Miten eroon pakonomaisesta syömisestä?
Perusasiat ruokavaliossani ovat ihan kunnossa, syön terveellistä ruokaa; täysjyväviljaa, kasviksia paljon, vähärasvaisia vaihtoehtoja jne. Painoindeksini on ihan normaalipainon rajoissa.
Mutta mutta, en hallitse herkkujen syömistä ollenkaan. Voin aivan hyvin käydä kaupassa ostamatta mitään herkkuja, mutta jos ostan keksipaketin, karkkia tai jäätelöä lapsille tai " vierasvaraksi" , niin en voi olla syömättä niitä. Eli siis syön karkit ja keksit loppuun saman illan aikana vaikka miten huono olo olisi =( Voiko tästä tavasta jotenkin opetella pois? Miten ihmeessä oppisin kohtuukäyttäjäksi?
Kommentit (15)
Tuota keskittymistä pitää oikein tosissaan kokeilla. Vauhtia ja sisältöä kyllä löytyy tällä hetkellä elämästä... Tosin voihan olla niinkin, että tämä onkin jokin reaktio juuri tuohon kiireeseen? Olen kyllä aina ollut perso makealle, mutta tämä kyllä alkaa olla aika paha tilanne.
joita tulee sitten hotkaistua kerralla paljonkin. Se auttaa ettei osta vierasvaraksi mitään hyvää kaappiin tai yrittää keksiä jotain muuta tekemistä sille hetkelle.
Ihan nuoresta asti olen " kärsinyt" samasta vaivasta. Ja nykyään sen huomaa päällepäinkin, argh... Suoraan verrannollista siihen miten mulla " muu elämä" sujuu...
eli yritän olla ostamatta mitään kaappiin varaksi. Toisaalta olisi ihan kiva oppia " kohtuukäyttäjäksi" , niin ei aina tarvitsisi selitellä yllätysvieraille, että valitettavasti mitään tarjottavaa ei ole, kun en pysty niitä kaapissa pitämään... =)
Älä osta kotiin mitään: tekosyyt " saa halvalla" tai " tartten vierasvaraksi" on puppua.
Oman karkkikaapin oven edessä nököttää vesimuki; kun jalat vie rikospaikalla, hörppäänkin vesimukista. Jos nimittäin otan yhden namun, niitä menee kilo.
Ostelen omia herkkuja ja sit piilottelen käärepapereita. surkeeta
menet psykologin juttusille, yleensä ihminen " korvaa" tai " pakenee" jotakin syömisellään tai syömättömyydellään:( Lähipiiri yleensä puuttuu asiaan vasta kun on selkeästä ongelmasta (anoreksia tmv. ) kyse. Itse söin ja lihoin kaksikymmentä kiloa ollessani masentunut. Sitä mukaa kun hoitoni lähti etenemään, alkoivat kilot karista. Enkä siis tehnyt varsinaisesti mitään " elämän muutosta" , kaikki tapahtui vaivatta ja luonnostaa, ei vaan tehnyt mieli ylensyödä!:)
on siel nytkin pantteripussi ja geishaa.
mulla ongelma on, että liikkelle kun lähtee, niin jotain on saatava suuhun. Useimmiten toimii, joskus retkahtaa.
Turhauttavaa, ja jos kaapissa ei ole suklaata, menee mitä tahansa muuta. Siksipä en säilyttele mitään ylimääräistä kaapeissa, niin ei tule syötyä.
Tuo yksinäisyyden tunteen torjuminen lienee yksi syy täälläkin. :(
.. kahvin kanssa saan hillittyä - kun siis yksin hörpittelen ja riski on suurin .. kun en laita pöydälle mitään. Kaik kerralla nautittavat asetille. Ja vettä...
ja kotona on tunnetusti jääkaappi liian lähellä. Kieltämättä olen masentunut...
Vierailija:
menet psykologin juttusille, yleensä ihminen " korvaa" tai " pakenee" jotakin syömisellään tai syömättömyydellään:( Lähipiiri yleensä puuttuu asiaan vasta kun on selkeästä ongelmasta (anoreksia tmv. ) kyse. Itse söin ja lihoin kaksikymmentä kiloa ollessani masentunut. Sitä mukaa kun hoitoni lähti etenemään, alkoivat kilot karista. Enkä siis tehnyt varsinaisesti mitään " elämän muutosta" , kaikki tapahtui vaivatta ja luonnostaa, ei vaan tehnyt mieli ylensyödä!:)
psykologi minulta evättiin, koska mulla on sisaruksia, kenelle voin puhua. :( t. ei ap
Ja aloita liikunta. Se pitää pois herkuttelemasta. Oikeesti.
Kokeile makeanhimoon hedelmiä ja luontaistuotekaupassa myytävää Yoghurt (muistaakseni) lakritsiuuteteetä. Teekuppostakin voi juoda nautiskellen. Eikä tule yhtään kaloreita! (vielä kun ei laita sokeriakaan)
en ehkä ole valmis, ainakaan vielä, psykologin juttusille, vaikka varmasti tämä on jonkinnäköinen reaktio nykyiseen elämäntilanteeseen. En jotenkin kuitenkaan miellä tätä niin isoksi ongelmaksi, koska paino pysyy parin kilon sisällä koko ajan. Lähinnä ehkä ruoskin itseäni itsekurin puutteesta. Pitää kokeilla tuota vesilasikonstia =)
pitää kokeilla tuota teetä. Liikuntaa harrastankin jo 3-4 kertaa viikossa, se onkin ehkä pelastukseni kilojen suhteen =)
kykenen kerralla syömään. Kun sitä suklaata oikein keskittyy maistelemaan, ei enempää sitten edes kaipaa. Itsellä tuo mussutus oli selvästi yhteydessä elämän tyhjyyteen. Nyt, kun perhe ja muuta puuhaa ja sisältöä, ei ole tarvetta syödä. Pääasia on, että keskittyy siihen mitä syö.