Miten reagoida toisten (hyväntahtoiseen) kateuteen?

Minulta on kadehdittu sitä että vanhempani ovat jo kuolleet. En osannut vastata mitään moiseen kommenttiin.

Noita naisten sosiaalisia koodistoija, joita en edes jaksa yrittää osata.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 21:17"]

Minulta on kadehdittu sitä että vanhempani ovat jo kuolleet. En osannut vastata mitään moiseen kommenttiin.

[/quote]

Mitä hittoa? :D

Oliko tuossa taustalla ajatus, että kommentoijalla oli itsellään vanhemmistaan vain murhetta? Vaikka noinkin, onhan tuo hiton tahdittomasti kommentoitu. -ap

Eipä noihin mitään tarvitse vastata. Korkeintaan sopivassa kohtaa voi sanoa jotain tyyliin "elämä on valintoja" tai muuta vastaavaa kliseistä. On muakin kadehdityu siitä, että sain painoa pois; samaan aikaan kommentoija söi kermamunkkia niin en viitsinyt sanoa mitään.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 21:22"]

Eipä noihin mitään tarvitse vastata. Korkeintaan sopivassa kohtaa voi sanoa jotain tyyliin "elämä on valintoja" tai muuta vastaavaa kliseistä. 

[/quote]

Eikö tuo ole vähän piiloaggressiivista? (Sinänsä olen kyllä juuri tuota mieltä.) -ap

Hyväntahtoinen kateus on oksymoroni itsessään. Siis hyvinkin ristiriitainen konsepti. En ole varma onko oikeasti ihminen kateellinen. Esimerkiksi. ystävättäreni asuu omakotalossa maalla, hankki pari lasta, kotieläimiä ja suuren puutarhan. Itse taas olen hyvin onnellinen lapsettomassa suhteessani, kaupungissa, expatriaatiksi ulkomaille lähdössä ja ilman lemmikkejä. Ihmisillä on niin eri arvot. Monet luulevat, että elämästämme puuttuu jotain ilman lapsia ja luulevat että olisin kateellinen. En ole, mutta mikä tahansa auttaa saamaan kunkin yksilön onnelliseksi on iloinen asia. On vain muistettava, etteivät ne ole samoja asioita kaikilla. On myös muistettava, että kannattaa varoa mitä haluaa tai kahdehtii. Joku päivä sen voi saada, eikä se niin onnelliseksi teekään. 

Mä olen pyrkinyt regoimaan sanomalla jotain positiivista tai tsemppaavaa toisen tilanteeseen. Esim. aloituksen kaltaisiin juttuihin voisin sanoa, että onhan niissä lapsissa varmasti oma hommansa, mutta onhan se palkitsevaakin tmv.

No entäs joku lausahdus tyyliin: "onnelliseksi voi tulla monella tavalla" tai "varmaan kuitenkin se lasten olemassaolo antaa niin paljon että muutamat riennot voi skipata" tai "äkkiähän ne lapset kasvaa ja sitten jo moni ikävöi niitä aikoja kun lapset oli vielä pieniä" tai "ja teillä onkin niin hyvä talo ja mukavat lapset että niihin kannattaa satsata" tai "lapsiin investointi on sijoitus tulevaisuuteen" tai "ne on ne elämän ruuhkavuodet, pitäähän jonkun lapsiakin tehdä tähän maailmaan!".

Tai vastaavaa hyväntahtoista höpötystä.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 21:16"]

Minulla on kaveri, jota näen nykyisin harvemmin kuin ennen. Hänellä on tapana kommentoida kuulumisiani päivittelemällä: "Voi että mä olen kateellinen, kun sulla ei ole lapsia, ja saat vapaasti mennä" tai "Vitsit mä olen kateellinen. Meillä kaikki rahat menee tällä hetkellä lyhennyksiin ja lasten harrastuksiin".

Tämä on ainakin oman tulkintani mukaan ihan hyvällä sanottua ja viattomimmillaan vain tietynlainen puhetapa, mutta jotenkin siitä tulee kiusaantunut olo. Yleensä soperran vain "Kiitos" tai "Onhan se kivaa", mutta tästä tulee syyllisyyttä: enhän tietenkään iloitse siitä, että toisella ei ole sellaista, mitä minulla on.

[/quote]

Olet oikeassa, tämä on tietynlainen puhetapa. Älä siis ota liian vakavasti. Vaikka toinen sanoo olevansa kateellinen kun sulla ei ole lapsia niin ei hän kuitenkaan oikeasti vaihtaisi osia kanssasi. Eli sun ei siis ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä. Hymyilet vaan iloisesti ja sanot että jep, onhan se kivaa!

 "Voi että mä olen kateellinen, kun sulla ei ole lapsia, ja saat vapaasti mennä" kuulostaa lähinnä siltä mitä joku äiti voisi sanoa lapsettomalle ystävälleen jotta hän ei tuntisi kateutta siitä ettei hänellä ole lapsia ja kaverilla on.. En jotenkin saanut tosta kovin kateellista kuvaa, voisiko kyseinen kaveri oikeasti sääliä sua koska sulla ei oo lapsia? Asia on tietenkin vakavampi jos hän oikeasti katuu lapsien hankkimista. En oikeen usko.. mutta luulen että toi on aika sellasta naisten juttelua.. Laiha ystävä sanoo muodokkaammalle että on kateellinen kun muodokkaalla on tissit, muodokkaampi taas kadehtii kaverinsa hoikkuutta..

Emmä sanois että 'elämä on valintoja'. Sanoisin että kyllä säkin vielä ehdit mennä vapaasti. Tai 'ainakin maksatte omaa unelmakotianne'. 'Onhan se ihana että lapset saa harrastaa mitä haluaa'. 'Kiva että pa ostatte lasten harrastuksiin'. Tai jotain muuta mitä se toinen HALUAA kuulla. Sen sijaan että sanot että elämä on valintoja korosta niitä hänen valintojensa hyviä puolia.

11 tässä vielä.. Niin ja siis kuten 10 sanoi kyseessä on vaan tietty puhetapa.. Kehu.

En usko että kaveri katuu lasten hankintaa sinänsä vaan asioita, joista hän on luopunut vaihtaessaan dinkkuilun lapsiperheen elämään. Lapsistaan hän puhuu aina kivasti. Meillä oli ennen tapana tehdä kaikenlaista tyypillistä työssäkäyvien lapsettomien aikuisten puuhaa mutta hänellä on nyt eri kuviot. Lieneekö haikeutta sitten. -ap

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 21:34"]

No entäs joku lausahdus tyyliin: "onnelliseksi voi tulla monella tavalla" tai "varmaan kuitenkin se lasten olemassaolo antaa niin paljon että muutamat riennot voi skipata" tai "äkkiähän ne lapset kasvaa ja sitten jo moni ikävöi niitä aikoja kun lapset oli vielä pieniä" tai "ja teillä onkin niin hyvä talo ja mukavat lapset että niihin kannattaa satsata" tai "lapsiin investointi on sijoitus tulevaisuuteen" tai "ne on ne elämän ruuhkavuodet, pitäähän jonkun lapsiakin tehdä tähän maailmaan!".

Tai vastaavaa hyväntahtoista höpötystä.

[/quote]

Ehkä näinkin. Tunnen kuitenkin voimakkaasti, ettei ole minun tehtäväni vakuutella kaverilleni, että lasten hankkiminen ja omakotitalon hankkiminen olivat fiksuja päätöksiä ja että ne voivat tehdä hänet onnelliseksi. Ne ovat olleet hänen päätöksiään, ja kyllä minun täytyy luottaa hänen harkinneen ne huolellisesti. Falskiltakin tuo tuntuisi, kun en itse ajattele noista asioista samoin  ja hän sen tietää. -ap

Uskon, että noin sanoessaan ihminen ei oikeasti ole kateellinen, tuo on vain teitynlainen tapa kehua. Kyllä kehuja varmaan ajattelee, että oispas välillä kiva kun rahaa jäisi muuhunkin kuin lainanmaksuun, mutta pohjimmiltaan on kuitenkin tyytyväisempi omaan tilanteeseensa. Mielestäni oikea kateus ilmenee vähän toisella tavalla, paljon pahantahtoisemmin. (Tai no mikä mä olen määrittämään "oikeaa kateutta", mutta ainakin itse käsitän kateuden paljon negatiivisempana.)

Itse vastaan tuollaiseen vastakehulla. Esim. joku sanoo "voi vitsi mä olen kateellinen kun olet niin hyvä soittamaan pianoa", niin vastaan siihen "oi kiitos, no kyllä mullekin sun ruoanlaittotaidot kelpaisi". Mun mielestä toi "elämä on valintoja" ei ole hyvä vastaus, koska se on tosiaan piiloaggressiivinen ja toiselle tulee olo, että hänen tekemiään valintoja arvostellaan vaikka hän tarkoitti vain kehua toista.

Mun mielestä voisit sanoa kaverillesi ettet oikeen tiedä mitä sanoa ja että hän pistää sinut ikävään tilanteeseen sanomalla noin (kun hän kerran tietää mitä ajattelet noista asioista) etenkin jos sitä tapahtuu usein.

Jos sitä taas ei tapahdu usein niin kyseessä on vaan kehu ja normaalia keskustelua, nätistihän toi oli sanottu. Ehkä siitä ei tarvitse sitten numeroa tehdä. Eihän se että hän sanoo olevansa kateellinen tarkota että hän pyytää sinulta mitään vakuuttelua tai muuta?

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 21:42"]

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 21:34"]

No entäs joku lausahdus tyyliin: "onnelliseksi voi tulla monella tavalla" tai "varmaan kuitenkin se lasten olemassaolo antaa niin paljon että muutamat riennot voi skipata" tai "äkkiähän ne lapset kasvaa ja sitten jo moni ikävöi niitä aikoja kun lapset oli vielä pieniä" tai "ja teillä onkin niin hyvä talo ja mukavat lapset että niihin kannattaa satsata" tai "lapsiin investointi on sijoitus tulevaisuuteen" tai "ne on ne elämän ruuhkavuodet, pitäähän jonkun lapsiakin tehdä tähän maailmaan!".

Tai vastaavaa hyväntahtoista höpötystä.

[/quote]

Ehkä näinkin. Tunnen kuitenkin voimakkaasti, ettei ole minun tehtäväni vakuutella kaverilleni, että lasten hankkiminen ja omakotitalon hankkiminen olivat fiksuja päätöksiä ja että ne voivat tehdä hänet onnelliseksi. Ne ovat olleet hänen päätöksiään, ja kyllä minun täytyy luottaa hänen harkinneen ne huolellisesti. Falskiltakin tuo tuntuisi, kun en itse ajattele noista asioista samoin  ja hän sen tietää. -ap

[/quote]

Mun mielestä otat vähän liian vakavasti nämä tällaiset hyväntahtoiset höpöttelyt. Kevyttä smalltalkia tuo vaan on ja tarkoituksena on, että molemmille tulee hyvä mieli, ei sun tarvii miettiä mitään kaverin elämänvalintojen valheellista vahvistamista tai muuta.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 21:52"]

Uskon, että noin sanoessaan ihminen ei oikeasti ole kateellinen, tuo on vain teitynlainen tapa kehua. Kyllä kehuja varmaan ajattelee, että oispas välillä kiva kun rahaa jäisi muuhunkin kuin lainanmaksuun, mutta pohjimmiltaan on kuitenkin tyytyväisempi omaan tilanteeseensa. Mielestäni oikea kateus ilmenee vähän toisella tavalla, paljon pahantahtoisemmin. (Tai no mikä mä olen määrittämään "oikeaa kateutta", mutta ainakin itse käsitän kateuden paljon negatiivisempana.)

Itse vastaan tuollaiseen vastakehulla. Esim. joku sanoo "voi vitsi mä olen kateellinen kun olet niin hyvä soittamaan pianoa", niin vastaan siihen "oi kiitos, no kyllä mullekin sun ruoanlaittotaidot kelpaisi". Mun mielestä toi "elämä on valintoja" ei ole hyvä vastaus, koska se on tosiaan piiloaggressiivinen ja toiselle tulee olo, että hänen tekemiään valintoja arvostellaan vaikka hän tarkoitti vain kehua toista.

[/quote]

Kylläpä menee monimutkaiseksi, jos avoin kateellisuus onkin piilotettua kehumista.

En sinänsä epäile, etteikö kaverini todella haluaisi tai kaipaisi niitä asioita, joista hän kommentoi. Vanhastaan tiedän hänen pitävän niitä arvossa. -ap

Ota vähän empaattisempi asenne, ap. Vaikket itse näkisi mitään tavoiteltavaa toisen olossa mutta tiedät että se ihminen on pohjimmiltaan onnellinen ja tyytyväinen omaan elämäänsä, niin sen näkökulman esiin nosto ja vahvistaminen on ok sillä hetkellä kun hän kehuu sinun elämäntyyliäsi. Sinun pitää kehua vähän vastaan siitäkin huolimatta että itse et haluaisi niin elää.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 21:58"]Kylläpä menee monimutkaiseksi, jos avoin kateellisuus onkin piilotettua kehumista.[/quote]

Mut eikö katellisuus ja ihailu luonnollisestikin kulje käsikädessä? Jos kaveri on kateellinen vaikka sun sisustuksesta, niin sisältyyhän siihen tavallaan viesti, että sisustus on hänen mielestään hieno ja kaunis, eihän se muute sellaista kadehtisi! :)