Miltä tuntuu yli kymmenen vuoden ikäerot sisaruksiin

Minä olen ison sisarussarjan nuorin. Vanhin sisarukseni on minua 20 vuotta vanhempi ja oli jo itse isä, kun synnyin. Eli olen täti, mutta nuorempi kuin tuo veljeni tytär. Sisarusteni lapset ovat minulle paljon läheisempiä kuin sisarukset, koska nuo lapset olivat meillä mummolassa paljon, kun olin pieni.

Minua seuraava sisarus on minua 10 vuotta vanhempi. Kaikki sisarukseni ovat kuin ketä tahansa sukulaisia, eivät tunnu erityisen läheisiltä. Lisäksi he ovat aivan erilaisia luonteeltaan kuin minä. Heillä on myös erilainen käsitys lapsuudestaan, koska silloin vanhemmilla oli tiukkaa rahasta. Minun lapsuudessani kaikki oli toisin, elintaso erilainen, joskin vaatimaton. 

Eli lähes vieraita ihmisiä, emme soittele tms, ellei ole asiaa. Yksi veljistäni järjestää joskus juhlia, joihin tulee meitä useampia, mutta silloinkin vietän eniten aikaa sisarusteni lasten kanssa. Hehän ovat ikätovereitani.

Siltä ettei ole siskoa ja veljeä. He ovat minua 13v. ja 11v. vanhempia eikä meillä ole mitään yhteistä. Sisareni asuu kaukana ja olemme jääneet etäisiksi. En oikeastaan tunne häntä lainkaan. Veljeni taas on hyvin itsekeskeinen ja alkoholisoitunut. Elämä on helpompaa ilman häntä. Monesti tuntuu, että olen syntynyt väärään perheeseen...

Veli on lähes 20 vuotta vanhempi. Ei olla muuten tekemisissä kuin silloin kun sattumalta vanhempien luokse satutaan samaan aikaan eli ei soitella tai pidetä muuten yhteyttä. Veljen lapset (12v & 15v) ovat minulle kuin omia sisaruksia, soitellaan ja jutellaan lähes päivittäin ja kyläilevät luonani viikottain.

Ah mikä ketju! Omat sisarukseni ovat 11 ja 13 vuotta vanhempia kuin minä ja on ''helpottavaa'' kuulla, että on olemassa muitakin keillä sama tilanne ja samanlaisia ajatuksia kuin itsellä. Sisarukseni ovat keskenään läheisempiä kuin minun kanssani, tuntuu että olen kasvanut ns. ''ainoana lapsena'' eli en osaa ajatella, että hekin ovat vanhempieni lapsia kun emme ole kotona yhdessä kaikki asuneet kuin ihan varhaisimmat lapsuus vuoteni. Joku sanoi aiemmin täällä, että tuntuu kuin olisi syntynyt väärään perheeseen, kamala myöntää mutta samoja ajatuksia on itselläkin, lähinnä se, että miksei minulla voi olla suht saman ikäistä sisarusta kuin itsekkin olen. Myös meillä oli perheessä erilainen taloudellinen tilanne sisaruksieni ollessa pieniä ja minun ollessa lapsi. Olen koko ikäni saanut kuulla näitä ''miks sä saat tommosen, ei mekään lapsena/nuorena saatu...''-juttuja, saan todella paljon katkeria/kateellisia katseita ja puheita siitä mitä minä olen saanut enemmän kuin he.. Sisaruksistani kumpikaan eivät esim. onnitelleet minua kun valmistuin korkeakoulusta, ei muisteta synttäreinä, ei jouluna.. Toisiaan muistavat ja toistensa puolisoita ja lapsia ja vanhempiamme, mutta minä olen aina se joka jää ilman ja silti minun odotetaan ostavan heidän lapsilleen lahjoja..

Varsinkin näin joulun alla asia harmittaa tosi paljon ja olo on todella yksinäinen :(

Itsellä ei ole omakohtaista kokemusta, mutta äidilläni on kaikkiin sisaruksiinsa noin kymmenen vuoden ikäero ja on kertonut, että kaikki sisarukset jäivät vähän etäisiksi, kun he alkoivat muuttaa pois kotoa kun äitini täytti 8 vuotta.

Mulla ja siskollani on pikkusiskoomme ikäeroa 11 ja 13 vuotta ja kyllähän me ollaan läheisempiä toisillemme kuin kumpikaan pikkusiskollemme. Muutettiin kuitenkin molemmat pois kotoa jo ennenkuin pikkusisko oli edes kouluiässä.

Ollaan nyt vanhempana lähennetty, mutta hänellä ei ole niitä muistoja meidän yhteisistä ajoista mitä meillä on, koska oli vielä niin pieni silloin. On sanonutkin että tuntee itsensä ulkopuoliseksi, vaikka me ei koskaan ole tunnettu että hän olisi millään tavalla ulkopuolinen. Mutta kai se on niin että läheisempiähän me ollaan kun ollaan se lapsuus ja nuoruus kasvettu yhdessä toisen siskon kanssa.

11 v vanhempi sisarukseni ei ollut koskaan leikkivanhempi. Näytti cooleja teinijuttuja ja myöhemmin aikuisena antoi kahden koiransa usein hoitoon jne. Nykyisin hoitoon tulee kaksi lasta. :)

Mulla on pikkuveljeeni 11 v. ikäeroa. Muistan, että olin innoissani että meille tulee vielä sisarus, olin itse 11-vuotias pikkuveljeni syntyessä. Jonkin verran osallistuin hänen hoitamiseensa, mutta ei äiti koskaan nakittanut minua lapsenhoitajaksi tai leikkitädiksi. Muutin kotoa pois 17-vuotiaana. En oikein osaa sanoa minkälaiset välimme olivat silloin, no, oltiin sisaruksia ja nähtiin ehkä kerran kuussa sitten, mutta ei meillä kauheasti yhteistä ollut... en kylläkään meitä ajatellut mitenkään etäisiksikään toisillemme?

Nyt, kun pikkuvelikin on jo yli 20-vuotias, olemme lähentyneet, mikä on mukavaa :) Pikkuveli ja minä olemme aika samanlaisia ihmisiä, meillä on pitkiä ja syvällisiä keskusteluja, aiheesta kuin aiheesta ja aiheen vierestäkin, vaikka elämäntilanteemme eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Näemme toisiamme vähintään kerran kuukaudessa, veli käy kahvilla ja minä hänellä.

Ettäkö miltä tämä ikäero tuntuu.. no ei mitenkään ihmeelliseltä, ainakaan näin vanhemman sisaruksen näkökulmasta. En ole tosin tarkemmin koskaan pohdiskellut, miltä iso ikäero häneen tuntuu? On mukavaa kun on ollut enemmän sisaruksia, veli on aina ollut rakas, ja nyt kun olemme lähtentyneet, se on tietysti plussaa! :)

Omalla äidilläni on ikäeroa nuorimpaan sisareensa 21v. Minulla 14v.

Mulla on n. Kymmenen vuoden ikäerot vanhempiin sisaruksiini. Pienempinä hoitivat mua paljon. Muuttivat pois kun olin alakoulussa. Hyvät välit on, tietysti näkevät toisiaan useammin ja ovat läheisempiä keskenään kun on samat elämäntilanteet yms. Olen sitten läheisempi pari vuotta nuoremman siskoni kanssa. 

Meidän vanhemmilla on "kaksi sarjaa" lapsia. Minä ja siskoni (synt. 94&92) ja pikkusisaruksemme (synt. 01&03). Eli minulla on 8 ja 10 vuotta ikäeroa pikkusisaruksiin ja isosiskollani 10 ja 12 vuotta.

Tottakai olemme isosiskoni kanssa paaaaljon läheisempiä kuin mitä olemme pikkusisaruksiimme. Muutin kuitenkin kotoa pois kun pikkusisarukset olivat 8 ja 6. Olemme joskus puhuneetkin siitä, että pikkusisaruksemme eivät kunnolla oikeen muista aikaa jolloin kaikki asuimme siellä. Pikkuveljeni on myös sanonut että ei koe että kysyseinen talo olisi minun lapsuuden koti yhtä paljon kun se on hänen, vaikka koko lapsuuteni olen siellä asunut ja paikka on minulle kovin rakas. Pikkusisaruksemme eivät muista kaikkia asioita, niinkuin me isommat muistamme.

Toki meitä isompia käytettiin paljon apuna, ja muistankin kuinka teineinä vannottiin isosiskoni kanssa että pakotamme pikkusisaruksemme hoitamaan teini-iässä omia lapsiamme :D pikkusisaruksemme antoivat meille paljon kokemusta ja me ehkä koemme olevamme läheisempiä heihin kun he meihin, koska muistamme kuinka pikkusisko oppi kävelemään ja kuinka hiton monta vaippaa vaihdoimme.

Meillä on hyvä suhde, ja pikkusisarukset nauttivat suuresti kun pääsevät isosiskoille kylään lomilla ja olemmehan me heidän mielestään aika "cooleja". En kuitenkaan koe heitä ihan niin paljon sisaruksinani kuin tunnen isosiskoni. Isosiskoni kanssa olemme kuitenkin kokeneet kaiken yhdessä, olemme riidelleet, rakastaneet, koettu lapsuus ja teineys yhdessä.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:20"]Omalla äidilläni on ikäeroa nuorimpaan sisareensa 21v. Minulla 14v.
[/quote]

ja siis itseäni paljon nuoremman kanssa olen läheisempi. Ei kateutta yms kilpailuasetelmaa.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:27"]Meidän vanhemmilla on "kaksi sarjaa" lapsia. Minä ja siskoni (synt. 94&92) ja pikkusisaruksemme (synt. 01&03). Eli minulla on 8 ja 10 vuotta ikäeroa pikkusisaruksiin ja isosiskollani 10 ja 12 vuotta.

Tottakai olemme isosiskoni kanssa paaaaljon läheisempiä kuin mitä olemme pikkusisaruksiimme. Muutin kuitenkin kotoa pois kun pikkusisarukset olivat 8 ja 6. Olemme joskus puhuneetkin siitä, että pikkusisaruksemme eivät kunnolla oikeen muista aikaa jolloin kaikki asuimme siellä. Pikkuveljeni on myös sanonut että ei koe että kysyseinen talo olisi minun lapsuuden koti yhtä paljon kun se on hänen, vaikka koko lapsuuteni olen siellä asunut ja paikka on minulle kovin rakas. Pikkusisaruksemme eivät muista kaikkia asioita, niinkuin me isommat muistamme.

Toki meitä isompia käytettiin paljon apuna, ja muistankin kuinka teineinä vannottiin isosiskoni kanssa että pakotamme pikkusisaruksemme hoitamaan teini-iässä omia lapsiamme :D pikkusisaruksemme antoivat meille paljon kokemusta ja me ehkä koemme olevamme läheisempiä heihin kun he meihin, koska muistamme kuinka pikkusisko oppi kävelemään ja kuinka hiton monta vaippaa vaihdoimme.

Meillä on hyvä suhde, ja pikkusisarukset nauttivat suuresti kun pääsevät isosiskoille kylään lomilla ja olemmehan me heidän mielestään aika "cooleja". En kuitenkaan koe heitä ihan niin paljon sisaruksinani kuin tunnen isosiskoni. Isosiskoni kanssa olemme kuitenkin kokeneet kaiken yhdessä, olemme riidelleet, rakastaneet, koettu lapsuus ja teineys yhdessä.
[/quote]
Ja lisään vielä, että olen iloinen pikkusisaruksistani ja suhteeni heihin on ainutlaatuinen ja ihana. En missään nimessä koe, että ikäerossamme olisi jotain huonoa/tai neuvoisin jotain olla hankkimatta lapsia ison ikäeron vuoksi