Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni väheksyy minua
13.12.2014 |
Olen tuntenut ystäväni noin 15 vuotta. Hän on todella ihana ihminen, mutta aina kun tapaamme, minulle jää jotenkin "huono olo". Hän ei koskaan ole ilmaissut minkäänlaista positiivista ilmaisua minun ammattiani kohtaan, ja viimeksi kun tapasimme, hän suoraan sanoi ettei voisi koskaan itse työskennellä vuorotyössä. Koko hänen asenteensa on jotenkin todella alentuva. Minulle jää aina ikäävä olo, kun olen tavannut hänet, jotenkin sellainen että "mitäs en pysty parempaan!". Ystäväni ei tee tätä tahallaan, sen tiedän. Kyse ei kuitenkaan ole omasta alemmuudentunnostani, enkä ylitulkitse asiaa vaan hän ihan todella on alentuva minua kohtaan. Onko teillä tällaisia kavereita? Oletteko vain ajattelematta sitä huonoa oloa, joka teille jää?
Kommentit (9)
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 00:41"]
Mulla oli tällainen ystävä. Hänellä on kova tarve pitää yhteyttä, ja pyysi jopa lapsensa kummiksi. Olen aina ihmetellyt miksi, kun hän sitten kuitenkin tuntuu pitävän mua kovin alhaiseen kastiin kuuluvana. Teen kaiken väärin, toimin omituisesti, olen sivistymätön jne. Ei sano suoraan mutta jollain kierolla tavalla tuo näitä esiin jatkuvasti. En enää pidä yhteyttä, saatan suostua tapaamaan jos on maisemissa (muutti onneksi toiselle puolelle suomea) ja aina on sen jälkeen outo olo että mitä hittoa taas. En jaksa draamaa joten annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos...
[/quote]
Noniin, sinullakin kokemusta. Kummallisinta on, että ystäväni ei oikeasti taida tehdä tätä "tahallaan", hän taitaa vain oikeasti väheksyä ammattiani ja ajatella, että omansa on parempi. Hän haluaa kovasti olla keskiluokkainen ja esim. treffailisi mielellään vain insinöörejä. Oikeastaan hän onkin hyvin keskiluokkainen. Kummallista on vain se, että minulla on amk- ja yliopistokoulutus, ja hänellä siis yliopistokoulutus, joten en edes ymmärrä miksi hän väheksyy minua niin kamalasti. Jos kerron urasuunnitelmistani tms. tai olen huolissani löydänkö töitä, hän vain tyyliin hymähtelee ja vaihtaa puheenaihetta. Sekä kommentoi sen jälkeen jotain juurikin "Itse en kyllä koskaan jaksaisi vuorotöitä" tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 00:46"]
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 00:41"]
Mulla oli tällainen ystävä. Hänellä on kova tarve pitää yhteyttä, ja pyysi jopa lapsensa kummiksi. Olen aina ihmetellyt miksi, kun hän sitten kuitenkin tuntuu pitävän mua kovin alhaiseen kastiin kuuluvana. Teen kaiken väärin, toimin omituisesti, olen sivistymätön jne. Ei sano suoraan mutta jollain kierolla tavalla tuo näitä esiin jatkuvasti. En enää pidä yhteyttä, saatan suostua tapaamaan jos on maisemissa (muutti onneksi toiselle puolelle suomea) ja aina on sen jälkeen outo olo että mitä hittoa taas. En jaksa draamaa joten annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos...
[/quote]
Noniin, sinullakin kokemusta. Kummallisinta on, että ystäväni ei oikeasti taida tehdä tätä "tahallaan", hän taitaa vain oikeasti väheksyä ammattiani ja ajatella, että omansa on parempi. Hän haluaa kovasti olla keskiluokkainen ja esim. treffailisi mielellään vain insinöörejä. Oikeastaan hän onkin hyvin keskiluokkainen. Kummallista on vain se, että minulla on amk- ja yliopistokoulutus, ja hänellä siis yliopistokoulutus, joten en edes ymmärrä miksi hän väheksyy minua niin kamalasti. Jos kerron urasuunnitelmistani tms. tai olen huolissani löydänkö töitä, hän vain tyyliin hymähtelee ja vaihtaa puheenaihetta. Sekä kommentoi sen jälkeen jotain juurikin "Itse en kyllä koskaan jaksaisi vuorotöitä" tms.
[/quote]
En ole siis selvästikään tarpeeksi keskiluokkainen tälle sitä ihannoivalle ystävälleni. Onkohan hän av-mamma? ;)
Sanoin vain elämästäni totuuden, eli sen missä olen asunut ja missä ollut työssä ja mikä on koulutus. Sain kuulla olevani leuhka ja ylimielinen, mitä en taatusti ole koska viestin ammatikseni eli otan äänen painot ja tavan kertoa huomioon. Kävi myöhemmin ilmi, että eräs henkilö jonka kanssa puhuin oli juuri jäänyt työttömäksi eli herkkänahkaisempi kuin normaalisti. En ap:n tapausta epäile, sanon vain yleisesti että joskus on otettava nuo subjektiivisetkin tekijät huomioon ja mietittävä peilaako ihminen kuulemaansa omiin pettymyksiinsä (tai toiveisiinsa), vai onko todella kyse näennäisestä vähättelystä.
Oli kans tommonen kaveri joskus. Sillä oli aina jotain muka viatonta kommentoitavaa, millä sitten oikeasti halusi vaan saada itsestään paremman. Oli varmaan raukalla niin huono itsetunto.
Se tykkäsi etenkin isommassa ryhmässä nolata kaverinsa...Ei olla enää tekemisissä.
Jos se sano tuon vuorotyö jutun ystävälliseen sävyyn niin se voi olla myös arvostusta :)
itse olen todella teoreettinen ihminen, tykkään matikasta ja fysiikasta yms. mutta tiedän että en itse pystyisi tekemään esim. lähihoitajan työtä. En vaan pystyisi vaan turhautuisin kuoliaaksi ja olisin huono hoitsu joista aina silloin tällöin uutisoidaan.
Juuri siksi arvostankin heitä ja myös muita amisaloja korkealle koska he tekevät arvokasta perustason työtä - johon minä en itse pystyisi ikipäivänä. Jos kaikki osasivat vaikka tehdä voltin eihän siinä olisi mitään arvostettavaa.
Jokaiselle jotakin ja mikään ammatti tai työ ei ole turhaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kyse omasta tulkinnastani. Puhumme todella paljon työstä ja ammateista, koska molemmilla hieman urasuunnitelmat hakusessa. Tämä kaveri ei koskaan, ei koskaan, sano mitään positiivista minun urasuunnitelmistani tai opiskeluhaaveistani. En tiedä eikö hän vain osaa. Kukaan muu ystäväni ei ole tällainen. AP
Tutulta kuulostaa... kaverini jonka olen tuntenut vuosia jaksaa aina saada itsensä näyttämään paremmalta. Jos sanon että olen väsynyt niin hän on aina tuhat kertaa väsyneempi koska tekee sitä ja tätä enemmän kuin minä... oloni on usein surkea tapaamisemme jälkeen. Välillä mietin miksi edes käyn hänen luonaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kanssa omituiset ystävät. Muista sellaisen, kun pääsin ripille 1965, tilasin paikallisesta Ruthin konditoriomyymälästä täytekakun juhlia varten. Kun menin kakkua hakemaan, se oli kuulemma toinen myyjä vahingossa myynyt vieraalle.
Voi mikä hätä tuli eräs ystäväni äiti leipo kiireessä täytekakun tilalle kääretortun sellaisen oikein paksun, jonka sisään laitettiin liivatteet hedelmät, kerma, hillot yms. se oli n. 15 cm paksu.
Juhlat onnistui, nyt olen näinä päivinä saanut kuulla, että tuo tilattu kakku oli tahallaan myyty "paremmalle" ihmiselle. Mehän oltiin "metsäkylän ihmisiä" eihän juhlat sellaiselle kuulunut kuulemma lainkaan.
Nyt jos ois asia esillä se olisi kuluttaja-asiamiehen asia ja lakilupa.
Tuo päivä oli silloisessa ajassa pitäjällä "arvopäivä" tytöt valkoisissa jakkupukuloissa ja kampaajalla käyneet ja eka permanentin sai ottaa ja pojat sai ekakertaa tumman puvun. Toisin sanoen oltiin päästy aikuiseksi.
Tuona aikana ei vielä pitäjässä ollut kuin keskikoulu ei valmistunut siis ylioppilaita, siksi se oli niin harvinainen asia.
Seurakuntatalolta kirkkoon marssittiin kuin yliopiston promotiokulkueessa. Onko täällä joku joka osaisi sanoa jotain asiaan? Oliko syrjintää tai ylenkatsomista tms...
Mulla oli tällainen ystävä. Hänellä on kova tarve pitää yhteyttä, ja pyysi jopa lapsensa kummiksi. Olen aina ihmetellyt miksi, kun hän sitten kuitenkin tuntuu pitävän mua kovin alhaiseen kastiin kuuluvana. Teen kaiken väärin, toimin omituisesti, olen sivistymätön jne. Ei sano suoraan mutta jollain kierolla tavalla tuo näitä esiin jatkuvasti. En enää pidä yhteyttä, saatan suostua tapaamaan jos on maisemissa (muutti onneksi toiselle puolelle suomea) ja aina on sen jälkeen outo olo että mitä hittoa taas. En jaksa draamaa joten annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos...