lapselliset vs. lapsettomat

Jos lopettaisin, saisin olla aika yksin. Lapsettomalle on tärkeää pitää yllä laajaa ystäväverkostoa. Yksittäistä kaveria ei välttämättä voi nähdä usein, mutta yksin ei tarvitse jäädä, kun aina jonkun kanssa onnistuu tapaaminen. Kannattaa myös tutustua rohkeasti uusiin ihmisin eri ikäryhmistä. Olen lapseton kolmikymppinen, ja monet parhaista ystäviäni ovat fiksuja kaksikymppisiä.

Olen lapsellinen lapseton.

Voit unohtaa vaikka heti. Ei sinun tarvitse pitää yhteyttä jos et halua. Ottakoon itse yhteyttä sinuun jos kokevat tarpeelliseksi.

2

Itse olen todennut, että kun ystävä saa lapsen, niin todellinen ystävyys useimmiten lopahtaa siihen, koska aikaa ei enää ole kuin perheellle, ei juuri koskaan ystäville.

Jos lopettaisin, saisin olla aika yksin. Lapsettomalle on tärkeää pitää yllä laajaa ystäväverkostoa. Yksittäistä kaveria ei välttämättä voi nähdä usein, mutta yksin ei tarvitse jäädä, kun aina jonkun kanssa onnistuu tapaaminen. Kannattaa myös tutustua rohkeasti uusiin ihmisin eri ikäryhmistä. Olen lapseton kolmikymppinen, ja monet parhaista ystäviäni ovat fiksuja kaksikymppisiä.

Siksi en ehkä ole lopettanutkaan yhteydenpitoa, inhottaa vain sen yksipuolisuus. En vaadi jatkuvaa yhteydenpitoa, edes silloin tällöin.

Ja osa näistä lapsen saaneista pitää kyllä yhteyttä, osaa ei enää kiinnosta kuin oma perhe.

Ja 8 oli ap.

Jos yksipuolista, niin eiköhän se ollut siinä.

Ei ne lapselliset kaverit pidä yhteyttä toisiin lapsellisiin. Useampi lapsi, kolmivuorotyöt jne. Aika vain ei tahdo riittää kuin siihen oman perheen hoitoon. Terveisin äiti, joka ei kenellekään soittele tai viestittele, eikä myöskään kaverit pidä usein yhteyttä. Harmihan se on, kaikkien kannalta.

Jos et pidä kavereihisi yhteyttä, niin miksi? Viekö se lapsi oikeasti kaikki aikasi? Eikö kaverisi enää kiinnosta?
.
Tai niin, ainoastaan ne kaverit kiinnostavat joilla itselläänkin on lapsia. Onko lapseton jotenkin huonompi ihminen?
Ja ei ole kiinni siitä, ettenkö puhuisi näistä kullannupuista. Aina kyselen mitä ovat oppineet, miten nukkuvat ja syövät ja kaikkea..
.
Yhdestä kaveristani tuli täydellinen kun saivat lapsen, millään muulla ei ole enää merkitystä.
Toinen taas on pysynyt yhtä mukavana kuin ennenkin.
Loput ovat jotain siltä väliltä, soittavat kun haluavat jotain..
.
Ja onneksi minulla on myös niitä lapsettomia ystäviä. Niitä joiden kanssa ollaan yhteyksissä vuorotellen kun siltä tuntuu.
.
Ap

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 23:47"]Jos et pidä kavereihisi yhteyttä, niin miksi? Viekö se lapsi oikeasti kaikki aikasi? Eikö kaverisi enää kiinnosta?
.
Tai niin, ainoastaan ne kaverit kiinnostavat joilla itselläänkin on lapsia. Onko lapseton jotenkin huonompi ihminen?
Ja ei ole kiinni siitä, ettenkö puhuisi näistä kullannupuista. Aina kyselen mitä ovat oppineet, miten nukkuvat ja syövät ja kaikkea..
.
Yhdestä kaveristani tuli täydellinen kun saivat lapsen, millään muulla ei ole enää merkitystä.
Toinen taas on pysynyt yhtä mukavana kuin ennenkin.
Loput ovat jotain siltä väliltä, soittavat kun haluavat jotain..
.
Ja onneksi minulla on myös niitä lapsettomia ystäviä. Niitä joiden kanssa ollaan yhteyksissä vuorotellen kun siltä tuntuu.
.
Ap
[/quote]

Ja kukaan näistä ystävistäni ei ole vielä palannut edes työelämään, joten ei voi sitäkään kiirettä syyttää.
.
Ap

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 23:48"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 23:47"]Jos et pidä kavereihisi yhteyttä, niin miksi? Viekö se lapsi oikeasti kaikki aikasi? Eikö kaverisi enää kiinnosta? . Tai niin, ainoastaan ne kaverit kiinnostavat joilla itselläänkin on lapsia. Onko lapseton jotenkin huonompi ihminen? Ja ei ole kiinni siitä, ettenkö puhuisi näistä kullannupuista. Aina kyselen mitä ovat oppineet, miten nukkuvat ja syövät ja kaikkea.. . Yhdestä kaveristani tuli täydellinen kun saivat lapsen, millään muulla ei ole enää merkitystä. Toinen taas on pysynyt yhtä mukavana kuin ennenkin. Loput ovat jotain siltä väliltä, soittavat kun haluavat jotain.. . Ja onneksi minulla on myös niitä lapsettomia ystäviä. Niitä joiden kanssa ollaan yhteyksissä vuorotellen kun siltä tuntuu. . Ap [/quote] Ja kukaan näistä ystävistäni ei ole vielä palannut edes työelämään, joten ei voi sitäkään kiirettä syyttää. . Ap

[/quote]

Semmoista se elämä on. Älä ole katkera, ei maksa vaivaa.

M40

(Erityis)lapsi, perheen pyörittäminen ja opiskelu vievät ihan oikeasti kaiken aikani. Pakko on priorisoida jättämällä kaverit ja ystävät nyt vähemmälle yhteydenpidolle. Lasta ja sen tarpeita en voi priorisoida listan viimeiseksi. Tämä perhekuvio on nyt vain pyöritettävä, itsehän äidiksi halusin vaikka en silloin vielä tiennyt, miten kokonaisvaltaista lapsiperheen elämä on.

Lapsellisten kavereiden kanssa on helpompi pitää yhteyttä koska siinä voin samalla saada "kaksi kärpästä yhdellä iskulla": antaa aikaa sekä ystävälleni, että lapselleni (joka leikkii samalla ystäväni lapsen kanssa). Nämäkin tapaamiset ovat kyllä aika harvassa, aikataulujen yhteensovittamisen haasteiden vuoksi.

Ei ole kyse siitä, että pitäisin lapsettomia ystäviäni huonompina. Nyt en vain repeä enempään. Onneksi lapsettomatkin ystäväni tämän ymmärtävän. Soitellaan kun jaksetaan, ja ollaan sovittu ettei syyllisyyttä tarvitse kantaa vähäisestä yhteydenpidosta puolin eikä toisin. Nyt on näin, muutaman vuoden kuluttua tilanne voi olla jo ihan toisenlainen ja aikaa enemmän käytössä.

Mutta onko se soitto tai vaikka whatsup-viesti niin vaativa? Ei kukaan vaadi tunnin juorupuhelua vaan kuulumisten vaihtoa. Täälläkin on siis havaittu sitä että kavereista ei kuulu mitään.

Toisinaan olen katkera, toisinaan en. Jos joskus tulen raskaaksi, olen päättänyt olla kertomatta asiasta osalle näistä äitiystävistä. Senkun kuulevat asiasta muuta kautta. Ehkä tajuavat, että voisivat itsekin joskus kysellä kuulumisia.

T: yksi lapseton (ainakin vielä)

Ihmettelen ystäviäsi. Kyllä minä halusin pitää yhteyttä ystäviini äitiyslomalla. Aika tylsäähän se on jos ei ketään aikuista seuraa ole koskaan päivisin.

Soittelet joka kuukausi kaikille kavereillesi? Kuulostaa hurjan tiiviiltä yhteydenpidolta.

Itse en tykkää rupatella puhelimessa. En yhtään! Soitan/laitan viestiä jos sovin tapaamista.

Monet kaverit ovat jääneet vähemmälle näkemiselle, mutta tosiystävien kanssa on aina vuosienkin jälkeen saman tien juttu luistanut, kun nähdään.

Ehkä kavereillasi on vain erilainen käsitys siitä miten paljon kavereihin "kuuluu" pitää yhteyttä.

Onko soitto tai vaikka facebook/whatsup-vieati kerran kuussa usein? Ehtiihän se lapsikin kasvaa siinä ajassa ihan älyttömästi. Haluan kuulla siitä äidistä, mutta myös siitä lapsesta nitä uutta on oppinut jne.
.
Viesteihin ei vastata ja puheluihin ei muisteta soittaa takaisin. Ja olen sanonut ettei tarvitse vastata huonolla hetkellä, että soittaa takaisin kun ehtii. Mutta jos ei neljässäkään viikossa ehdi soittaa takaisin niin johan on.
.
Eikä tarvitse olla pitkä puhelu.
.
Ehkä jatkossa kerron kuulumiseni vain niille joita ne kiinnostavat. Miksi vaivata niiden kiireisten äitien päitä asioillani. Ehkä he kuulevat ne niiltä äideiltä joita myös minun tekemiseni kiinnostaa.
.
Ap