Room. 8:28, uskovat apua!

Aina voi olla epäilyskiä ja epävarmoja aikoja, mullakin usein....



Mutta kun rukoilee niin tulee jotenkin " varma" olo.



Raamatussa on paljon tulkittavaa, ja pitää muistaa, että meidän ei kuulukaan ymmärtää kaikkea. Tärkeintä on vain se että uskomme ja luotamme.

Onko tarkoituksenmukaista kerätä uskosta ahdistusta, kun sen pitäisi tuoda iloa ja helpotusta??

Vierailija:

" Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen." Room 8:28

Millä perusteella uskova voi " uskaltaa" uskoa tämän kohdan itselleen? Itse mielelläni lohduttautuisin sen lupaukseen, mutta koen, että vaikka uskon Jumalaan, on se kuitenkin eri asia kuin Jumalan rakastaminen...

Muutoinkin koen kovin ongelmallisena Raamatun lupausten ja evankeliumin omistamisen...

Jumala on sinussa ja sinä olet Jumalassa. Älä epäile, usko.

Hengellisestä kirjallisuudesta löytää paljon vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Esim. Kalevi Lehtisen kirja Löytöretkellä käsittelee juuri näitä kysymyksiä, joita esitit.

Saanko kysyä, mihin seurakuntaan kuulut? Oletko aina ollut uskossa?

Uskon Jumalaan, turvaan Jeesuksen sovitustyöhön ja uskallan luottaa siihen että armo riittää minullekin taivaaseen pääsyyn. Mutta ne " hedelmät" mitä uskosta väitetään syntyvän näyttävät kyllä puuttuvan. Minulla ei kerta kaikkiaan ole mitään rakkautta ketään kohtaan, vaikka sen pitäisi olla uskovan tärkein tuntomerkki. En tee ikinä mitään hyvää. Vaikka ehkä joskus haluaisin, niin en saa reagoitua lähimmäisten tarpeisiin. Olen aika ulkokultainen, esitän hyvää mutta olen sisimmässäni aika vilpillinen. Minua kammottaa ajatuskin siitä että pyytäisin Jumalalta " hengen voimaa" joka muuttaisi minut ylistäväksi ja mesoavaksi hihhuliksi. Se ei vaan istu. Surullisinta on se etten osaa olla varma että ihmisetkö vain tätä kaikkea vaativat (mikä ei nyt niin haittaa), vai Jumalako myös (pahempi juttu)?

ETtä nyt joku pelaa jotain room 8:28 peliä ja tarvii apua, et pääsee eteenpäin! (room=huone englanniksi...)

Missä taivas on ja mitä siellä tehdään? Mikä siinä on parasta ja onko siellä jotain ikävää?

Taivas on ikään kuin uudelleen luotu maa. Siellä on kultainen kaupunki, " Uusi Jerusalem" ja puutarha jossa kasvaa elämän puu. Yötä ei enää ole eikä aurinkoa, Jumala valaisee. Mitään itkua tai ikävää ei enää ole. Taivaassa vietetään hääjuhlaa, jossa uskovat vihitään Jeesuksen kanssa. Enkelit ja ihmiset laulavat ylistystä Jumalalle. Jonkinlaista arvoasteikkoa ihmisten välillä on, koska täällä ensimmäiset ovat siellä viimeisiä ja päin vastoin...

Mun mielestä sun teksti kuulostaa todella rehelliseltä. Monesti uskovat pyrkivät piilottamaan tuollaisia asioita itseltään. Ei uskalleta kohdata omaa inhimillisyyttä.



Me ollaan vaan ihmisiä, viallisia, syntisiä ja läpeensä vilpillisiä. Jeesuksen lunastustyöhön voimme kuitenkin luottaa, vaikkemme itseemme luottaisikaan. Minusta olet siis uskon ytimessä, et ole asettunut Jumalan paikalle.



Suosittelen luettavaksi Johdatus Lutherin Teologiaan.

Tuota evankeliumia kaipaan juuri kuulla ja on ihana kun sitä joskus saa... mutta en tajua miten ympärilläni tuntuu pyörivän pilvin pimein ihmisiä joiden mielestä tämä ei riitä, pitäisi olla innostuneempi, terveempi, toimintatarmoisempi, iloisempi, ylistävämpi, pyhempi, rakastavampi....

ja kuitenkin olen ihan tavallinen luterilainen...



seiska

Rakastanko minä Jumalaa, kun kuitenkin niin monesti kaikki maallinen ajaa ohi. Eli miten ihmeessä uskovat voivat uskoa tuon kohdan koskevan heitä?? Miten minä sen uskovana voisin uskoa omalle kohdalleni? Missä mulla mättää tämä uskominen?

Tuntui, että kaiken sen kiiltävän " menestysteologian" keskellä erkanin Jumalasta.



Välillä tuntuu, että ihmiset vaativat toisilta enemmän, koska eivät siihen itse pysty. Koetaan huonoa omaatuntoa riittämättömyydestä Jumalan edessä ja peitellään sitä piikittämällä muita.



Vitsi onkin siinä, että tämä riittämättömyys Jumalan edessä on koko pointti.

isesti rituaalit ja näytetään ulospäin täydellisiltä kristityiltä.

Vierailija:

Saanko kysyä, mihin seurakuntaan kuulut? Oletko aina ollut uskossa?

Tai oikeastaan tätä uskoontuloani edelsi jonkinlainen etsikkoaika. Jollakin tavoin tulin uskoon jo vuonna 2000 ja pyysin silloin Jeesusta elämääni, mutta annoin asian tietoisuuden tasolla vain olla, vaikka Jumala teki koko ajan hiljaista työtä elämässäni, jonka vasta nyt ymmärrän. Mutta nyt henkisen kriisin myötä, jolloin uin syvissä pimeissä vesissä, silmäni aukesivat todella Jumalan sanalle ymmärtämään sen. Heräsin tajuamaan, että me ihmiset olemme henkiolentoja, joita ohjaavat hyvät voimat tai pahat voimat. Heräsin ymmärtämään tämän maailman luonteen.

Koen olevani vasta tien alussa, hyvin hyvin alussa. Olen lukenut hengellistä kirjallisuutta ja löytänyt sieltä vastauksia. Teen työtä, jotta uskoni lujittuisi, koska usko on se, joka kannattelee meitä. Epäilys ja epäusko vaivaa jokaista meistä, koska olemme ihmisiä, mutta ne tunteet eivät ole Jumalasta peräisin. Jumala on täydellistä rauhaa, iloa, luottamusta, rakkautta ja hyvyyttä, jonka varaan voimme elämämme laskea ja se kannattalee meitä pimeinäkin hetkinä, jos vain uskomme. Kun uskot Jumalaan, Jumala on sinussa ja tekee koko ajan työtä sinussa. Olet Jumalan lapsi.

Ikuisestiko siellä lauletaan ja palvotaan Jumalaa? (miten palvotaan?) Millaista laatua se onnellisuus siellä on? Pääseekö kaikki taivaaseen? Ollaanko henkiolentoja vai ihan ruumiillisia? En pahalla kysele!

Vierailija:

Tai oikeastaan tätä uskoontuloani edelsi jonkinlainen etsikkoaika. Jollakin tavoin tulin uskoon jo vuonna 2000 ja pyysin silloin Jeesusta elämääni, mutta annoin asian tietoisuuden tasolla vain olla, vaikka Jumala teki koko ajan hiljaista työtä elämässäni, jonka vasta nyt ymmärrän. Mutta nyt henkisen kriisin myötä, jolloin uin syvissä pimeissä vesissä, silmäni aukesivat todella Jumalan sanalle ymmärtämään sen. Heräsin tajuamaan, että me ihmiset olemme henkiolentoja, joita ohjaavat hyvät voimat tai pahat voimat. Heräsin ymmärtämään tämän maailman luonteen.

Koen olevani vasta tien alussa, hyvin hyvin alussa. Olen lukenut hengellistä kirjallisuutta ja löytänyt sieltä vastauksia. Teen työtä, jotta uskoni lujittuisi, koska usko on se, joka kannattelee meitä. Epäilys ja epäusko vaivaa jokaista meistä, koska olemme ihmisiä, mutta ne tunteet eivät ole Jumalasta peräisin. Jumala on täydellistä rauhaa, iloa, luottamusta, rakkautta ja hyvyyttä, jonka varaan voimme elämämme laskea ja se kannattalee meitä pimeinäkin hetkinä, jos vain uskomme. Kun uskot Jumalaan, Jumala on sinussa ja tekee koko ajan työtä sinussa. Olet Jumalan lapsi.

Kiitos, että vastasit :) Kaunis kertomus sinulla, kuulostat onnelliselta.

Sinä taidat olla se ihminen, ketä melkeinpä kuulutan tuossa juuri aloittamassani " uskovat. agnostikko haluaa jutella" -ketjussa. En halua eksyä sivuraiteille tässä ketjussa, voisitkohan kurkata tuohon toiseen ketjuun?

t.6

Vierailija:

Ikuisestiko siellä lauletaan ja palvotaan Jumalaa? (miten palvotaan?) Millaista laatua se onnellisuus siellä on? Pääseekö kaikki taivaaseen? Ollaanko henkiolentoja vai ihan ruumiillisia? En pahalla kysele!

Mutta sen tiedän, että me olemme henkiolentoja jo täällä maan päällä, täällä maan päällä, joka on paholaisen hallinnoimaa ja jonne meidät on heitetty kärsimyksien ja pahuuden keskelle.

Minä luulen, että taivas on täällä maan päällä, lähempänä kuin arvaammekaan. Synti on sokaissut silmämme näkemästä sitä. Voi olla, että emme ole edes elossa, vaan vasta, kun uskomme kautta pääsemme täydelliseen yhteyteen Jumalan kanssa heräämme henkiin. Jeesuskin sanoi, että Jumalan valtakunta teillä on keskuudessanne.

Tämä on vain arvailua. En tiedä, tämä maailma on ihmeellinen paikka, enkä ymmärrä sitä alkuunkaan. Miten voisinkaan ymmärtää.

Ei sokea voi sokeaa taluttaa.

Vierailija:

Ikuisestiko siellä lauletaan ja palvotaan Jumalaa? (miten palvotaan?) Millaista laatua se onnellisuus siellä on? Pääseekö kaikki taivaaseen? Ollaanko henkiolentoja vai ihan ruumiillisia? En pahalla kysele!

Palvotaan ikuisesti, mutta ei se sitä tarkoita etteikö muutakin ehtisi tehdä, ainakin ehtii syömään elämän puun hedelmiä ;) Kaikki eivät pääse taivaaseen, koska helvettikin on olemassa. Onnen laatua taivaassa ei varmaan osaa kuvitella, mutta sitä kyllä useasti kuvataan lohdutuksena. Se on kärsimyksen päättymistä, ehkä eniten kärsineet osaavat siitä sitten eniten iloita. Kristinuskossa uskotaan ruumiin ylösnousemukseen viimeisenä päivänä. Eli ainakin maailmanlopun jälkeen kaikilla on ruumis, tosin uudistettu ja kunnostettu. Sillä välillä joko " nukutaan" tai ollaan jo henkiolentoina tietoisessa tilassa joko hyvällä tai pahalla puolella, siitä Raamattu ei anna selvää kuvaa.