Lue keskustelun säännöt.
Adoptiolapsia ja avioero!
30.12.2014 |
Olen aivan lyöty! Olimme naimisissa 15 vuotta, käyneet läpi lapsettomuuden tuskan ja nyt kun kaikki on hyvin, mies löytää uuden naisen. Eli olemme adoptoineet kaksi lasta ulkomailta ja tunnen pettäneeni lapset, en tuonut heitä tänne näkemään tämän. Vielä enemmän vaivaa, kun miehen uudella rakkaalla on viisi omaa lasta ja nyt meidän lapset käy joka toinen viikonloppu heidän uusioperheessä. Voi paska mihin tämäkin työpaikka romanssi johti! Olen niin raivona ja katkera ex-miehelleni!! Tiedättekö muita adoptioperheitä, jotka ovat eronneet??
Kommentit (6)
Rauhoitu. Raivo ja katkeruus myrkyttävät sinut sisältäpäin. Ei ole hyväsi sinulle eikä lapsille. Ota huomioon myös se, että tilanne olisi aivan samnlainen, vaikka lapset olisivat omatekemiänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on maailmanloppu tällä hetkellä. Lapset on nyt 11 ja 9 vuotiaita ja mulla on todellakin tunne että meidät petetty ja jätetty pärjäämään kolmestaan. Mies leikkii onnellista perhe-elämää uudessa kodissaan uusien lapsien kanssa.
ap
No miten se adoptiojärjestö? Tunnet kai muitakin perheitä ja käyt tapaamisissa? Ero osuu adoptioperheisiin siinä kuin muihinkin.
Meillä oli lapsettomuus tausta ja kaksi sijoitettua lasta. Miehen lähtiessä toisen naisen takia lapset olivat 2 ja 4. Olin niin raivoissani miehelle ( ja olen vielä kahden vuoden jälkeenkin).
Nämä lapset kuten adoptiolapsetkin ovat aina jonkun taruman jo kokeneita, jo kertaalleen hylättyjä. Millainen itsekäs törkykasa ihmisen pitää olla että tekee lapselle joka on jo kärsinyt paljon tuollaista. Meillä vanhempi lapsista itki päivittäin varmaan pari kuukauta kun oli niin ikävä isiä.
Ja miten paljon riskitekijöitä näille lapsille on jo kertynyt ilman eroakin.
En oikeasti ikinä anna ex miehelleni anteeksi sitä mitä hän teki. Mutta olen saanut pidettyä nämä tunteet taka-alalla lasten takia ja ainut mitä voin sinulle neuvoa on että yritä saada muuta ajateltavaa ja olla itse onnellinen. Koska oma mielialasi heijastuu lapsiin väistämättä.
Exäsi on sika niinkuin minunkin. Ajan kuluessa olen kuitenkin oppinut olemaan kiitollinen siitä että viitsii edes tavata lapsia ja olla läsnä heidän elämässään ja tätä yritän tukea vaikka edelleen halveksin ja vihaan exääni sen vuoksi mitä hän on lapsille tehnyt. On kuitenkin biologisiakin isiä jotka hylkäävät lapsensa täysin eron jälkeen.
Tunnen adoptioperheen, jossa äiti löysi uuden ja ero tuli. Ensin hirveällä vaivalla adoptoidaan ja huomataan sitten että enhän mä tätä halunnutkaan
On typerä sanoa ettet "tuonut heitä tänne näkemään tätä". Teidän lapset, teidän elämänne jossa nyt menivät asiat tällä lailla. Ei tarkoita että lasten "uusi mahdollisuus uudessa kodissa" olisi mitenkään pilalla; tuollaista ajatusmaailmaa kannattaisi välttää.
Tärkeää on vain pitää nyt yhtä, isä tapaa lapsia ja pitä yhteyttä, osoittaa rakkauttaan lapsia kohtaan kuten aiemminkin. Sinä myös. Lapsille selitetään tilanne ja tuodaan hyvin selvästi ilmi ettei ole heidän vikansa, joissain perheissä vain käy näin, ette ole ainoita eikä asialla ole mitään tekemistä lasten kanssa. Lapsilla on jo kokemus yksinjäämisestä, joten heidän on tärkeä ymmärtää tämä.
Minkä ikäisiä lapsia? Älä pelkää lasten kannalta, ei tämä ole välttämättä mikään maailmanloppu. Se että ovat adoptoituja on vain yksi puoli tässä, monilla lapsilla on omat traumansa varhaisvuosilta ja hekin selviävät. Ymmärrän silti että olo voi olla pettynyt kun olette tehneet paljon työtä perheenä, varmaan paljon enemmän kuin keskivertoperheet.