Mistä asiasta olet YLPEÄ itsessäsi?

Siitä, että aloitin yli nelikymppisenä yliopisto-opinnot.

Olen rauhallinen ihminen.

Olen ylpeä siitä, että sain Mensan virallisessa testissä maksimipisteet (eli >135, sen suurempia pisteitä ei eritellä) ja siitä että olen päässyt ja kohta suoriutunut loppuun erittäin vaativista usean vuoden opinnoista pyörittäen samalla suurperhettä.

Mensan testin tulosta ei tiedä kuin mieheni, opinnoistani tietysti tietää muutkin mutta siitä en kuitenkaan kehtaa koskaan kehuskella vaikka usein saankin kuulla kehuja ja ihmettelyjä miten jaksan. Mielessäni vaan olen ylpeä että olen jaksanut ja saanut aikaan tämän kaiken koska ei se mitään helppoa ole aina ollut :)

Itsekkyydestäni.

Osaan hillitä itseni vihaisena enkä hyökkää heti päälle. Enää...

Olen aina pärjännyt raha-asioissa.

Minulla on kivoja vaatteita.

Olen huumorintajuinen. Erittäin... joskus liiankin ;)

En ole tuomitseva, ja pidän monenlaisista ihmisistä.

Mulla on todella hyvä tyylitaju ja saan kuulla siitä usein. En kehuskele tällä, muut tekee sitä tarpeeksi.

Olen musikaalinen, kaunis, fiksu ja vahva.

Viime aikoina olen huomannut, että tulen toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Ymmärrän erilaisia näkökantoja ja mielipiteitä sekä osaan kuunnella ihmisiä. Lähestyn ihmisten ongelmia analyyttisesti ja pohdiskelevasti. Olen melko hyvä antamaan neuvoja, mutta en tyrkytä omia näkemyksiäni.

Olen iloinen myös siitä, että suht lyhyessä ajassa minulle on kehittynyt varsin vahva ammatillinen itsevarmuus. Olen hyvä työssäni ja kehityn koko ajan lisää. Otan mielelläni vastuuta ja pidän ihmisten auttamisesta. Töissä kohtaan usein kysymyksiä, joihin en osaa vastata heti, mutta otan kyseiset tilanteet haasteina ja oppimistilanteina. 

Syksyllä joku kehui minua mukavaksi ja miellyttäväksi ihmiseksi, mikä tuntui paremmalta kuin mitkään muut kohteliaisuudet ikinä.

P.S. Minullakin on kivoja vaatteita. Olen onnistunut löytämään kivan näköisiä vaatteita halvalla. Minulla on esteettistä silmää ja persoonallinen tyyli. :)

Olen ylpeä siitä, että olen oikeasti mukava ihminen. Joskus tosin saanut opetella kovuutta, ettei jotkut itsekkaammat käytä hyväksi kilttiä.

Olen saavuttanut paljon ja olen kuitenkin empaattinen. Miinuksena minulta tuntuu puuttuvan kyky iloita/olla onnellinen.

Olen ylpeä siitä, että pystyin selviämään hyvin vaikeasta takaiskusta elämässäni. Sellaisesta, josta kaikki eivät selviydy elossa tai selväjärkisenä. Eihän se varsinaisesti ole omaa ansiotani vaan liittyy vain luonteeseeni, mutta yhtä kaikki olen silti siitä ylpeä. En kehuskele asialla muille.

Että uskalsin erota pitkästä parisuhteesta ja löytänyt sitä kautta omanarvontuntoni. Arvostan itseäni enkä vaihtaisi itsestäni mitään pois! Elämä on ihanaa :)