Uusivuosi ahdistaa
Kaikilla on joku kenen kanssa olla. Tuntuu että on kamalat paineet, että jotain pitäisi tehdä. Kukaan ei tosin pääse viettämään uv:ta kanssani. Onko muilla tällaista?
Kommentit (20)
Luulisi joulun silloin ahdistavan enemmän?
Jouluna pystyin olemaan perheen kanssa ja ystävien kanssa, nyt en.
Ap
Sama juttu.
Haaveilin joulunaikaan, miten olisi kiva kutsua vieraita uudenvuoden aattona. Kohotella skumppalaseja ja vähän humaltua, syödä jotain pientä ja nauraa ja olla iloinen.
Sitten muistin, että eihän mulla ole kavereita.
Ahistaa juu,
Petettynä ja jätettynä, muutenkin uudenvuodenvietoista traumatisoituneena.
Lähinnä katselen juna-aikatauluja, josko valitsisi intercityn vai pendolinon..
Mullakaan ei oo kavereita. Köhnään lapsen kanssa.
Jutellaan me yksinäiset täällä avlla.
Mäkin olen yksin, mutta lähden baariin.
Minuakin ahdistaa. Olen juuri eronnut ja muuttanut yksinäni pieneen asuntoon. Miehellä on jo uusi, nuorempi.
Tuttu tunne. Kaikki suunnittelee jotain ja kyselee että mitå teet uv. "Onneksi" olen sairaana, ei tarvi selitellä miksi olen kotona yksin.
On. Kaks pulloa halpaa kuohuviiniä ja puolikas pami auttaa yksinäisyyden ahdistukseen. Nuoruuden iloisia ja sosiaalisia juhlia muistellessa, kun oli perhoset vatsassa jo iltapäivästä.
Ei ole kaikilla joku, mäkin olen yksin. Ja aloin sitten juomaan jo tänään...😑 No huomenna sitten selvinpäin ja aikasin nukkumaan korvatulpat korvissa.
Vierailija kirjoitti:
Nuoruuden iloisia ja sosiaalisia juhlia muistellessa, kun oli perhoset vatsassa jo iltapäivästä.
Niin kun tiesi, että SE voi tulla kans awwwwww!!!! <3
Mua vähän jänskättää, koska saatan synnyttää milloin vain ja mulla on myös taapero, josta huolehdin. Mieheni on uuden vuoden aaton ja päivän töissä. Kaikilla muilla tutuilla on omia suunnitelmia uudeksi vuodeksi. Mihin oikein laitan esikoisen, jos synnytys alkaa? Laskettu aika on mennyt jo, joten tuo tilanne on täysin mahdollinen.
Minua ei ahdista yksinolo, sillä suorastaan rakastan sitä. Ja sain kutsun pariin uv-illanviettoon, mutta jätän väliin. Se veisi liikaa energiaa ja rahaa (pitäisi leipoa/viedä jotain syötävää + juomat päälle).
Sen sijaan minua henkilökohtaisesti eniten ahdistaa se, että tämä vuosi päättyy enkä ole tyytyväinen siihen miten vähän sain aikaan. Uusi vuosinumero 2018 on muistutus vanhenemisesta, lähestyvästä kuolemasta (oma, vanhempien, lemmikkien), vaikka olenkin vasta kolmikymppinen. Ahdistaa myös se, että tammikuussa ihmiset aktivoituu ja aloittaa "uuden elämän". Kuntoilua, terveysintoilua, yleviä uudenvuodenlupauksia. Tunnen itseni huonommaksi, jos en pysty samaan. Kaikki tekevät suunnitelmiä, varaavat matkoja, jne, mutta itsellä on liian huono taloudellinen tilanne semmoiseen.
Uusivuosi on muistutus ajan kulumisesta. Tik tak. Kello käy. "Pariudu! Hanki lapsia! Menesty työelämässä! Kohta on liian myöhäistä!" Liikaa paineita.
Hyvää uutta vuotta! Koitetaan löytää siitä pieniä, hyviä puolia, jos ahdistaa.
Mä oon kiitollinen mm. siitä, että olen terve, läheisillä on asiat ihan hyvin ja huomenna alkaa Silta-ohjelman 4. kausi. Lisäksi odotan iltaa, koska saan syödä savustettua lämminsavulohta, ihanaa halloumisalaattia, irtokarkkeja ja katsoa leffaa omassa rauhassa :)
Mitään ei tarvitse tehdä, eikö suorittaa. Se vuosi vaihtuu, vaikka tekisit/olisit tekemättä ihan mitä tahansa.