Lue keskustelun säännöt.
Miksi läheisen kuolemaa pitää puida Facebookissa?
01.01.2015 |
Olen tässä nyt muutaman päivityksen lukenut eräältä henkilöltä läheisen poismenosta. Ymmärrän, että jollekin se voi olla ehkä tapa käsitellä surua, mutta jotenkin mua vain ärsyttää tämä. Jotenkin se tuntuu että ko. tyyppi kalastelee näitä "Voimia<3<3<3" -kommentteja. Voisin ymmärtää, jos päivitykset näkyisi lähipiirille, mutta kun kavereita on useita satoja ja päivitykset julkisia. Tämän fb-kaverin kanssa ollaan suht etäisiä, en tosiaan aio kommentoida mitään. Jos näen häntä, sanon osanottoni, mutta netissä se on minusta vähän mautonta.
Kommentit (5)
Joskus voi myös olla, että asiaa ei jaksa puida sen henkilökohtaisemmin. Ei jaksa joka ikiselle ihmiselle ihmiselle kertoa samaa asiaa uudestaan, ja toisaalta kuitenkin haluaa saattaa asian kaikkien tietoon. Facebook-päivitys ei tällöin ole välttämättä ollenkaan hullumpi vaihtoehto.Minusta on aivan eri asia kalastella tykkäyksiä ja kehuvia kommentteja laittamalla selfie (ja mahdollisesti vielä kirjoittamalla "voi kääk kun olen ruma", jotta ihmiset viimeistään siinä vaiheessa tajuaisivat kehua) kuin kertoa elämässään sattuneesta tragediasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää ihminen on just sellainen, joka postaa näitä "katsokaa kuinka ruma olen" -kuvia kommenttien kalastukseen. Nyt sitten linkittää kaikki maailman itkuvirret ja kertoo kuinka rikki on isotätinsä poismenosta. Veikkaisin, että perjantain päivitys on kuitenkin "Girls night out!! <3". Tätä en käsitä, tää on mautonta. Kyseessä n. 30 nainen.
Ap
Minusta on hyvä että ihmiset päivittää elämästään totuudenmukaisesti. Eihän elämä ole pelkkää juhlaa? Itse en osaa valehdella, facebookissakaan. Jos perjantaine tulee 'girls night out'-päivitys, ole iloinen että kaverisi pääsee hetkeksi irtaantumaan surun myllerryksestä ja jaksaa lähteä juhlimaan. Ehkä se piristäisi häntä vähän.
Itse menetin tänä vuonna isoäitini. Olin ulkona kavereiden kanssa jo samalla viikolla. Kotona en pstynyt kuin itkemään, silloin kun olin jossain muualla ja ajattelin pakostikin muuta pääsin vähän pakoon sitä ihan kauheaa surua ja ikävää. Ihan itsekkäästi menin ulos tyttöjen kanssa, vaikka ehkä mammapalstailijoiden mielestä olisi pitänyt itkeä kotona vielä vähän enemmän.
Jos ei ole muuta paikkaa missä sitä puida ts. oikeat ihmiskontaktit vähissä? Jotenkin hirmu itsekästä että SINÄ otat nokkiisi siitä, miten joku toinen suree...