Lue keskustelun säännöt.
Anopilla nuppi sekaisin
02.01.2015 |
Olen seurustellut avopuolison kanssa jo 8 vuotta ja tapasimme melko nuorina. Nyt olemme parikymppisiä. Mies asuu kanssani minun kotikunnassa ja nähdään miehen perhettä 2-3 kertaa vuodessa. Minua on koko suhteen ajan häirinnyt tämä anoppini.
1. Joka ikinen kerta kun tavataan, hän alkaa kertomaan tarinaa siitä miten mieheni on ollut tissillä 3 vuotiaaksi saakka - tämä siis vitsikkäänä kertomuksena, mutta olen toki kuulluut sen näiden vuosien aikana varmaan 50 kertaa. Miksi sama tarina toistuu joskus montakin kertaa saman kyläilyn aikana? Toinen vastaava on joku miehen lapsena tokaisema hassu lausahdus tätinsä ammatista. Sama tarina kerrotaan aina kun nähdään. Ei naurattunut ensimmäisellä kerralla, enkä enää osaa kuin hymähtää ja näyttää että kyllä kuuntelen. Miten tuohon edes pitää reagoida enää? Onko nainen muistisairas? Miksi toistaa vielä 8 vuoden jälkeen samaa levyä?
2. Anoppi ei vieläkään tiedä minun äitini nimeä. Itse ainakin koen jo anopin puolesta nolostumista siitä kun hän kutsuu äitiäni "Kaarina" jos oikea nimi olisi esim. Karoliina. Mies aina korjaa anopin puheita. Häntä varmaan ei kiinnosta? Minusta ihan helvetin epäkohteliasta meitä kohtaan jos ei edes minun äitini nimeä tiedä. Anoppi on 45v joten ei mikään dementikko ja hänellä on 2 lasta. Eikä paljon sukulaisia, joten mikään ihmis-paljous tai vanhuus ei selitä sitä miksei muista tai miksi sekoittaisi johonkuhun toiseen.
3. Anoppi on aina tavattaessa sellainen muka-hauska, kömpelö "löllertäjä" (semmoinen joka ei pysy paikallaan, vaan kaiken aikaa vähän liikkuu siellä täällä ja siirtelee jotain puhelintansa/laukkuaan toiseen paikkaan ja höpiseee itsestäänselvyyksiä). En ole koskaan tavannut vastaavaa, enkä osaa olla normaali hänen seurassaan, kun tuntuu että hänkin vain esittää jotain roolia. Ahdistaa viettää hänen kanssaan aikaa.
Käyttää paljon alkoholia, olisiko joku aivovaurio? En tiedä muuta selitystä. Ollut koko tämän 7 vuotta samanlainen. Onneksi asuu kaukana.
Kommentit (13)
En osaa sanoa mikä anoppia vaivaa mutta kuulostaa aivan kaamealta tyypiltä :D ole onnellinen,,että tapaat häntä vain 2-3 kertaa vuodessa :) se on aika vähän. Mutta ymmärrän täysin, että ärsyttää. Mitä mieltä sun mies on äidistään ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies häpeää äitinsä käytöstä, mutta kuitenkin perhe on miehelle tietysti rakas. Hän on aina ollut enemmän "isänsä poika". Vanhemmat ovat eronneet. Mies kutsuu äitiään jollain lempinimellä (esim. tiuhti), eli ei edes kutsu äidiksi.
Alzheimer voi alkaa nuorenakin vaikka harvinaista se on. Ja tosiaan voi olla kyse myös alkoholidementiasta, kyllä se rappeuttaa kaikin tavoin kognitiivisia kykyjä. Jos anoppi ei mahda mitään noille jutuilleen, teidän on vain suhtauduttava kypsemmin. Lueskele vaikka tietoa siitä miten muistisairaaseen omaiseen pitäisi suhtautua.
Mulla on paljon sukulaisia, joilla on myös tapana kertoa samoja asioita uudestaan ja uudestaan, alkuun se hämmästytti kovasti, mutta nykyään näillä vierailuilla jopa lapseni osaavat jo odottaa, että milloin ne muutamat tarinat taas kerrotaan. Ei ärsytä enää yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, kun alkaa puhumaan miehestäsi tuollaisia noloja juttuja, niin totea vaan, että "sellaisia ne lapset ovat, itsekin olisin varmaan sanonut noin.." tms, eli jätä se keskustelu siihen, älä anna sille mitään arvoa.
Olemme heillä aina kylässä vähintään 2 päivää kerrallaan, kun asuvat niin kaukana. Mies kätkeytyy vanhaan huoneeseensa katsomaan elokuvia ja minulle jää sitten se pallo käteen "mennä miehen seuraksi" vai kun kerran kyläilemään lähdetty niin pitäisikö minun sitten uhrautua sosiaaliselle alttarille tämän anopin kanssa. Tunnit kuluvat hitaasti kun aina samoja keskusteluja erittäine pinnallisella tasolla ja höystettynä näillä tuhat kertaa kuulemillani hauskoilla heitoilla.
Minua ärsyttää se, että minä tulen heille vieraaksi ja sitten kuitenkin minusta tulee se viihdyttäjä. En osaa olla oma itseni ollenkaan, kun toinen on niin erikoinen kaikella mahdollisella tavalla, eli itsekin joudun sellaiseen pinnalliseen esittämiseen menemään mukaan.
Ja koen itseni ihan tavalliseksi tallaajaksi, kaikkien muiden tähän asti vastaantulevien ihmisten kanssa osaan olla normaali, mutta tämä anoppi on vain erikoisuudellaan ihan oma lukunsa. Appi myös, mutta hän sentään on erikoisuudestaan huolimatta selvästi oma itsensä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä mainitsemillasi spekseillä olisi julistamassa, että avopillasi on nuppi sekaisin. Pikemminkin tulee sellainen tunne, että suhtaudut häneen ylikriittisesti ja siksi hän sitten rupeaa hössöttämään. Ujouttaanko? On vaikea sanoa, kun loppujen lopuksi kuvailet häntä kovin vähän.
Mainitsit, että hän käyttää paljon alkoholia. Mikä on paljon tässä tapauksessa? Vetääkö hän perseet nähtesi vai harrastaako hän tissuttelua? Juoko hän muulloinkin kuin teidän läsnäloaikananne - arkisin, muina viikonloppuina?
Todennäköisesti tapaatte vain isoina juhlapyhinä, kuten jouluna ja juhannuksena. Eikö silloin ole tapana nauttia vähän vapaammin alkoholia, eikä se tee ihmisistä alkoholin suurkuluttajaa?
Miksi muuten et sano avopillesi, että muistat kyllä nämä kertomukset? Nythän sinä näytät hänelle hapanta naamaa ja saat hössöttävän avoppisi hössöttämään entistä enemmän. Tulee mieleeni tilanne, jossa keski-ikäinen täti yrittää epätoivoisesti viihdyttää murjottavaa tyttöä kertomalla samoja juttuja kerran toisensa jälkeen. Omia miniöitä minulla ei vielä ole, mutta voisin kyllä kuvitella itseni avoppisi tilanteeseen vaikka olenkin sitä ihmistyyppiä, joka voi tosiaankin sanoa kuulleensa tarinan jo aikaisemmin. :D
Entäpä jos muuttaisit murjotustaktiikkaasi ja rupeaisitkin kyselemään avopilta poikakaverisi lapsuudenajoista? Aikoinaan sain oman anoppini sulamaan tuolla tavalla. Vietimme monta kivaa hetkeä katselemalla vanhoja valokuvia. Kuuntelin ihan mielelläni anopin muisteluita.
Mitä sitten tulee poikaystäväsi häpeilevään käytökseen omaa äitiään kohtaan, tulee mieleeni omat poikani samanikäisinä. Poikaystäväsi on todennäköisesti yhtä nuori kuin sinäkin. Senikäisenä pojat vielä irrottelevat otettaan äidin hameen helmoista ja asiaan kuuluu ylikriittinen suhtautuminen erityisesti äitiin. Älä sinä mene mukaan poikakaverisi itsenäistymistaistelujen herättämiin tunteisiin vaan muodosta avopista itsenäinen käsitys. Silmät ja korvat auki, tyttö. Rupea suhtautumaan asiallisemmin avoppiisi. :)
Muistisairaus voi olla nuorellakin. Eikö miehesi tiedä miksi äitinsä on sellainen? Tietävätkö muut sukulaiset?
Taustallahan voi olla joku onnettomuus ja siitä seurannut vaurio tai kehityshäiriö. Ne eivät muutu, varsinkaan jos on jäänyt ilman kuntoutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, nyt kovistelet poikkistasi ja pistät hänet koville: miksi hän vetäytyy omiin oloihinsa ja jättää sinut avoppisi kanssa kahdestaan? Ettekö ole matkustaneet pitkän matkan nimenomaan tapaamaan poikkiksen äitiä?
Vaikuttaa siltä, että avoppisi on saanut kaksi murjottavaa teiniä luokseen eikä oikein keksi, mitä heidän kanssaan pitäisi menetellä. Seuravalla kerralla kaivat sen poikkiksen luolastaan murjottamasta ja rupeatte juttelemaan kaikki kolme yhdessä. Kysy poikkikselta, onko lapsuudenkodissa hänen vanhoja lautapelejään, joita voisitte pelata yhdessä? Jos ei ole, ostakaa jokin kiva, jonka äärellä viihtyisitte. Korttipelikin käy. Esimerkiksi Uno on sopivan kevyttä toimintaa seurustelun lomassa.
Ottakaa poikkiksen kanssa selvää paikkakunnan menoista ja käykää yhdessä jossakin kivassa paikassa. Joka kerta jokin kiva paikka kerrallaan. Esimerkiksi museot, näyttelyt, nähtävyydet kelpaavat oikein hyvin piristämään seuranpitoa. Voitte käydä kävelyllä, laittaa yhdessä ruokaa, osallistua avopin elämään muutenkin kuin olemalla vain vieraita.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 10:34"]
En kyllä mainitsemillasi spekseillä olisi julistamassa, että avopillasi on nuppi sekaisin. Pikemminkin tulee sellainen tunne, että suhtaudut häneen ylikriittisesti ja siksi hän sitten rupeaa hössöttämään. Ujouttaanko? On vaikea sanoa, kun loppujen lopuksi kuvailet häntä kovin vähän.
Mainitsit, että hän käyttää paljon alkoholia. Mikä on paljon tässä tapauksessa? Vetääkö hän perseet nähtesi vai harrastaako hän tissuttelua? Juoko hän muulloinkin kuin teidän läsnäloaikananne - arkisin, muina viikonloppuina?
Todennäköisesti tapaatte vain isoina juhlapyhinä, kuten jouluna ja juhannuksena. Eikö silloin ole tapana nauttia vähän vapaammin alkoholia, eikä se tee ihmisistä alkoholin suurkuluttajaa?
Miksi muuten et sano avopillesi, että muistat kyllä nämä kertomukset? Nythän sinä näytät hänelle hapanta naamaa ja saat hössöttävän avoppisi hössöttämään entistä enemmän. Tulee mieleeni tilanne, jossa keski-ikäinen täti yrittää epätoivoisesti viihdyttää murjottavaa tyttöä kertomalla samoja juttuja kerran toisensa jälkeen. Omia miniöitä minulla ei vielä ole, mutta voisin kyllä kuvitella itseni avoppisi tilanteeseen vaikka olenkin sitä ihmistyyppiä, joka voi tosiaankin sanoa kuulleensa tarinan jo aikaisemmin. :D
Entäpä jos muuttaisit murjotustaktiikkaasi ja rupeaisitkin kyselemään avopilta poikakaverisi lapsuudenajoista? Aikoinaan sain oman anoppini sulamaan tuolla tavalla. Vietimme monta kivaa hetkeä katselemalla vanhoja valokuvia. Kuuntelin ihan mielelläni anopin muisteluita.
Mitä sitten tulee poikaystäväsi häpeilevään käytökseen omaa äitiään kohtaan, tulee mieleeni omat poikani samanikäisinä. Poikaystäväsi on todennäköisesti yhtä nuori kuin sinäkin. Senikäisenä pojat vielä irrottelevat otettaan äidin hameen helmoista ja asiaan kuuluu ylikriittinen suhtautuminen erityisesti äitiin. Älä sinä mene mukaan poikakaverisi itsenäistymistaistelujen herättämiin tunteisiin vaan muodosta avopista itsenäinen käsitys. Silmät ja korvat auki, tyttö. Rupea suhtautumaan asiallisemmin avoppiisi. :)
[/quote]
Harmi että tähän tullut alapeukkuja, kerrot näkemyksesi asiaan erittäin asiallisesti. kiitoksia! :) En oikein tiedä miten kuivailisin anoppiani enemmän, hän on erittäin kovasti rahan perään, sillä heillä on rahan kanssa usein tiukkaa. Hän on sellainen hyödyn-tavoittelija ja mistä aita matalin -menijä? Negatiivisia kuvauksia, mutta minun on omien kokemusteni perusteella hankala keksiä montaa plussaa. Kova hän on puhumaan ja on siis sosiaalinen.
Usein menemme heille kyläilemään ihan tavallisina viikonloppuinakin, silloin kuin puolin ja toisin on vapaata. Hän ottaa kuppia meidän aikanamme ja on kyllä sammunutkin kun tuli kerran kesällä meille kylään. Monta pulloa viiniä ja viinaa löytyy kaapeista. Ei tupakoi. En kuitenkaan usko, että arki-iltoina juo, sillä on töissä lasten kanssa.
Olet oikeassa varmasti siinä, että välillä saatan vaikuttaa murjottavalta. Viime kerralla kysyin anopilta juurikin noista lapsuuden tarinoista, olisiko hänellä kertoa jotain muita vastaavia tapauksia joita olisi ollut kiva kuulla, mutta ei keksinyt mitään. Alkoi kuitenkin antamaan minulle oppituntia imettämisestä. Minulla ei siis vielä ole lapsia ja aihe tuntui "niiin nololta" :D
Kiitokset vielä omasta näkemyksestäsi asiaan! Näitä saa laittaa lisää varsinkin teiltä anopeilta, onko miniät nyrpeitä?
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 10:43"]
Ap, nyt kovistelet poikkistasi ja pistät hänet koville: miksi hän vetäytyy omiin oloihinsa ja jättää sinut avoppisi kanssa kahdestaan? Ettekö ole matkustaneet pitkän matkan nimenomaan tapaamaan poikkiksen äitiä?
Vaikuttaa siltä, että avoppisi on saanut kaksi murjottavaa teiniä luokseen eikä oikein keksi, mitä heidän kanssaan pitäisi menetellä. Seuravalla kerralla kaivat sen poikkiksen luolastaan murjottamasta ja rupeatte juttelemaan kaikki kolme yhdessä. Kysy poikkikselta, onko lapsuudenkodissa hänen vanhoja lautapelejään, joita voisitte pelata yhdessä? Jos ei ole, ostakaa jokin kiva, jonka äärellä viihtyisitte. Korttipelikin käy. Esimerkiksi Uno on sopivan kevyttä toimintaa seurustelun lomassa.
Ottakaa poikkiksen kanssa selvää paikkakunnan menoista ja käykää yhdessä jossakin kivassa paikassa. Joka kerta jokin kiva paikka kerrallaan. Esimerkiksi museot, näyttelyt, nähtävyydet kelpaavat oikein hyvin piristämään seuranpitoa. Voitte käydä kävelyllä, laittaa yhdessä ruokaa, osallistua avopin elämään muutenkin kuin olemalla vain vieraita.
[/quote]
Hyvä vastaus. Mies aina valittaa, että äitinsä luona ei ole mitään tekemistä. He asuvat alueella, jossa aivan varmasti tekemistä löytyy. Laitapelit ja Uno ovat hyviä ideoita, heillä tuskin niitä kotoa löytyy, mutta noita voi kyllä ostaa omaksi ja viedä mukanaan.
Museot/näyttelyt/nähtävyydet eivät kuitenkaan meidän/heidän intresseihin kuulu, mutta tähän voisi keksiä esim. jonkin ravintolan? Eikä siis mitään pitseriaa, vaan vaikkapa kiinalaiseen meno. Hinta pitäisi kuitenkin huomioida, ellemme me nyt sitten kustanna ruokaa miehen vanhemmille, sillä mainitsin tuon huonon rahatilanteen. Tässä voisi ajatella myös esim. eläintarhaa tai huvipuistoa! :)
AP
Minulla vähän samantapaisia kokemuksia tosin omasta äidistä. Juuri tuo samojen juttujen kertominen aina uudestaan, ja jatkuva hölötys ylipäätään. Olisiko tosiaan joku muistisairaus aluillaan? Tai jotain muuta vikaa päässä? Hän ei kylläkään käytä paljon alkoholia.