Mikä sinua ahdistaa/harmittaa nyt, jos jotain pitää sanoa?
Kommentit (56)
Epämääräinen huono olo, siis fyysisesti. Lievää lihassärkyä ja jotenkin tuntuu kuin en saisi happea. Ahdistaa kun en tiedä mistä tämä johtuu.
Vähän ahdistaa mennä ylihuomenna taas työhön jota vihaan.
Olen myös huolissani terveydestäni, mutta en mitenkään erityisesti juuri tänään vaan ylipäänsä.
Kohtelen rakastamaani miestä paskasti. Ärsyynnyn sen sanomisista, tekemisistä ja tekemättä jättämisistä ihan liian paljon. Enkä haluaisi olla tuollainen haahka.
Mulla on ollut tänään ihan perseilypäivä. En varsinaisesti pidä mykkäkoulua miehelle, mutta ei mulla kyllä mitään asiaakaan ole muuta kuin motkottamista -> mieluummin olen hiljaa. Odotan vaan hetkeä jolloin oon murjottanut riittävästi jotta voin pyytää anteeksi. Ehkä sauna pehmittää päätä riittävästi.
Ukko vaan pelaa tuolla, eikä huomaa minua. Kerran vuodessa olisi yhteistä aikaa..
Clas Ohlsonin leipälaatikko ei pysy paikoillaan vaa liukuu pöydällä kun kannen avaa!
näin pitkien vapaiden aikaan korostuu se, ettei ole miehen kanssa oikein mitään yhteistä enkä viihdy yhtään hänen seurassaan.
Karmea flunssa päällä. Perhe-elämä kääntyy siksi nyhjäämiseksi, minä kun yleensä keksin lähes kaiken vapaa-ajan ohjelman. Sekin tietysti harmittaa, että se rooli on minulla melkein aina.
Joudun olemaan vielä pari päivää erossa tyttöystävästäni. Ikävä on.
En usko itseeni tarpeeksi. Miten hemmetin hankalaa se nyt voi olla, että eläisi rohkeasti vaan itseään varten ja pitäisi puolensa. Minä aion onnistua prkl!
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 21:18"]En usko itseeni tarpeeksi. Miten hemmetin hankalaa se nyt voi olla, että eläisi rohkeasti vaan itseään varten ja pitäisi puolensa. Minä aion onnistua prkl!
[/quote]
Tai rohkeasti itsenään. Pelkästään itseään varten eläminen ei nyt oikein onnistu, enkä sitä kaipaakaan, kun on lapsia.
No höh, tässä itseni tsemppaamisessakin meni vikaan prkl :D
Mutta aion tehdä sen silti.
Sysipaskan vuoden lopuksi eräs läheiseni kuoli yllättäen. Nyt tuntuu, että voisin vaikka tappaa itseni pyhien päättymisen kunniaksi. En jaksa enää yhtään vastoinkäymistä.
tämä elämätön elämä ja siinä tekemäni virheet !
15 päivää siihen, etten näe poikaystävääni puoleen vuoteen.
Haluaisimme mennä viettämään uutta vuotta lapsen isovanhemmille ja hekin haluaisivat meidät sinne, mutta kun normiviikonloppukaan ei onnistu ilman että toinen on hirveässä humalassa, niin täytyy jättää väliin. Vauva ei tunne oloaan siellä täysin turvalliseksi, kun humalassa on sanomisista huolimatta saatava seurusteltava vauvan kanssa kuin muutenkin ja lapsi säikkyy.
Olen kohta työtön. ;( Itkettää.