Lue keskustelun säännöt.
Ilman draamaa eronneet; mitä tunnette exäänne kohtaan?
12.12.2014 |
Minun ensimmäinen ja ainoa pitkä suhteeni (6 vuotta) päättyi kaksi vuotta sitten. Erosimme ilman mitään ylimääräistä draamaa ja riitoja, mitä hämmästyin itsekin, koska suhteen viimeinen vuosi oli jatkuvaa riitelyä niin isoista kuin pienistäkin asioista. Elämäntyylimme ja muut suuret linjat eivät enää sopineet yhteen, joten jatkuvia riitojahan siitä aiheutui. Ero oli helpotus, ja päätöksen jälkeen ne riidatkin sitten loppuivat.
Kyseessä oli kuitenkin ensirakkauteni, ja siitä yli pääseminen oli järkyttävän vaikeaa. Kesällä aloin vihdoin tosissani deittailemaan uusia ihmisiä, ja nyt alan toivoa, että olen löytänyt oikeasti potentiaalisen miesehdokkaan.
Tämän muutoksen myötä ex on paljon mielessä. Jonkun toisen kanssa oleminen tuntuu ihmeelliseltä ja pelottavalta ajatukselta, ja se viimeistään olisi viimeinen sinetti erollemme (kumpikaan ei ole sen jälkeen seurustellut). Tunnen pelkoa ajatellessani, että hankkisin lapsia tämän uuden kanssa enkä exän, ja viettäisin hänen kanssaan vanhuuteni jne. Uudessa miehessä ei siis ole mitään vikaa, ex vain pomppii mielessä jostain syystä. Olisi varmasti helpompaa jos hänellä olisi joku uusi, mutta hän on ollut erostamme paljon pitempään surullinen, ja ajoittain vihjannut toivovansa yhteenpaluuta.
Miten te muut, jotka olette eronneet ilman mitään pettämistä tai muita kauheita kriisejä? Millaisia ajatuksia teillä heräsi kun löysitte uuden kumppanin, ja mitä olette sen jälkeen ajatelleet existänne?
Kommentit (19)
[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 23:46"]
En muuta kuin kiitollisuutta että on hyvä isä. Autamme myös edelleen toisiamme. Erosta 10v.
[/quote]
Meillä ei ole lapsia, joten meillä ei ole syytä olla säännöllisesti tekemisissä toistemme kanssa. Sitä kyllä toivoisin, että pysyisimme lämpimissä väleissä, kuten te...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi olla lämpimissä väleissä tai ylipäätään tekemisissä eron jälkeen, jos ei ole edes lapsia? Ihan hassua. Eikö idea ole se, että todetaan, ettei sovita yhteen ja jatketaan omaa elämää? Moikkaus ja lyhyt kuulumisten vaihto varmaankin riittää, jos jossain vahingossa törmää.
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 00:06"]
Miksi pitäisi olla lämpimissä väleissä tai ylipäätään tekemisissä eron jälkeen, jos ei ole edes lapsia? Ihan hassua. Eikö idea ole se, että todetaan, ettei sovita yhteen ja jatketaan omaa elämää? Moikkaus ja lyhyt kuulumisten vaihto varmaankin riittää, jos jossain vahingossa törmää.
[/quote]
Sopii ehkä sulle, muttei kaikille. Ihan normaalia pitkän suhteen jälkeen, että exää kaipaa ja uuden suhteen aloitus tuntuu vaikealta ajatukselta. Toinenhan on hyvä ystävä ja kuka ystävästä haluaa kokonaan luopua, vaikka suhde ei enää toimisikaan. Ymmärrän sua ap oikein hyvin. Hienoa, jos olette edelleen hyvissä väleissä.
Puhuimme puhelimessa noin vuosi eromme jälkeen ja molemmat muistelimme sitä alun hullua tunnetta ja huumaa, joka suhteessamme kesti 1,5 vuotta. Molemmat olimme iloisia siitä, että olemme saaneet kokea rakkauden.
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 00:12"]
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 00:06"]
Miksi pitäisi olla lämpimissä väleissä tai ylipäätään tekemisissä eron jälkeen, jos ei ole edes lapsia? Ihan hassua. Eikö idea ole se, että todetaan, ettei sovita yhteen ja jatketaan omaa elämää? Moikkaus ja lyhyt kuulumisten vaihto varmaankin riittää, jos jossain vahingossa törmää.
[/quote]
Sopii ehkä sulle, muttei kaikille. Ihan normaalia pitkän suhteen jälkeen, että exää kaipaa ja uuden suhteen aloitus tuntuu vaikealta ajatukselta. Toinenhan on hyvä ystävä ja kuka ystävästä haluaa kokonaan luopua, vaikka suhde ei enää toimisikaan. Ymmärrän sua ap oikein hyvin. Hienoa, jos olette edelleen hyvissä väleissä.
[/quote]
Kiitos sanoistasi. En tosin tiedä, miten ex reagoisi jos kertoisin löytäneeni uuden miehen... Olimme todella pitkään parhaat ystävät toisillemme, ja tiedän että hänelle olisi paha paikka kuulla, että joku muu olisi minulle nyt tärkeämpi. Vaikka exän tunteista en voi ottaa vastuuta, tämän keskustelun aloitin omien tunteideni vuoksi. On raskasta huomata ajattelevansa exää ja tulevaisuutta ilman häntä, kun tapailuvaiheen kuuluisi olla kevyttä ja ihanaa. En ole kyennyt innostumaan uudesta miehestä niin täysin kuin haluaisin, ja ihmettelen asiaa suuresti. En halua exää takaisin, riitamme olivat niin kauheita loppuvaiheessa, mutta se ei poista tietoisuutta suhteemme merkityksellisyydestä ja siitä, että ex on hyvä ja ihana mies.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 00:22"]
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 00:12"]
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 00:06"]
Miksi pitäisi olla lämpimissä väleissä tai ylipäätään tekemisissä eron jälkeen, jos ei ole edes lapsia? Ihan hassua. Eikö idea ole se, että todetaan, ettei sovita yhteen ja jatketaan omaa elämää? Moikkaus ja lyhyt kuulumisten vaihto varmaankin riittää, jos jossain vahingossa törmää.
[/quote]
Sopii ehkä sulle, muttei kaikille. Ihan normaalia pitkän suhteen jälkeen, että exää kaipaa ja uuden suhteen aloitus tuntuu vaikealta ajatukselta. Toinenhan on hyvä ystävä ja kuka ystävästä haluaa kokonaan luopua, vaikka suhde ei enää toimisikaan. Ymmärrän sua ap oikein hyvin. Hienoa, jos olette edelleen hyvissä väleissä.
[/quote]
Kiitos sanoistasi. En tosin tiedä, miten ex reagoisi jos kertoisin löytäneeni uuden miehen... Olimme todella pitkään parhaat ystävät toisillemme, ja tiedän että hänelle olisi paha paikka kuulla, että joku muu olisi minulle nyt tärkeämpi. Vaikka exän tunteista en voi ottaa vastuuta, tämän keskustelun aloitin omien tunteideni vuoksi. On raskasta huomata ajattelevansa exää ja tulevaisuutta ilman häntä, kun tapailuvaiheen kuuluisi olla kevyttä ja ihanaa. En ole kyennyt innostumaan uudesta miehestä niin täysin kuin haluaisin, ja ihmettelen asiaa suuresti. En halua exää takaisin, riitamme olivat niin kauheita loppuvaiheessa, mutta se ei poista tietoisuutta suhteemme merkityksellisyydestä ja siitä, että ex on hyvä ja ihana mies.
Ap
[/quote]
Ajattelen melko samalla tavalla.
Toivottavasi exäsi löytää uuden kumppanin ja pääsee jaloilleen. Ymmärrän, että kannat exästäsi huolta, mutta et voi elää enää hänelle, vaan itsellesi.
Ilman kauheita kriisejä...
NO, se ei oikeastaan pidä paikkaansa, koska avoliittomme särkyi alkoholismiin ja väkivaltaakin alkoi olla mukana. - Olin se, jonka oli pakko viedä lapset ja itseni turvaa, enkä onnistunut päätöksessä ilman valtavaa kaverijoukkoa ja paria ammattilaista. Jäin kaipaamaan miestä ihan vereslihalla, koska hän oli kaunein, ihanin, lahjakkain, tateellisin mies maan päällä. Ihana isä, voimakas rakastaja ja hauska veli ja kaveri läheisilleen. Sydän ihan oikeasti särkyi lopullisesti, kun emme voineet elää yhdessä alkoholin ja epävakaan mielen takia.
En ole ikinä lakannut kaipaamasta jollakin tapaa kipeän haikeasti, mutta olen kiitollinen yhteisistä lapsistamme. Heistä kasvoi isänsä näköisiä, komeita poikia ja miehiä. Kaipaan häntä jollakin tasolla elämäni loppuun asti, mutta samalla olen jotenkin hepottunut, että kuoli pois tästä maailmasta. Elämä alkoi olla hänelle kärsimystä aamusta iltaan.
Olen löytänyt uuden puolison, eikä hän ole yhtään huonompi. Ihan erilainen, mutta kuitenkin niin samanlainen kuin se ex :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastat edelleen eksääsi.
Epäreilua nykyistä miesystävääsi kohtaan kun et oo täysillä mukana vaan salaisesti edelleen unelmoit eksästä " entä jos"..
Kiitos ap, olen täysin samassa tilanteessa - paitsi että erostamme on vähemmän aikaa enkä pysty vielä ajattelemaankaan seurustelua jonkun uuden, tuntemattoman ihmisen kanssa. Pelkään että olen vain ihmistyyppinä sellainen, joka ei pääse ensirakkaudesta yli - että kukaan ei voi edes lähtökohtaisesti pärjätä vertailussa ja kaikki tästä lähtien on pelkkää tyytymistä. Toivon olevani väärässä ja nauravani näille ajatuksille vielä jonain päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 00:45"]
Rakastat edelleen eksääsi. Epäreilua nykyistä miesystävääsi kohtaan kun et oo täysillä mukana vaan salaisesti edelleen unelmoit eksästä " entä jos"..
[/quote]
Enemmänkin uskon, että ap kantaa huolta exästään ja hänen on siitä syystä (syyllisyys, että loukkaa toista) vaikea sitoutua uudelleen. Vai mitä ap ajattelet?
Rakkautta ja kiitollisuutta. Ja tunne on molemminpuoleinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 00:50"][quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 00:45"]
Rakastat edelleen eksääsi. Epäreilua nykyistä miesystävääsi kohtaan kun et oo täysillä mukana vaan salaisesti edelleen unelmoit eksästä " entä jos"..
[/quote]
Enemmänkin uskon, että ap kantaa huolta exästään ja hänen on siitä syystä (syyllisyys, että loukkaa toista) vaikea sitoutua uudelleen. Vai mitä ap ajattelet?
[/quote]
Arvauksesi on oikea. Tunnen syyllisyyttä ja vastuuta exän tunteista, vaikka yhdessä päätimme erosta. Välitän hänestä ihmisenä todella paljon, ja tietoisuus siitä miten minun uusi suhteeni satuttaisi häntä, aiheuttaa minulle surua.
11, ajatuksesi kuulostavat tutuilta. Ensirakkaus oli ihana ja täydellinen, enkä pysty mitenkään kuvittelemaan että nämä tunteeni menisivät ohi. Toivon, että menevät, muuten elämä olisi todella raskasta.
Ap
Olen tavannut exäni eron jälkeen vain pari kertaa, ja molemmista kerroista on yli 20 vuotta. En tietenkään ajattele häntä enää lainkaan enkä tunne häntä kohtaan muuta kuin pientä myötätuntoa. Tapasin nykyisen aviomieheni noin 5 vuotta eron jälkeen, eikä exä silloinkaan kummitellut mielessä millään tavalla. Ainut ehkä että häät järjestimme vähän eri tyyliin kuin ensimmäisellä kerralla. Myös exäni meni tietääkseni uudelleen naimisiin, mutta saattaa olla jo eronnutkin.
Ero ihanasta ja täydellisestä ensirakkaudestani oli tunnetasolla vaikeaja hidas, vähän saman tyyppinen kuin ap:llä tuntuisi olevan. Kyllä sekin silti meni parissa vuodessa täysin pois mielestä. Kun tapasin tulevan 1. aviomieheni, en enää yhtään vertaillut häntä ensirakkauteen enkä tuntenut syyllisyyttä. Mutta me lopetimmekin yhteydenpidon (se oli liian raastavaa). Ratkaisu oli mielestäni oikea. Suosittelen, että myös ap lakkaa joksikin aikaa kokonaan pitämästä yhteyttä ensirakkauteen. Kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, minäkin sanoisin että ap ja exänsä tarvitsisivat väliaiksisesti etäisyyttä, että erottautuminen pääsee tapahtumaan. Molemmille.
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 00:22"][quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 00:12"]
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 00:06"]
Miksi pitäisi olla lämpimissä väleissä tai ylipäätään tekemisissä eron jälkeen, jos ei ole edes lapsia? Ihan hassua. Eikö idea ole se, että todetaan, ettei sovita yhteen ja jatketaan omaa elämää? Moikkaus ja lyhyt kuulumisten vaihto varmaankin riittää, jos jossain vahingossa törmää.
[/quote]
Sopii ehkä sulle, muttei kaikille. Ihan normaalia pitkän suhteen jälkeen, että exää kaipaa ja uuden suhteen aloitus tuntuu vaikealta ajatukselta. Toinenhan on hyvä ystävä ja kuka ystävästä haluaa kokonaan luopua, vaikka suhde ei enää toimisikaan. Ymmärrän sua ap oikein hyvin. Hienoa, jos olette edelleen hyvissä väleissä.
[/quote]
Kiitos sanoistasi. En tosin tiedä, miten ex reagoisi jos kertoisin löytäneeni uuden miehen... Olimme todella pitkään parhaat ystävät toisillemme, ja tiedän että hänelle olisi paha paikka kuulla, että joku muu olisi minulle nyt tärkeämpi. Vaikka exän tunteista en voi ottaa vastuuta, tämän keskustelun aloitin omien tunteideni vuoksi. On raskasta huomata ajattelevansa exää ja tulevaisuutta ilman häntä, kun tapailuvaiheen kuuluisi olla kevyttä ja ihanaa. En ole kyennyt innostumaan uudesta miehestä niin täysin kuin haluaisin, ja ihmettelen asiaa suuresti. En halua exää takaisin, riitamme olivat niin kauheita loppuvaiheessa, mutta se ei poista tietoisuutta suhteemme merkityksellisyydestä ja siitä, että ex on hyvä ja ihana mies.
Ap
[/quote]
Vahinkoalapeukku!
Se on muuten ihan normaalia, että ns. kaverieroissakin tulee vihavaihe, vaikka aluksi tuntuisi leppoisalta. Muistan julkisuudessa tämän Jorma Uotinen- Helena Lindgren -eron, josta Helena sanoi, että aluksi olivat kavereita, mutta sitten piti saada "happea" ja olivat aika pitkään vailla mitään kontaktia. Sittemmin ovat luoneet uuden ystävyyssuhteen, kun se edellinen suhde oli ensin tapettu kunnolla.
Olen Helenan ja monen muun kanssa samaa mieltä. Ei parisuhteesta yleensä pysty liukumaan ystäviksi vaan eroon kuuluu rajukin irtautuminen.
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 00:06"]Miksi pitäisi olla lämpimissä väleissä tai ylipäätään tekemisissä eron jälkeen, jos ei ole edes lapsia? Ihan hassua. Eikö idea ole se, että todetaan, ettei sovita yhteen ja jatketaan omaa elämää? Moikkaus ja lyhyt kuulumisten vaihto varmaankin riittää, jos jossain vahingossa törmää.
[/quote]
Olen tämän kirjoittaja. Olen itsekin ollut 10 vuotta lapsettomassa suhteessa ja tiedän, mitä on erota miehestä, joka on paras ystävä jne. Totaalinen irtiotto oli kuitenkin ainut ja paras vaihtoehto ja olen niin tyytyväinen, etten jäänyt henkisesti roikkumaan edes niinä ensimmäisinä iltoina, kun sängyssä oli vielä exän tuoksuiset lakanat ja eteisen naulakossa exän takki ja kaulahuivi.
Pointtini on, että joskus se elämä vain muuttuu, ja kun itse sen hyväksyy ja osaa suhtautua siihen vaikka hampaat irvessä, niin energiaa vapautuu huomattavasti tulevaisuutta ajatellen. :)
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 01:19"]
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 00:06"]Miksi pitäisi olla lämpimissä väleissä tai ylipäätään tekemisissä eron jälkeen, jos ei ole edes lapsia? Ihan hassua. Eikö idea ole se, että todetaan, ettei sovita yhteen ja jatketaan omaa elämää? Moikkaus ja lyhyt kuulumisten vaihto varmaankin riittää, jos jossain vahingossa törmää. [/quote] Olen tämän kirjoittaja. Olen itsekin ollut 10 vuotta lapsettomassa suhteessa ja tiedän, mitä on erota miehestä, joka on paras ystävä jne. Totaalinen irtiotto oli kuitenkin ainut ja paras vaihtoehto ja olen niin tyytyväinen, etten jäänyt henkisesti roikkumaan edes niinä ensimmäisinä iltoina, kun sängyssä oli vielä exän tuoksuiset lakanat ja eteisen naulakossa exän takki ja kaulahuivi. Pointtini on, että joskus se elämä vain muuttuu, ja kun itse sen hyväksyy ja osaa suhtautua siihen vaikka hampaat irvessä, niin energiaa vapautuu huomattavasti tulevaisuutta ajatellen. :)
[/quote]
Jos itse ajattelen omaa rankinta vaihetta deelien käytössä niin tärkeintä mitä niiden avulla loin omaan pääkoppaani oli sellaista yleistä uskoa itseeni ja unelmiini. Tämä oli niin huono kuin hyvä juttu. Ihmiselle joka on hieman ylikierroksilla käyvä persoona ja esimerkiksi työhön vähä liian kovaa kiinnittyvä ja yleisesti riippuvaisuuteen menevä ihminen niin ajatus siitä, että MUSTA VOI TULLA MITÄ MÄ HALUUN on huono, mutta masentuneelle ihmiselle joka tarvitsi aikoinaan uskoa huomiseen niin se oli pirun hyvä.
En muuta kuin kiitollisuutta että on hyvä isä. Autamme myös edelleen toisiamme. Erosta 10v.