Kutsutko miestäsi isännäksi?
Kommentit (23)
Itse poljen jalkaa kun mies on alkanut kutsua minua " meidän mammaksi" , grrr!
Ei kuulosta hyvälle mun korvissani.
" Meidän isäntä se taas otti ja repäsi, osti tuohon pihalle huvimajan..."
Vierailija:
" Meidän isäntä se taas otti ja repäsi, osti tuohon pihalle huvimajan..."
No ei varmaan nyt ihan pihalle lentäis mut mä en vaan jostain syystä voi sietää sitä jos joku mies sanoo naistaan emännäksi tai nainen miestään isännäksi.
Ja sekin mua ärsytti kouluaikana kun kaverit puhui ja siis varsinkin pojat kun puhui vanhemmistaan niin ne oli isäntä ja emäntä...voi, toivottavasti mun poika ei koskaan kutsu mua mikskään emännäksi.
Eli siis en kutsu miestäni isännäksi vaan yleensä etunimellä ja sit kun mä olen vääntänyt sen nimestä pari lempinimeä joita vain minä käytän niin sit kun ollaan ihan perheen kesken kotona niin sit yleensä käytän niitä ;)
No me ollaankin tääältä Pohojanmaalta.
Lähinnä se on lähtenyt tästä meidän uusperhekuviosta.
Lapseni isä asuu kaukana ja häntä lapsi luonnollisesti kutsuu isäksi.
Päiväkodissa lapselle tuli sitten pulma miksi kutsua isäpuolta kun se isäpuoli on vähän kumma sanoa. Oli sitten ilosta kerran kiljaissut kun mieheni meni hakemaan että Meidän isäntä tuli!
Mikäs siinä, olkoon isäntä. Sitä paitsi se näkyy hivelevän miehen itsetuntoa.
Eikä se tarkoita että olis mun isä, vaan tän perheen pää eli isäntä.
Yleensä puhun hänestä etunimellä, mutta kun on niin harvinainen nimi, niin vieraat luulevat mun puhuvan meidän koirasta =( =)
Ja hän puhuu joskus emännästä. Ihan ok, maalla asutaan ja tämän talon emäntä olen.
Ja kuten joku jo aiemmin sanoikin, meillä niitä käytetään juuri näissä hupijuttujen yhteydessä: " Meillä isäntä se jaksaa olla pahantuulinen, ainakin mitä tulee Länsiväylän ruuhkiin"
Vierailija:
ai onko se jokian arvo kysymys? meidän perheen pää?
Isäntä=tilan, talon omistaja, vastuunkantaja, miespuolinen
Isännän ei tarvitse olla isä.
Täällä saa naurut niskaansa jos puhuu mutsista ja faijasta jne. Täällä on luontevaa käyttää emäntä ja isäntä-nimityksiä, ei tietystikkään vanhemmistaan, ne ovat ihan isä ja äiti. Mutta ei täälläkään sanota emännäksi naista, joka ei ole talon emäntä, vaan asuu vaikkapa rivitalossa.
Minusta paljon rennompi kuin " minun mieheni" tai " naiseni" ..
Vanhempia kutsutaan yleensä " porukat tulee" .. ja miehen isä on monesti ukko:D
Kertokaa nyt tyhmälle mitä ihmeen pahaa siinä voi olla?
Tai siinä että minua kutsutaan emännäksi, tädiksi, muijaksi tai vastaavaksi? Minä en mitenkään jaksa ymmärtää miten sana voi niin hirveästi loukata, taitaa olla kovin heikko itsetunto ihmisellä jonka pitää niin päteä ettei mies saa kutsua kuin nimellä tai vaimoksi. Kas kun ei pidä käyttää titteliä... " meidän rakas projektipäällikkömme Maija" ;D
En kutsuisi miestäni ikinä isännäksi. (Ainoastaan, jossain vitsissä.) Isäntä asuu maatalossa.
Vieläkin nauran sille, kun yksi entinen työkaveri (maatalon tyttö josta tuli kovin kaupunkilainen) puhui aina miehestään isäntänä. Asuivat punaisessa tiilitalossa. Hän ei ikinä puhunut miehestään millään muulla termillä. :-)
Se on taas ihan normaalia, että maatalossa on isäntä ja emäntä ja heitä niin puhutellaan. Mutta ei kaupunkilaisia. Kaupungissa voitaisiin sitten vaikka puhua isännöitsijästä.
Maalaistaloissa on isäntä. Jos mieheni olisi isäntä, niin olisinko minä sitten orja vai?
Mutta paremmat nimet nuo isäntä ja emäntäkin ovat kuin esim.
-ukko ja akka
-äijä ja muija
jne.
Kaikista hirvein nimitys vaimolle on mielestäni mamma, meidän mamma. Yöks!!!
Tiilitaloissa voi asua korkeintaan juuri noita isännöitsijöitä, pitääpä ottaa käyttöön :DDD
ei, se on MASTER
...voishan se olla MISTERkin
t. kaupunkilaistyttö