ottaa päähän nämä just synnyttäneet jotka valittavat että " en saa nukuttua" ja " on niiiin väsynyt" jne...

ollessa en oikeasti nukkunut edes viittä tuntia yhteensä koko sairaalassaoloaikana vaikka oltiin useampi vuorokausi vauvan kanssa sisässä.

Vaikea raskaus ja vaava (no nyt jo reilu 1½V); joo täytyy myöntää, että välillä tulee valitettua väsymystä;) Tosin tiesin nää valvomisjutskat jo etukäteen kun on noita muksuja isompiakin. Ehkä se vaan jonkun yllättää kuinka rankkaa se valvominen on, ja onko tuo nyt vaarallista jos " vähän" valittaa... ;)

ja hän on sanonut just tuota samaa - tämän päivän naiset eivtä oikein ymmärrä mitä vauva-aika on ja että siihen kuuluu tavallaan jatkuva väsymys. Siihen täyty vain tottua.

synnytyksen jälkeen.

Minua sairaalassa ei todellakaan valvottanut vauva (joka on aina nukkunut hyvin ja ollut tyytyväinen) vaan hoitajat, jotka juoksi huoneessa koko ajan kyselemässä ja tarkistamassa. Muuten ihan kiva, että huolehdittiin, mutta vähän ärsytti kun aina just kun olin saanut vauvan syötettyä ja nukahtamassa itsekin, niin joku paukkaa huoneeseen kyselemään, että onko vauva syönyt, pitäiskö herätellä rinnalle jne...

Oletko jotenkin parempi kun et valita? Vähän empatiaa ja iloa kehiin niin sinunkin elämäsi alkaa kukoistaa.

Kyllä mä luulen, että aika moni kyllä on tiennytkin valvomisesta, mutta kai sitä väsyneenä voi todeta, että saisinpa nukkua?? kyllä se ainakin minulle on mieleen tullut kolmannenkin lapsen jälkeen, vaikka tiedänkin, mitä tämä vauva-aika on. Meinaatko, että joku ei ajattele näin? Luulen että näitä on aika harvassa, kaiketi on luonnollista haluta saada nukkua, jos on univelkaa, eikö?

vauvoist samalla tavalla kuin aikaisemmilla sukupolvilla. Mun äiti esimerkiksi oli pitkiä aikoja hoitamassa siskonsa pientä vauvaa ennen kuin sai minut. Nykyajan äidit lukee kaiken kirjoista ja ajattelee että väsymys, no se ei varmaan koske minua tai väsymys on vaan huonoa organisointikykyä.

Kyllä tiesin suurinpiirtein mitä odottaa ja silti " valitin" . Eli saatoin sanoa kaipaavani yhtäjaksoisia yöunia (kaipaan edelleen) tai sanoa, että väsyttää ihan pirusti.

Suu kiinnikö se pitäs väsymys niellä ja olla valittamatta, koska se on ihan normaalia? Ja uskokaa pois, se valitus auttaa. Kun voi jollekkin purkaa omia tunteita, tulee heti parempi olo ja helpottaa kuulla, että se on ihan normaalia.

Kyllä ne äidit on ollu väsyneitä kautta aikojen ja siitä valittaneet. Ei tämä mikään nykyajan ilmiö ole.

mutta en mitenkään osannut odottaa sen olevan niin raskasta kuin mitä oli. Jos olet liki 30 vuotta nukkunut ne 8-9 tunnin katkeamattomat yöunet, niin ei se sopeutuminen niin äkkiä käy. Minua pitivät hereillä vauvan lisäksi hormonit, joten en saanut nukuttua edes silloin kun vauva nukkui. Jos yht' äkkiä pitää pärjätä kolmella tunnilla vuorokaudessa entisen kahdeksan sijaan, niin kylläpä väsyttää.



Eli alkuperäiselle kysyjälle toteaisin vain, että ei sitä väsymystä välttämättä osaa odottaa jos ei ole aikaisempaa kokemusta.

yölläkin tuli kyselemään naapurilta kaikenmaailman asioita ja juttelemaan " mukavia" KOVAAN ÄÄNEEN. Ei ämmä osannu kuiskata sitten millään. Lisäksi molemmilla kerroilla kun olen synnärillä ollut on samassa huoneessa ollut moottorisahakuorsaajaeukko. En tiedä miksi ne mua vainoaa :-D Jos vituttaa niin kyllä valitan. piste.

ihana oli hipsiä yökkäri päällä vaikka kello oli pitkälle iltapäivän :-)



se on muisto vain.... niin esikoisen kanssa on helppoa, mutta ei sitten kun on muitakin lapsia, kun on heidät pidettävä oikeassa päivärytmissä .... ei voi enään elää sitä " vauvan rytmiä"