Lue keskustelun säännöt.
Voiko työelämässä tapahtuneesta pettymyksestä traumatisoitua?
Vierailija
28.12.2014 |
Tein vajaa vuosi sitten haastavaa työtä vastavalmistuneena mukavan pitämässäni työyhteisössä.
Työpaikalla alkoi hyvin värikäs ja pitkä prosessi, jonka seurauksena sain kokea hyvin vaikeasti sen, miten ihmiset, joihin luotin puukottivat selkään tai toisaalta jättivät yksin. Koin erittäin voimakasta epäoikeudenmukaisuutta ja tunsin tulleeni hyvin väärin kohdelluksi. Minulle tehtiin "rumia" temppuja hymyillen ja huomasin olleeni äärimmäisen naiivi.
Hain tilanteen ymmärrettyäni aktiivisesti uutta työpaikkaa ja sainkin sellaisen. Olin pitkällä lomalla, jolloin yritin päästä asiasta yli, mutta huomasin pyöritteleväni asioita lomallakin. Aloitin työt uudessa työyhteisössä ja työni olen hoitanut hyvin, olen viihtynyt työssäni. En kuitenkaan kykene luottamaan työkavereiheni lainkaan ja luottamukseni esimerkiksi työantantajan vilpittömyyteen tai oikeudenmukaisuuteen on nollassa.
Yksinkertaisesti koen olevani äärimmäisen yksin ja pidän etäisyyttä työkavereiheni tästä syystä. Olen tullut entistäkin kyynisemmäksi.
Syksyn mittaan entisen työpaikan ongelmat unohtuivat, mutta ollessani taas lomalla huomaan vanhojen asioiden pyörivän mielessäni ja huomaan, että en ole päässyt asiassa yhtään eteenpäin. Tilanteen ajattelu herättää minussa äärimmäisen voimakasta vihan ja nöyryytyksen tunnetta. Olen surullinen ja hyvin pettynyt.
Tämä ei tunnu kovin normaalilta ja olen alkanut miettiä tarvisinkohan asian käsittelyyn oikeasti ammattilaisen apua. Tämä saattaa liittyvä myös aiempiin pettymyksen kokemuksiini ihmissuhteissani. En kykene nykyään luottamaan keneenkään. Mistähän suunnasta tähän saisi apua? Puhuin asiasta kyllä tilanteen ollessa päällä joillekkin lähimille ihmisille, mutta en kokenut tulleeni ymmärretyksi. Olen selkeästi jotenkin traumatisoitunut tuosta työpaikasta.
Kommentit (11)
Normaalia on. Olet täysin normaali ihminen. Aikaa myöten helpottaa kun aikaa kuluu. Minulla meni muutama vuosi aika kovien kokemusten jälkeen. Onneksi sinulla on uusi työ. Se helpottaa unohtamista ja jonain päivänä huomaat ettei liikuta enää. En usko että tarvitset terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työelämä on pääosin p---kaa. Eli opettelet ottamaan vähemmän vakavasti, se auttaa pitemmän päälle
Kannattaa olla ottamatta asioita työelämässä niin henkilökohtaisestin. Tuskin tässäkään on ollut mitään oikeasti isoja juttuja taustalla, ne ovat vaan saaneet isot mittasuhteet mielessäsi ja draama paisunut kuin pullataikina. Itsekin olen katkera vähän samanlaisista jutuista, jouduin vastavalmistuneena hakemaan uuden työpaikan kun minulle tehtyjä lupauksia ei noudatettu. Nyt objektiivisesti ajatellen ymmärrän tilanteen jälkikäteen paremmin. Työelämän alkutaipaleella kaikki asiat on niin isoja ja merkityksellisiä, kumma miten se unohtuu kun itse lakkaa olemasta "untuvikko".
Käy ihmeessä juttelemassa nimen omaa työpsykologin kanssa. Uskon, että muutama kerta riittää. Siitä on varmasti apua kun ammattilainen peilaa asiaa kanssasi. Tsemppiä! Aika toki auttaa mulla mennyt vastaavasta 7 vuotta ja nyt helpottaa
Minuakin on "puukotettu selkään" tavallaan. Koen että minua huijattiin, vaikka järjellä ajateltuna tiedän ettei asia ole niin. Ymmärrän kyllä tapahtumaketjun, mutta olen silti hyvin vihainen ja surullinen. Olin jo valmiiksi niin kyynistynyt, etten usko tapauksen sinänsä lisäävän kyynisyyttä. Silti se sattui. Oikeasti olen niin vihainen (en vain tuosta, vaan kaikesta vuosien aikana tapahtuneesta), että haluaisin vain tauotta hakata nyrkkeilysäkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koin vuosikausia olevani sodassa, koska joka helvetin päivä tuntui että jouduin tappelemaan ja taistelemaan. Kerrankin kun aloin päästä jotenkuten yli asioista ja aloin mennä parempaan suuntaan ja mietin että kerrankin minulle kävi kohtuuhyvin. Niin sitten vetäistään matto alta.
Ihmissuhteiden menettäminen ei tunnu enää miltään. Mutta aseman menettäminen tuntuu siltä, että sinulta viedään koko jäljellä oleva ihmisyys. Et ole mikään, kukaan, mitään, missään. Pelkkä kuluerä ja haitta, josta pitää päästä eroon. Sinuun tärvellyt rahat voi sitten heittää vaikka ovista ja ikkunoista pihalle, sekin on hyödyllisempää kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos viesteistä! En jaksa uskoa että työelämä on tuollaista kautta linjan, mutta ongelmani taitaakin olla juuri hyväuskoisuuteni. Toisaalta uudella työpaikallani ilen ollut vahvempi ja antanut takaisin samalla mitalla. Ainakin yksi mätämuna on joukossa joka mustamaalaa esimiehelle pelkästä kateudesta. Olen tylyttänyt takaisin. Tiuskijoille olen tiuskinut tarpeeksi kuunneltuani takaisin. Pärjään kyllä, pystyn työhöni, mutta lähtökohtaisesti jotenkin halveksin ihmisiä koska en voi luottaa heihin. Ja se on minusta huolestuttavaa. Olen alalla jossa on vain pääosin määräaikaisuuksia tarjolla. Tämän takia sitoutuminen ja heittäytyminen työpaikkaan ja -yhteisöön olisi tärkeää, en kuitenkaan pysty siihen kokemusteni takia. Teen työni ja seuraan työpaikan sosiaalisia pelejä tarkkailijana. Minusta he eivät saa otetta. Olen ystävällinen mutta en kerro itsestäni mitään enkä odota mitään. Hoidan vain työni.
Ap
Jokaisen pitäisi kerran kokea edes osa siitä tuskasta ymmärtääkseen, millaista on taistella yksin koko muuta maailmaa vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut savustettiin vastikään ulos ekasta oman alan työpaikastani. Ihan kauhea olo ja itseluottamus nollassa, vaikka muissa työpaikoissa olen ollut pidetty. Välillä mietin, miten tästä pääsee yli. Aika kai auttaa, mutta uutta paikkaa ei ole löytynyt vielä.
Up