Avioeroonsa tyytyväiset: miksi ero kannatti?

Itse 18-vuotta kestäneestä liitosta erosin ja olen tyytyväinen. Kaikkeni yritin että jokin muuttuis mutta pahemmaksi vaan meni. Tarvitaan molempia jotta jokin korjaantuisi. Olen hyvin sovitteleva ja ymmärtäväinen ihminen. Ja myönsin omatkin virheet. Mitään kokoajan rakastumisfiilistä ei koskaan kannatakaan odottaa. Kannattaa ainakin pohtia että onko itsessä mitään vikaa, korjata se ja katsoa muuttuko sen mukana myös jotain puolison käytöksessä. Jos tätä ei tee niin on kohta uudessa suhteessa toistamassa samaa kaavaa. Kannatta lukea kaikenlaisia oppita ja kirjoja ja kehittää itseään. Tutustua toiseen uudelleen ja keskustella. Joskus on niin ettei vaihtamalla parane, mutta suosittelen kuitenkin valitsemaan puolison joka on luonteeltaan samanlainen kuin sinä ja pitää samoista asioista. Käsittelin omaa eroani niin kauan että kun lähdin en miettinyt pätkääkään enää.

Vuosia yhdessä on takana melkein 15. Paljon on luettu, mutta se on yksipuolista ja vain minun harteillani. Meillä on kyllä paljon yhteistä, mutta se ei tunnu riittävän kun lähestymistapa ja odotukset ovat niin monella tapaa eriävät. Rakastumisfiilistä ei kukaan pitkässä suhteessa taida odottaakaan. Itse kaipaisin kuitenkin läheisyyttä, että se olisi molemminpuolista eikä seksikään olisi haitaksi. Hän hoitaa asioista nykyään käytännön tasolla oman osansa, mutta patoaa kaikki tunteet sisällensä eikä kykene keskustelemaan. Hän ei halua ratkaista mitään, keskustelu jää aina jupinaksi jos sitä saadaan edes aikaan. Keskustelu on hänestä hyödytöntä ja pois yöunesta. Myös tänään, vaikka koko perhe on lojunut sisällä aamusta iltaan.

Hän pakenee arjen asioita kirjoihinsa, eikä suostu kertomaan mikä hänen mielestään minussa on vialla. Sanoo vain, että jos sen lippaan avaa, niin sieltä ei pohjaa löydy enää koskaan. Ainakin negatiivisia tunteita siis löytyy, hän on hyvin mustavalkoinen eikä kykene uudistamaan oikein jumiutuneita ajatuskulkujaan, vaikka tiedot asioista muuttuisivat matkalla. Suuri ongelma minulle on tämä kyvyttömyys ottaa opiksi, haluttomuus edes yrittää tehdä asioille mitään. Hän aina lupaa, muttei tee milloinkaan mitään asian hyväksi.

ap

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:18"]Vuosia yhdessä on takana melkein 15. Paljon on luettu, mutta se on yksipuolista ja vain minun harteillani. Meillä on kyllä paljon yhteistä, mutta se ei tunnu riittävän kun lähestymistapa ja odotukset ovat niin monella tapaa eriävät. Rakastumisfiilistä ei kukaan pitkässä suhteessa taida odottaakaan. Itse kaipaisin kuitenkin läheisyyttä, että se olisi molemminpuolista eikä seksikään olisi haitaksi. Hän hoitaa asioista nykyään käytännön tasolla oman osansa, mutta patoaa kaikki tunteet sisällensä eikä kykene keskustelemaan. Hän ei halua ratkaista mitään, keskustelu jää aina jupinaksi jos sitä saadaan edes aikaan. Keskustelu on hänestä hyödytöntä ja pois yöunesta. Myös tänään, vaikka koko perhe on lojunut sisällä aamusta iltaan.

Hän pakenee arjen asioita kirjoihinsa, eikä suostu kertomaan mikä hänen mielestään minussa on vialla. Sanoo vain, että jos sen lippaan avaa, niin sieltä ei pohjaa löydy enää koskaan. Ainakin negatiivisia tunteita siis löytyy, hän on hyvin mustavalkoinen eikä kykene uudistamaan oikein jumiutuneita ajatuskulkujaan, vaikka tiedot asioista muuttuisivat matkalla. Suuri ongelma minulle on tämä kyvyttömyys ottaa opiksi, haluttomuus edes yrittää tehdä asioille mitään. Hän aina lupaa, muttei tee milloinkaan mitään asian hyväksi.

ap
[/quote]

Eroa. Hae ainakin eroa. Se on viimeinen keino testata, herääkö mies taistelemaan liitostanne. Älä hukkaa aikaasi ihmiseen, joka ei halua sinua.

Aikas toivottomalta kuulostaa, komppaan edellistä. Terv. Nro 3.