mitä tehdä?

Miksi olet yrittänyt lasta päihdeongelmaisen kanssa? Miksi olette yrittäneet lasta, vaikka olette tunteneet vasta noin vähän aikaa (tulit raskaaksi muutaman kuukauden jälkeen)?

Hoitakaa se päihdeongelma ensin kuntoon ja odottakaa, että mies on pysynyt ilman aineita/viinaa tarpeeksi kauan (eli vuosia). Tutustukaa toisiinne kunnolla. Olet todella nuori vielä, älä hätäile lastensaannin kanssa.

Onko sinulla koulutus? Käytkö töissä? Entä mies? Hoitakaa nämä puitteet ensin kuntoon. Tuohon tilanteeseen ei ole hyvä hankkia lapsia.

Minä olen työkyvytön paniikkihäiriön takia ja mies pääsee korvaushoitoon maaliskuussa.. itse pääsen töihin vasta kun saan rauhoittavat lääkkeet paniikkihäiriöön.. olemme kumpikin tahtoneet lasta kauan.. olet oikeassa ehkä hätäilemme liikaa.. minulla siis on tutkinto lastenhoidosta

Niin ja mies on telineasentaja ammatiltaan.. pelkään vain että jos odotan liian kauan niin eämäni suurin rakkaus lähteekin pois..

Lapsi ei ole mikään lelu. Lapsi on elävä ihminen, josta vanhempien täytyy pitää huolta vähintään seuraavat 18 vuotta ja joka tuo tullessaan suuren vastuun. Lapsi tarvitsee turvallisen kodin ja hyvät puitteet elämälleen. Lapsi pitäisi myös pystyä elättämään itse, kaikkea taloudellista vastuuta ei voi sysätä yhteiskunnalle. Huumeriippuvainen isä ei todellakaan kuulu turvallisiin puitteisiin.

Olisi myös hyvä, jos pääsisit jonkinlaiseen kuntoutustoimintaan tai saisit hoitoa paniikkihäiriöön ennen kuin edes suunnittelet lapsia. Jos paniikkihäiriö on noinkin paha, että olet työkyvytön, se varmasti vaikeuttaa arkeasikin. Onko sulla jonkinlainen hoitokontakti tällä hetkellä?

Lapsi ei ratkaise teidän ongelmianne. Teidän täytyy ajatella ensisijaisesti lasta, ei omia halujanne. Olisi todella itsekästä hankkia tuohon tilanteeseen lapsi. Keskittykää nyt tosiaan ensin itseenne ja alkakaa taas käyttää ehkäisyä. Ehditte kyllä hankkia lapsia myöhemminkin, kun elämänne on kunnossa ja vakaalla pohjalla.

Siis olen kokeillut psykiatrien kanssa juttelua mikä ei auta ja tällä hetkellä ainut hoitokeino olisi rauhoittavat lääkkeet jonka voin ottaa kun kohtaus meinaa iskeä.. esim ruokakauppa. Ja tiedämme ettei lapsi ole lelu vaan elävä olento joka on riippuvainen meistä aina. Ja mieheni päihdeongelma on klinikan hänen oman työntekijän mukaan lapsen etua ajatellen paras ratkaisu.

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 04:04"]

Ja mieheni päihdeongelma on klinikan hänen oman työntekijän mukaan lapsen etua ajatellen paras ratkaisu.

[/quote]

Mitä tarkoitat?

Tarkoitan siis sitä, että jos meille tulisi lapsi niin olisi lapselle parasta, että isä on korvaushoidossa ja pystyy siten huolehtimaan lapsesta niinkuin isän kuuluukin.

Joo, totta kai on parasta, että mies kuntoutuu ja pääsee aineista eroon, tapahtui se sitten korvaushoidolla tai jollain muulla tavalla. Mutta niin kauan kuin mies on riippuvainen JA korvaushoidossa, ei todellakaan pidä edes suunnitella lapsen hankkimista. Siis oikeasti, lapsella on oikeus turvallisiin vanhempiin ja kotiin. Tiesit kai, että korvaushoito kestää vuosia?

Siis oletko käynyt terapiassa? Sulla olisi varmasti mahdollisuus päästä sellaiseen. Ja pitkäjänteisestä terapiasta on oikeasti hyötyä. Toki lääkkeetkin auttavat, mutta rauhoittavissa on paljon huonoja puolia (niihin jää myös helposti koukkuun). Et voi myöskään hoitaa vauvaa, jos olet rauhoittavien lääkkeiden vaikutuksen alaisena.

Olet niin nuori, että totta kai sut halutaan pyrkiä kuntouttamaan. Oletko nyt eläkkeellä? Painostaako mies sua hankkimaan lasta?

Kuulostaa nyt siltä, että parasta olisi lykätä lapsentekoa vähintään siihen saakka kunnes molempien lääkitys on havaittu toimivaksi. Miten olet ajatellut tulla lapsen kanssa toimeen? Raskaana ja syntymän jälkeen tulee paljon sosiaalisia tilanteita ja lapsen kasvaessa yhä enemmän. Edes toisen pitäisi saada elämänsä kunnolla hallintaan niin, että voi tehdä pitkäkestoisia suunnitelmia ennen kuin kannattaa tuoda tilanteeseen kolmas ihminen. 

Siis terapiaa kokeilin mutta tyssäsi siihen kun psykiayrilääkäri tokaisi vittuilevasti minulle kun itkin hänelle miten tämä sairaus vaikuttaa elämääni niin "ei mua nyt kiinnosta mikää muu ku sun lääkkees" ja minulla ei ole minkäänlaista historiaa lääkkeitten väärinkäytöstä eikä muustakaan siihen viittaavasta.

Totaaaaah... Miksi niitä vitun kakaroita pitää pusata tähän ylikansoittuneeseen maailmaan vaikka ilmiselvästi vanhemmillakin on keskeneräisiä ongelmia? Josko nyt ihan ekaks mamma & pappa hoitaisi itsensä ja elämänsä kondikseen ja sitten mahdollisesti vasta kersat, jookos kookos?

Mieheni siis ei tavallan painosta minua mihinkään.. hänkin on tahtonut lasta niin kauan.. ja siis tottakai jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen rakastavaan kotiin ja elämään ja tiedän sen olevan pitkä ja raskadkin mutta myös ihana tie

Olette kaikki oikeassa siinä, että kunhan saadaan minun sekä mieheni elämä raiteilleen niin sitten suunnitellaan lasta.. jotenkin tämä keskustelu avas lisää mun silmiä

Älä nyt väksin lasta yritä. Anna itsellesi aikaa. Jos rakkaus on se elämäsi rakkaus, niin ei se siitä lähde. Ja et voi sitoa lapsen avulla miestä. Kyllä se pitää olla yhteinen päätös.

tai toki voit sitoa, mutta onko se onni?

olet vielä kovin nuori ja voist nyt rauhassa parannella itsesi. Tuosta paniikkihäiriöstä päässsee terapialla.

olisi hyvä, jos pääsisit juttelemaan ja käsittelemään asioita esim. psykologin kanssa. Lisäopiintoja voist myös harkita. Ne auttavat ja avartavat.

onko sinulla kerään luotettavaa aikuista, jonka kanssa voisit jutella?

rauhoittele mieltäsi sen lapsi-asian  suhteen. Sinulla on aikaa. 

Pidä hyvää huolta itsestäsi. Aloita liikunta. Se on tärkeäää silloin myös, jos odotat lasta ja sitten kun hoidat lasta. Sinun jaksamisesi on tärkeää. Ja tietenkin miehen jaksaminen myös on tärkeää.

päihteiden käyttö on sitten vaan lopetettava, jos niitä on kuvioissa. Annat lapselle hyvän alun ja mahdollisuuden terveeseen kehittymiseen. ja jos et käytä, niin se on hieno juttu.

voimia ja malttia nyt. Hienoja asioita mietit ja käsittelet. Anna aikaa.

Muista, että sinulla on 15 -20 vuotta aikaa tulla raskaaksi ja miehellä vielä pidempään mahdollisuus tehdä lapsia.

Psykiatrit tosiaan määräävät lääkkeitä. Psykologit ja terapeutit ovat sitten niiden, joiden kanssa jutellaan enemmän. Ikävää, että sulla on huono kokemus lääkäristä, mutta ei yhden henkilön takia kannata jättää terapiaa kesken. Varmasti olet itsekin sitä mieltä, että sun elämä olisi paljon paremmassa kunnossa, jos paniikkihäiriö ei vaivaisi. Eli kyllä sun kannattaa hoitaa itsesi kuntoon. Yleensä nuoria työkyvyttömiä pyritään kuntouttamaan tai uudelleenkouluttamaan jossain vaiheessa takaisin työelämään.

Voin sanoa sen verran, että 1,5 vuodessa ei vielä opi tuntemaan toista ihmistä kunnolla. Ja jos mies on enimmäkseen aineissa, mistä voit edes tietää, millainen hän on oikeasti? Selvin päin? Teidän pitäisi tutustua ensiin itseenne ja sitten toisiinne. Ja jos mies jättää sut, eihän se sitten ole mikään elämäsi suurin rakkaus.

Vaikka ajatus lapsesta tuntuisikin ihanalta, lapsi tuo myös paljon stressiä, ahdistusta, pelkoja, unettomuutta, työtä...

Selvä! Aion luottaa nyt sinun neuvoihisi ja luottaa sanoihisi.. ei minulla ei ole ketään aikuista kenenkanssa voisin jutella.. ainut on iskä mutta äitipuoleni keplottelisi mukaan ja pahentaisi oloani

Lääke/ huume mihin mieheni on koukussa tekee miehestäni reippaan ja hyvävointisen ja häntä ei palele eikä iho ole kylmä vaan hänellä on lämmin ja ihokin on lämmin. koska hänellä on lievä adhd.. mutta ilman.sitä tämä kyseinen lääke tekisi miehestäni nuokkuvan kuolaa valuttavan ääliön :D en siis nyt tarkoita että olisin huumeiden puolella vaan siis sitä että.tiedän millainen hän on ilman sitä lääkettä.. kylmä iho, palelee, väsynyt mutta nuo ovatkin viekkarin esiasteita olen nähnyt melkein pahiman asteenkin ja silti hänen tukenaan olen

Niin, vieroitusoireet ovat vieroitusoireita. Eikä korvaushoitoakaan jatketa ikuisesti. Sen tarkoituksena on päästä aineista kokonaan eroon. Aineissa mies on mukava ja reipas, mutta kun ihmisen pitäisi pystyä olemaan ilman aineita. Et ole vielä nähnyt sitä, millainen mies on, kun hän on selättänyt vieroitusoireet ja on oikeasti kuivilla.

Mutta tosiaan, sulle tekis hyvää päästä juttelemaan jonkun ammatti-ihmisen kanssa. Sä hyödyt aivan varmasti terapian jatkamisesta.

Sulla on koko elämä vielä edessä. Kaikki mahdollisuudet on auki. Kun vain uskallat hakea apua, saat sitä. Unohdatte ne vauvahaaveet nyt muutamaksi vuodeksi ainakin. Ehditte kyllä perustaa perheen sitten myöhemminkin.