Koiranomistajat, millä nimellä kutsutte itseänne puhuessa koirallenne?

Ihana tuo korvienpyörittäjä :)
Minä olen mamma ja koira 9 kuukauttakin sen jo tietää :-)

Mami olen koiralle, lapsille äiti. 

[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 12:11"]Mamma. Joo, olen säälittävä.
[/quote]

Sama täällä.

Lapsille äiti, koiralle mamma.

Mami ;) Vitsi, kun tuli helpottunut olo, että muutkin kutsuu itseään koiransa mamiksi! Tähän asti olen ajatellut olevani jotenkin pehmennyt päästäni, kun tuollaista nimeä käytän, mutta onneksi on muitakin ;)

Sama juttu 25 : )

Piti oikein miettiä... olen varmaan tylsä, kun en kutsu miksikään. Enemmän tyylin "Tulepas piskiseni, koitsuli, höpökoira tms tänne niin paijataan". 

Eikä oikein kukaan muukaan kutsu sen kummemmin, joskus tulee sellainen tilanne, että "pakko" laittaa jokin nimi ja silloin ne on isäntä, emäntä ja pikkuisäntä.

Minä olen koirille äiti, koska sillä nimellä minua päivisin 90% ajasta kutsutaan joten sen nimen koiratkin ovat oppineet tuntemaan. Mies on koirille isi.

Joskus on hävettänyt julkisesti, kun olen joutunut käyttämään äiti ja isi-nimiä koirille meidän ollessamme ilman lapsia liikkeellä, mutta siihenkin nolotukseen tottuu.

Ollaan koiralle äiti ja isi, vaikka tosielämässä ei lapsia vielä olekkaan :D

Puhun passiivissa.

Ihan vaan mamma

Itse koirattomana ja ei-niin-eläinrakkaana-ihmisenä minua puistautti aikaisemmin nuo eläimille äidittelyt ja mamittelut, mutta kun aikuinen tytär nyt otti koiran ja olen siihen hienoisesta vastustelusta huolimatta kovin kiintynyt, tulee lässyteltyä ja mummoteltua ihan vaistomaisesti. Sanomattakin selvää ettei puistauta enää ollenkaan :)

[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 12:32"]

[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 12:25"]

En kutsu itseäni mitenkään. Koiraa kutsun erilaisia nimillä, sillä mikä päähän pälkähtää jos vieraat ei ole kuulemassa. Koiran nimestä saa väännettyä vaikka mikä söpöstelynimiä. Koiralla on valtavat korvat, ja joskus otan sen korvat kämmeniin, pyörittelen niitä ja tulkitsen koiran tunteita ja ajatuksia möreällä äänellä jonka kuvittelen olevani koiran sisäinen ääni. Koira rentoutuu niin että sen silmät luppasevat ja niistä loistaa universaalin viisaus, jonka minä tulkitsen suomeksi että muutkin ymmärtävät. Se on hyvä hetki ihmisen elämässä.:)

[/quote]

Entäs muut perheenjäsenet? Entä jos kumppanisi juttelee koiralle tyyliin "Mene mammalle, se antaa ruokaa", "Mamma käyttää sinua ulkona"? Tietenkin jos asut ja elät yksin, ei tuollaiseen kutsumiseen ole syytä.

[/quote]

Siis me ei miehen kanssa tuolla lailla puhuta ollenkaan. Mutta, kun olen ilmaissut maailmalle koirani sisäisen viestin, toiminut tällä lailla ajatusten ja tunteiden tulkkina,  koira usein katsoo mua sillä lailla, että "tattis, mami". :)

Kisulle sanon itseäni mamiksi tai äidiksi :D

Muija

Yleensä Mama tai etunimeni. Ärsyttää suuresti kun appivanhemmat puhuu minusta koiran äitinä. Esim. sanoo koiralle, että äiti antaa sulle ruokaa. Vapaasti saavat olla sille mummo ja pappa, mutta minä ärähdän joka kerta että en oo sitä koiraa synnyttänyt vaikka se muuten rakas onkin.

Mami ja mamma täälläkin :-D

Kissanomistaja vastaa, vaikka ei kysyttykään, hah. Etunimellä.

Mami tai mamma... Tai joskus vaan "mä".

Hänelle olen herra Jeeves.