Lapsellinen kosto exälle
Ennen eroamme olin tullut raskaaksi. Olimme käyttäneet ehkäisyä, kuukautiset tulivat normaalisti ja huomasin raskauden vasta sen ollessa melko pitkällä. Kerroin miehelle ja hän sai hienovaraisesti painostettua ja manipuloitua minut uskomaan, että abortti on paras ratkaisu lapsen kannalta. Mies teki sen niin taitavasti, että ymmärsin koko manipuloinnin vasta jälkikäteen. Varasin ajan lääkäriin ja aborttiin sain ajan vasta reilun parin viikon päähän. Abortti oli tähän astisen elämäni hirvein kokemus, enkä varmaan koskaan selviä tästä. En tiedä olisinko kyennyt huolehtimaan lapsesta yksin tässä elämäntilanteessani, mutta joka tapauksessa kadun sitä päätöstä enemmän kuin mitään muuta.
Mies oli luvannut ja vannonut olevansa tukenani. Kuitenkin vain muutamia viikkoja keskeytyksen jälkeen mies alkoi olla sitä mieltä, että minun pitäisi jo päästä yli. Siitä aika äkkiä mies muuttui ihan kokonaan todelliseksi hirviöksi ja kävi minuun käsiksi. Pistin suhteen poikki ja muutimme erillemme. Sain toki kuulla olevani itse täysin sairas, huora, lutka, narsisti, psykopaatti jne.
Vaikka mies paljastuikin ihan paskaksi, minusta tuntui väärältä, että joudun yksin kantamaan taakkaa abortista koko loppuelämäni. Tuntuu vaan niin helvetin epäreilulta. Hetken mielijohteesta päätin kostaa miehelle. Soitin miehelle ja väitin olevani uudestaan raskaana. Kerroin, että hormonaalinen ehkäisy oli näköjään pettänyt samoin kuten viime kerrallakin. Sanoin, etten halua miestä lapsen elämään millään tavalla, enkä halua mieheltä yhtään mitään, lapsen aion pitää yksin.
Mies raivoistui ihan suunnattomasti ja huusi minun, saatanan huoran, tuhoavan hänen koko elämänsä. Mies kuulemma haluaa saada ensimmäisen lapsensa ehjään perheeseen ja yritti kiristää minua tekemään abortin. Seuraavana päivänä mies soitti anteeksi pyydellen ja olisi halunnut tavata. En suostunut, joten mies haukkui minut uudestaan. Sattuman kautta olin saanut tietää eräästä miehen tärkeästä työpäivästä. Tiesin, että mies ei jätä menemättä silloin töihin ja ilmoitin ajan neuvolaan olevan tuona päivänä. Toivotin miehen tervetulleeksi siinä tapauksessa, että hän tahtoo varmistaa minun puhuvan totta. Päivä ei tietenkään sopinut miehelle, mutta tällä sain miehen uskomaan koko raskauteen. Pari viikkoa mies lähetti halventavia viestejä ja hoki, että pilaan hänen elämänsä. Sen jälkeen vaihdoin puhelinnumeroni ja estin miehen yhteydenotot sosiaalisessa mediassa.
Kyllä, olin todella typerä kun tein abortin. Kyllä, olen erittäin lapsellinen näin kostaessani. Kuitenkin olen sen verran katkera, ja ilmeisesti myös huono ihminen, että saan tästä jotain tyydytystä. Siinähän mies miettii saako hän oikeasti lapsen minulle ja parhaimmassa tapauksessa mies joutuu miettimään asiaa vuosikausia. Tiedän, että miehen täytyy oikeasti olla aika hermorauniona, koska ydinperhe on hänelle todella tärkeä periaate.
Kommentit (10)
No mutta tsemppiä! Jos sulle tulee tosta hyvä olo niin ok, mutta yritä päästä asiasta yli.... turhan vihan ja kaunan kantaminen rasittaa vain sua itseäsi, ei sitä toista.
Huomioonottaen lapsen geeniperimän abortti oli kaikkien kannalta paras ratkaisu. Kusipäitä on Suomessa jo ihan tarpeeksi ja vaikuttaa, että kusipäägeenejä on kummallakin vähintäänkin riittävästi.
Tee vaan ap,uusia lapsia uuden,miehen kanssa...niin pääset yli abortista
[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 09:32"]
No mutta tsemppiä! Jos sulle tulee tosta hyvä olo niin ok, mutta yritä päästä asiasta yli.... turhan vihan ja kaunan kantaminen rasittaa vain sua itseäsi, ei sitä toista.
[/quote]
Hyvä ja asiallinen neuvo. Miestä kohtaan pahin viha ja katkeruus on jo laantunut, vaikka anteeksi en voikaan antaa. Vaikka kostaminen onkin väärin, se oli jotenkin vapauttavaa ja se vei pahimmat vihan tunteet mennessään.
ap
Jätä ex rauhaan ja ala elämään omaa elämääsi ap...teit itse abortti ratkaisun,vaikea ratkaisu,mutta tee lisää lapsia,niin asia hoituu,hae psykoterapiaan,kelan terapia lähes ilmaista
[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 09:51"]
Tee vaan ap,uusia lapsia uuden,miehen kanssa...niin pääset yli abortista
[/quote]
Abortista tuskin selviän koskaan ainakaan kokonaan, mutta toivon, että suru siitä edes helpottaisi jonain päivänä. Ehkä tosiaan sitten jos saan joskus lapsia jonkun toisen kanssa, ajattelen, että ehkä heitä ei olisi jos en olisi tehnyt aborttia. Ajan kanssa kai..
ap
[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 09:07"]
Ennen eroamme olin tullut raskaaksi. Olimme käyttäneet ehkäisyä, kuukautiset tulivat normaalisti ja huomasin raskauden vasta sen ollessa melko pitkällä. Kerroin miehelle ja hän sai hienovaraisesti painostettua ja manipuloitua minut uskomaan, että abortti on paras ratkaisu lapsen kannalta. Mies teki sen niin taitavasti, että ymmärsin koko manipuloinnin vasta jälkikäteen. Varasin ajan lääkäriin ja aborttiin sain ajan vasta reilun parin viikon päähän. Abortti oli tähän astisen elämäni hirvein kokemus, enkä varmaan koskaan selviä tästä. En tiedä olisinko kyennyt huolehtimaan lapsesta yksin tässä elämäntilanteessani, mutta joka tapauksessa kadun sitä päätöstä enemmän kuin mitään muuta.
Mies oli luvannut ja vannonut olevansa tukenani. Kuitenkin vain muutamia viikkoja keskeytyksen jälkeen mies alkoi olla sitä mieltä, että minun pitäisi jo päästä yli. Siitä aika äkkiä mies muuttui ihan kokonaan todelliseksi hirviöksi ja kävi minuun käsiksi. Pistin suhteen poikki ja muutimme erillemme. Sain toki kuulla olevani itse täysin sairas, huora, lutka, narsisti, psykopaatti jne.
Vaikka mies paljastuikin ihan paskaksi, minusta tuntui väärältä, että joudun yksin kantamaan taakkaa abortista koko loppuelämäni. Tuntuu vaan niin helvetin epäreilulta. Hetken mielijohteesta päätin kostaa miehelle. Soitin miehelle ja väitin olevani uudestaan raskaana. Kerroin, että hormonaalinen ehkäisy oli näköjään pettänyt samoin kuten viime kerrallakin. Sanoin, etten halua miestä lapsen elämään millään tavalla, enkä halua mieheltä yhtään mitään, lapsen aion pitää yksin.
Mies raivoistui ihan suunnattomasti ja huusi minun, saatanan huoran, tuhoavan hänen koko elämänsä. Mies kuulemma haluaa saada ensimmäisen lapsensa ehjään perheeseen ja yritti kiristää minua tekemään abortin. Seuraavana päivänä mies soitti anteeksi pyydellen ja olisi halunnut tavata. En suostunut, joten mies haukkui minut uudestaan. Sattuman kautta olin saanut tietää eräästä miehen tärkeästä työpäivästä. Tiesin, että mies ei jätä menemättä silloin töihin ja ilmoitin ajan neuvolaan olevan tuona päivänä. Toivotin miehen tervetulleeksi siinä tapauksessa, että hän tahtoo varmistaa minun puhuvan totta. Päivä ei tietenkään sopinut miehelle, mutta tällä sain miehen uskomaan koko raskauteen. Pari viikkoa mies lähetti halventavia viestejä ja hoki, että pilaan hänen elämänsä. Sen jälkeen vaihdoin puhelinnumeroni ja estin miehen yhteydenotot sosiaalisessa mediassa.
Kyllä, olin todella typerä kun tein abortin. Kyllä, olen erittäin lapsellinen näin kostaessani. Kuitenkin olen sen verran katkera, ja ilmeisesti myös huono ihminen, että saan tästä jotain tyydytystä. Siinähän mies miettii saako hän oikeasti lapsen minulle ja parhaimmassa tapauksessa mies joutuu miettimään asiaa vuosikausia. Tiedän, että miehen täytyy oikeasti olla aika hermorauniona, koska ydinperhe on hänelle todella tärkeä periaate.
[/quote]
toimit ihan oikein.
[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 10:01"]
Jätä ex rauhaan ja ala elämään omaa elämääsi ap...teit itse abortti ratkaisun,vaikea ratkaisu,mutta tee lisää lapsia,niin asia hoituu,hae psykoterapiaan,kelan terapia lähes ilmaista
[/quote]
Jätin exän rauhaan ja aloin elää omaa elämääni. Jätin miehen, muutin muualle ja lopuksi vaihdoin numeron. Ratkaisun toki tein itse ja sen kanssa joudun elämään. Silti olen vahvasti sitä mieltä, että miehen manipuloinnilla oli suuri vaikutus siihen, että päätös oli mikä oli. Näköjään hormoneista sekaisin olevaa naista, minua, oli helppo manipuloida ajattelemaan "lapsen parasta" ja uskottelemaan, että se on abortti.
ap
No, en varsinaisesti ole koskaan sitä mieltä että kosto olisi se järkevin tapa toimia missää tilanteessa, mutta ymmärrän kyllä sinua ap. Itsellä takana jollain lailla samanlainen tilanne, ja minulla on kyllä takataskussa kunnon kostosuunnitelmat jos mieheen vielä elämässäni joskus törmään. Mielestäni hän ansaitsee sen, oli myös kusipää, väkivaltainen ja manipuloiva, ja tajusin suurimman osan noista piirteistä vasta kuukausia suhteen päättymisen jälkeen. Toki minussakin oli virheeni, mutten koskaan tehnyt mitään sellaista että olisin silloin ansainnut moista kohtelua.
Toivon tosin etten koskaan miestä enää kohtaa tai hänestä kuule, niin en joudu houkutukseen toteuttaa suunnittelemiani kostotoimenpiteitä, koska no, eihän se kypsää olisi.
Hyvä kuitenkin jos olet jollain lailla vapautunut suurimmista vihan tunteistasi tämän myötä, sinun itsesi kannalta on kuitenkin parempi yrittää jatkaa elämää eteenpäin ja unohtaa katkeruus.
Jos olen kuvitellun lasketun ajan aikoihin edelleen yhtä katkera, lainaan jonkun tuttavan vauvaa yhteiskuvaan, jonka sitten julkaisen julkisena somessa.
ap