☹ Päättynyttä/vaikeaa suhdetta surevat tänne keskustelemaan?

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 02:23"]Söpö hymiö otsikossa.
[/quote]

Niin...

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 02:16"]Up
[/quote]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 02:16"]Up
[/quote]

Olin vuoden kaukosuhteessa, mutta tapasin miehen vain pari kertaa. Suhde päättyi juuri tuon välimatkan takia, koska mies ei sitä jaksanut. En itsekään olisi ehkä kauhean kauaa enää jaksanut, mutta pidän hänestä edelleen enkä olisi halunnut että tässä käy näin. Kaikki voisi olla hyvin jos asuttais lähempänä toisia...

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 03:21"]Olin vuoden kaukosuhteessa, mutta tapasin miehen vain pari kertaa. Suhde päättyi juuri tuon välimatkan takia, koska mies ei sitä jaksanut. En itsekään olisi ehkä kauhean kauaa enää jaksanut, mutta pidän hänestä edelleen enkä olisi halunnut että tässä käy näin. Kaikki voisi olla hyvin jos asuttais lähempänä toisia...
[/quote]

:/ kaukosuhteet ovat perseestä. Tapaa jonkun ihanimman joka asuu Lapissa, itse etelässä ja kummatkin ovat asettuneet asuinpaikalleen pysyvästi. Turhauttavaa.

Minua sattuu :( hirveä ikävä tuota miestä :( samalla olen vihainen :(

Mites noi avioliitot? Noteerataanko niitä?

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 01:40"]Mites noi avioliitot? Noteerataanko niitä?
[/quote]

Itse en osaa ehkä samastua avioliittoihin, koska en ole koskaan ollut kihloissakaan, mutta muuten kyllä.

Minulla itselläni on tuo tilanne, että miehen menetyksen tultua ilmi kaikesta tuli niin hemmetin hankalaa. Etäistä meininkiä, hitautta, epävarmuutta... Sydämeni sanoo, että näin ei todellakaan kuulunut mennä, mutta pääkopassani joku huutaa, että en minä ansaitse tuollaista, ei minun tarvitse tuntea itseäni turhaksi ja näkymättömäksi vaikka toisella olisi suuri suru. Kuitenkin töissäkin käy.

Unelmoin siitä, että kohtalo saattelee meidät vielä yhteen. Uskon kohtaloon, vaikka se kuulostaa ehkä tyhmältä. Samoin karmaan.

Haluaisin jatkaa, mutta en voi tehdä sitä itselleni, ja välit ovat muutenkin nyt viilenneet, koska minä hermostuin siitä kaveriehdotuksesta. Yritän aina ajatella niin, että jos on näin vaikeaa, niin pitäisi olla vain onnellinen siitä, että se on ohi. Minulla on kuitenkin yllättävän vahvat tunteet ja itken aina välillä, esim juuri äsken. muistelu on pahinta, ihan järjetön ikävä iskee :( Ja nyt ahdistaa kaikki muutenkin, en vain jaksa mitään enää... liikaa kaikkea paskaa. Toivon koko ajan, että miehelle iskee samanlainen ikävä minua kohtaan kuin minulla on höntä kohtaan. Taitaa olla turha toive :(

Up

Söpö hymiö otsikossa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla itselläni on tuo tilanne, että miehen menetyksen tultua ilmi kaikesta tuli niin hemmetin hankalaa. Etäistä meininkiä, hitautta, epävarmuutta... Sydämeni sanoo, että näin ei todellakaan kuulunut mennä, mutta pääkopassani joku huutaa, että en minä ansaitse tuollaista, ei minun tarvitse tuntea itseäni turhaksi ja näkymättömäksi vaikka toisella olisi suuri suru. Kuitenkin töissäkin käy.

Unelmoin siitä, että kohtalo saattelee meidät vielä yhteen. Uskon kohtaloon, vaikka se kuulostaa ehkä tyhmältä. Samoin karmaan.

Haluaisin jatkaa, mutta en voi tehdä sitä itselleni, ja välit ovat muutenkin nyt viilenneet, koska minä hermostuin siitä kaveriehdotuksesta. Yritän aina ajatella niin, että jos on näin vaikeaa, niin pitäisi olla vain onnellinen siitä, että se on ohi. Minulla on kuitenkin yllättävän vahvat tunteet ja itken aina välillä, esim juuri äsken. muistelu on pahinta, ihan järjetön ikävä iskee :( Ja nyt ahdistaa kaikki muutenkin, en vain jaksa mitään enää... liikaa kaikkea paskaa. Toivon koko ajan, että miehelle iskee samanlainen ikävä minua kohtaan kuin minulla on höntä kohtaan. Taitaa olla turha toive :(

Tämä voisi olla minun kirjoittamani teksti. Tilanteeni on juuri tämä; vahvat tunteet, välillä itken ja olen pohjilla. Suren sitä, että heittäydyin niin täysillä mukaan mieheen, joka ei lopulta välittänyt tarpeeksi.