Miten oppia keskittymään omaan perheeseensä ja lopettaa murehtiminen?

Itse olen kokenut viimeksi kuluneen vuoden varrella niin paljon ikävää, että tilanteet on jääneet ns päälle eli en saa niitä mielestä pois. Tämä kuluttaa voimiani ja en jaksa olla kunnolla läsnä omalle perheelleni enkä huolehtia itsestäni :( Valvon iltakaudet yömyöhälle ja mietin ja vatvon asioita, miksi hän ja hän teki niin kuin teki, sanoi niin kuin sanoi.. miksi minut/meidän perhe on jätetty yksin, ja yhä useampi loittonee... viimeisetkin turvaverkostot on hävinneet.. kaikkea sellaista ikävää on sattunut, mitä kukaan ei ymmärtäisi, jos kertoisin. 

Miten päästää irti ja keskittyä omaan perheeseen ja omaan hyvinvointiin välittämättä niistä ikävistä ihmisistä jotka ovat tehneet kuin ovat? :´(