Miten määrittelet ujouden?
Kommentit (12)
ei uskalla olla muiden seurassa sellainen kun haluaisi olla, eikä uskalla avata suutaan, vaikka sanottavaa olisi. kärsii itse arkuudestaan.
Mielestäni ujous liittyy ihmiseen luontaiseen temperamenttiin. Ujo ihminen on sellainen, joka uusissa tilanteissa tarkkailee muita vähän sivusta ja saattaa olla myös vähän hiljaisempi kuin muut. Hän on siis jollain tavalla ns. hitaasti lämpiävä ihmisten seurassa.
Toisin kuin usein luullaan, moni itseään ujona pitävä ihminen tekee työtä ihmisten parissa. He saattavat myös esiintyä ammatikseen: moni esiintyvä taiteilija onkin lavalla rohkea mutta siviilissä todella ujo.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 22:57"]
Toisin kuin usein luullaan, moni itseään ujona pitävä ihminen tekee työtä ihmisten parissa. He saattavat myös esiintyä ammatikseen: moni esiintyvä taiteilija onkin lavalla rohkea mutta siviilissä todella ujo.
[/quote]
Minä en ujona esiintyisi julkisesti mistään hinnasta, jo koulun esitelmät oli tuskaa.
Ujoutta on erityyppistä. Kukaan ei voi sanoa toisen puolesta onko hän ujo. Eiköhän se ole jokaisen oma kokemus!
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 23:05"]Ujoutta on erityyppistä. Kukaan ei voi sanoa toisen puolesta onko hän ujo. Eiköhän se ole jokaisen oma kokemus!
[/quote]
Ujolle voi siis sanoa että lavalle vaan vaikka puolipukeissa laulamaan, ujous ei ole mikään este tai syy!
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 23:00"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 22:57"] Toisin kuin usein luullaan, moni itseään ujona pitävä ihminen tekee työtä ihmisten parissa. He saattavat myös esiintyä ammatikseen: moni esiintyvä taiteilija onkin lavalla rohkea mutta siviilissä todella ujo. [/quote] Minä en ujona esiintyisi julkisesti mistään hinnasta, jo koulun esitelmät oli tuskaa.
[/quote]
Ujouden asteita on varmaankin erilaisia. Lisäksi jotkut ujot ihmiset saattavat oppia piilottamaan ujoutensa iän tai kokemuksen myötä tai unohtavat ujoutensa joissain tilanteissa.
Itse olen aina ollut ujonpuoleinen, lapsena jopa arka. Jossain vaiheessa kuitenkin rohkaistuin jopa näyttelemään luokan edessä ja huomasin pitäväni siitä. Teini-iässä kuitenkin sairastuin sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja esiintymisjännitykseen. Esiintymisestä en vieläkään nauti, mutta erilaisissa asiakaspalvelutehtävissä toimineena olen omaksunut jonkinlaisen aktiivisen ja sosiaalisen asiakaspalvelijan roolin. Töissä saatan vaikuttaa puheliaalta, ehkä itsevarmaltakin, mutta itsevarmuuteni rajoittuu lähinnä tiettyihin tilanteisiin. Sisimmässäni olen edelleen ujo.
5
Minä olen ujo, mutta ammatti minäni ei ole.
Eli jotenkin menee rooli päälle vaikken esiintyvä taiteilija olekaan.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 23:17"]
Minä olen ujo, mutta ammatti minäni ei ole. Eli jotenkin menee rooli päälle vaikken esiintyvä taiteilija olekaan.
[/quote]
Minulla ihan sama juttu. Kunpa oppisin soveltamaan sitä ammatti-itsevarmuutta myös yksityiselämässä :(
5
Ujous on temperamenttipiirre. Siis luontainen tapa reagoida. Sitä luontaista tapaa voi koulia tiettyyn pisteeseen samoin kuin luonnostaan avoimesti reagoiva ihminen voi opetella odottamaan ja pitämään suunsa hetken kiinni ja kuuntelemaan. Mutta se on siis synnynnäinen tapa reagoida uusiin ja epävarmoihin tilanteisiin. Ei muuta. Ujo voi olla jossakin tilanteessa hyvinkin rohkea ja avoin. Mulla on ujo lapsi, joka on luonteeltaan myös aika villi ja rohkea. Uusissa tilanteissa ja esim. koulussa hän on ujo. Samoin itselläni moni esiintymistilanne on helppo, sen sijaan tavallinen seurustelu tietyntyyppisten ihmisten kanssa on hyvin vaikeaa, alan kuunnella ja arvostella omaa puhettani jne. Jenni vartiainen voi hyvinkin olla temperamentiltaan ujo. Sitä ei voi valita, se on synnynnäistä niinkuin jo sanoinkin.
Ujous tosiaan on synnynnäinen tapa reagoida tilanteisiin, ja niin se vain on, että ujo ihminen saattaa työskennellä ammatissa, jossa joutuu olemaan rohkeasti esillä. On eri asia suorittaa työtään kuin esim. kohdata ihmisiä työminän ulkopuolella.
Up?