminen ei auta vaan tulee perässä haukkuen koska valitan tuollaisesta asiasta kuulemma minun pitäisi oikeasti nähdä elämässä ongelmia vaikka nälkää ja köyhyyttä jotta en tuommoisiin asioita pidä ongelmia.

Toinen esimerkki on jos hän on saanut vaikka ylinopeussakon niin sekin voi olla minun syy vaikka en ollut hänen kyydissään, koska olin ennen hänen tuloaan sanonut että tulla ajoissa kotiin. Autoon tulleet ongelmat on lähes kaikki minun syytä koska olen ajanut niin että vikoja on aiheutunut.

Olen ehdottanut parisuhdeterapiaa, mutta pakottakaan en häntä sinne jaksa. Onko parisuhteemme tulevaisuus vain jaksamisestani kiinni, pitääkö minun vain koittaa puhua ja puhua vai olla mahdollisimman hiljaa ettei minkäänlaisia konflitteja tulisi. Olenko liian kiltti koska vuodesta toiseen elän hänen kanssaan vai olenko oikeasti vammainen ja en tajua sitä että vika onkin minussa.