Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Faktoja imetyksestä -loppuu se väittely!
30.12.2014 |
1) Imetys on tutkitusti vauvan kannalta parempi vaihtoehto kuin korvikeruokinta.
2) Vaikka sinun korvikelapsesi sattuisi olemaan terveempi ja fiksumpi kuin imetetty lapsi, ei se kumoa edellistä kohtaa.
3) Onnistuessaan imetys on selvästi helpompi vaihtoehto vauvan ruokkimiseen kuin pulloruokinta.
4) Useimmilla äideillä imetys on yhtä taistelua ensimmäiset 1-2 kk.
5) Viimeistään 2 kk jälkeen imetys muuttuu yleensä helpoksi.
6) Jotkut ihmiset vain ovat sinnikkäämpiä ja kärsivällisempiä, toiset luovuttavat helpommin.
7) Epäonnistunut imetys voi olla suuri suru.
8) Imetyksen onnistuminen ei ole koskaan pelkästään äidistä kiinni.
9) Puolison tuki on oikeasti korvaamatonta.
10) Baby blues saa usein imetyksen tuntumaan haasteellisemmalta kuin se onkaan.
11) Siirtyminen pulloruokintaan imetysvaikeuksien takia ensimmäisten 2 kk aikana tuntuu aivan varmasti helpotukselta ja imetyksestä jää mieleen vain negatiivinen kuva, joka ei ole totuus.
12) Vain ihminen voi olla niin vieraantunut luonnosta, ettei aina ymmärrä äidinmaidon tärkeyttä.
Kommentit (12)
Fakta on myös se, että imetysongelmia ei selvitetä terveydenhuollossa mitenkään. Suurin osa imetyksessään epäonnistuneista äideistä ei tiedä, että miksi imetys epäonnistui. Heiltä ei mitata hormonitasoja. Rintojen rakennetta ei tutkita eikä rauhaskudoksen määrää. Syöttöpunnituksia ei oteta osastolla eikä kannusteta ottamaan niitä kotiutumisen jälkeen. Jo ihan sellainenkin tärkeä asia, kuin että kuinka paljon maitoa lapsi tarvitsee päivässä minkäkin ikäsienä, on huippusalaista tietoa jota pantataan, ettei äiti vaan pääse itse syöttöpunnitusten avulla laskemaan, että riittääkö vuorokauden maitomäärä lapsen tarpeisiin ja johtuuko vauvan itkuisuus kenties vaan nälästä.
Jos imetyksessä on muitakin ongelmia kuin liiallainen maidontulo, niin aika yksin niiden ongelmien kanssa on. Vaikka kukaan ei väitä, että naisen elimistö olisi täydellinen, ja että kaikki muut lisääntymiseen liittyvät asiat (kuten ovulointi, kuukautiskierto, hedelmöittyminen, keskenmenot, synnytys jne.) olisivat naisen täydellisessä hallinnassa, niin juuri maidontuotanto ja imetys on kuitenkin vaan sitten äidin halusta kiinni eikä mistään muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Subjektiivisia kokemuksia, eivät faktoja. Eikä korvikeruokintaa ja imetystä ole koskaan vertailtu vain suomessa tai edes pohjoismaissa, joten tutkimukset eivät suomen vauvoille päde. Kuinkahan paljon mahtaa ketuttaa imetyksen kanssa tapelleita, kun kerron meidän alkutaipaleesta perheenä? Vauva syntyi keisarileikkauksella ja olin hyvin kipeä haavainfektion takia. Vauvaa ei tarvinnut hoitaa koska lähetin isän kanssa kotiin ja parantelin itseäni elokuvia katsellessa kaksi viikkoa sairaalassa. Pullojen käyttö on vaivatonta. Kemistinä tiedän ettei niitä tarvitse suomessa keitellä eikä siitä ole mitään hyötyä. Paljon säästyy turhaa työtä. Korvikkeita ei tarvitse lämmittää, vauva syö huoneenlämpöistä ihan mielellään. Yöt vedetään isän kanssa puoliksi,molemmat heräävät kerran tai kaksi, toinen alkuyöstä ja toinen aamuyöstä. Ja täsmälleen sama tarina kolmeen kertaan:) Olen tyytyväinen elämääni ja jaksan myös isompien kanssa, kun vauva ei väsytä.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 13:21"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 11:52"]Moni kohta on totta tai sinnepäin. Koko totuus vauvan ravitsemukseen liittyen tuo lista ei tietenkään ole. Se on ap:n omasta näkökulmasta koottu listaus valikoituja näkemyksiä. [/quote] Faktoja-sanaa käytin otsikossa lievässä provosointitarkoituksessa. Ydinsanomani on se, että kannustan kaikkia äitejä yrittämään imetystä sinnikkäästi 2 kk ajan. Itsellänikin ekat 2 kk sisälsivät paljon itkua, kipua ja epätoivoa, mutta en edes ajatellut luovuttamista. Pulloa käytettiin kutenkin välillä, joten siitäkin on kokemusta. Nyt vauvani on ollut jo pitkään täysimetyksellä, jota vaivattomampaa ruokkimismenetelmää ei yksinkertaisesti ole. Olisi ollut suuri virhe luovuttaa, vaikka kätilökin antoi siunauksensa pulloruokinnalle. Olen niin onnellinen, etten lähtenyt hakemaan siitä helpotusta ja ratkaisua tilanteeseen baby bluesin sumentamana. Ap
[/quote]
Olen iloinen puolestasi että olet saanut onnistumisen elämyksen. Olethan kuitenkin armollinen muille väsyneille vanhemmille. He eivät vahingoita vaan ruokkivat lastaan antamalla tälle korviketta. Korvike sattaa olla heille se apu jonka ansiosta lapsi kasvaa ja kehittyy normaalisti / äiti säilyy täysjärkisenä väsymyksen keskellä/ kaksosperheessä tunnit riittävät välttämättömään jne jne jne.
Korvikkeella lasta ruokkiva vanhempi ei ole tilivelvollinen imettäville äitikollegoille. Kannustava, positiivinen lause ja rohkaiseva hymy imetysäidiltä tuttipulloäidille olisi kova juttu tämän kaiken saarnaamisen keskellä!
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 13:38"]
Fakta on myös se, että imetysongelmia ei selvitetä terveydenhuollossa mitenkään. Suurin osa imetyksessään epäonnistuneista äideistä ei tiedä, että miksi imetys epäonnistui. Heiltä ei mitata hormonitasoja. Rintojen rakennetta ei tutkita eikä rauhaskudoksen määrää. Syöttöpunnituksia ei oteta osastolla eikä kannusteta ottamaan niitä kotiutumisen jälkeen. Jo ihan sellainenkin tärkeä asia, kuin että kuinka paljon maitoa lapsi tarvitsee päivässä minkäkin ikäsienä, on huippusalaista tietoa jota pantataan, ettei äiti vaan pääse itse syöttöpunnitusten avulla laskemaan, että riittääkö vuorokauden maitomäärä lapsen tarpeisiin ja johtuuko vauvan itkuisuus kenties vaan nälästä.
Jos imetyksessä on muitakin ongelmia kuin liiallainen maidontulo, niin aika yksin niiden ongelmien kanssa on. Vaikka kukaan ei väitä, että naisen elimistö olisi täydellinen, ja että kaikki muut lisääntymiseen liittyvät asiat (kuten ovulointi, kuukautiskierto, hedelmöittyminen, keskenmenot, synnytys jne.) olisivat naisen täydellisessä hallinnassa, niin juuri maidontuotanto ja imetys on kuitenkin vaan sitten äidin halusta kiinni eikä mistään muusta.
[/quote]
Vauvojen ravitsemiseen liittyvä puhetapa on ihan käsittämättömän negatiivinen. Kauheasti paasataan imetyksessä epäonnistumisesta ja siitä miten sitä epäonnistumista pitää surra.
Miksei voisi iloita siitä että on osittaisimettänyt kuukauden ja siirtynyt onnistuneesti täyskorvikeruokintaan sen jälkeen? Tai että korvikkeet toivat ratkaisun kun vauvan paino nousi hitaasti ja lapsi oli jatkuvasti nälkäinen kaiksita neuvoista ja yrittämisestä huolimatta?
Alku meni vähän lainatun kommentin vierestä mutta kuitenkin..
Aiheeseen liittyen; meillä vauvoja punnittiin ja saatiin vaaka kotiin lainaan syöttöpunnituksia varten. :) Taitaa vaihdella käytännöt paljon. :/
Olisikohan rintojen yms. perusteellisesta tutkimisesta vastaavaa hyötyä? Jos kaikki tiedossa olevat apukeinot on käytetty, onko silloin enää väliä miksi maitoa ei tule tms? Itse ongelman eli ravinnon riittämättömyyden voi silloin ratkaita toimivasti korvikkeilla.
Jollekin saattaa tietysti olla tärkeaa saada imettämättömyydelle joku imetysäitien hyväksymä virallinen syy. Parempi vaihtoehto olisi tietysti että imetysäidit jättäisivät tuttipullolla lasta ruokkivat vanhemmat nokkimatta. Silloin virallista lupaa imettämättömyydelle ei tarvittaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Blaa blaa. Tuo asia kiinnostaa vain alle yksivuotiaiden vanhempia.
Huoh... voi ei.... ne tutkimukset!!! Nuo on vain tyhjiä lauseita niin kauan kun et esitä tutkimuksia lauseittesi perusteluiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään pointin: imetys voi epäonnistua myös vauvan osaamattomuuden vuoksi.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 11:42"]Huoh... voi ei.... ne tutkimukset!!! Nuo on vain tyhjiä lauseita niin kauan kun et esitä tutkimuksia lauseittesi perusteluiksi.
[/quote]
Ja sanottakoon vielä että olen samaa mieltä kanssasi mutta eivät nuo ole faktoja. Vain kirjoittamiasi sanoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni kohta on totta tai sinnepäin. Koko totuus vauvan ravitsemukseen liittyen tuo lista ei tietenkään ole. Se on ap:n omasta näkökulmasta koottu listaus valikoituja näkemyksiä.
- Kuka määrittelee sen milloin perheellä on moraalinen oikeus luopua imetysyrityksistä ja ravita lapsensa jatkossa korvikkeilla?
- Onko perheen oma asia kuinka lapsensa ravitsee, kunhan lapsi voi hyvin?
- Ovatko korvikkeella lapsensa ruokkivien vanhempien anottava imetysäideiltä virallinen hyväksyntä tekemälleen päätökselle jotta välttyisivät imetysäitien halveksunnalta?
- Onko tilanteita joissa korvike on kokonaisuuden kannalta paras vaihtoehto?
- Onko korvike riittävän hyvää ravintoa vauvalle?
- Onko korvikkeella lastaan ravitsevien vanhempien aina pakko hävetä ja tuntea suunnatonta syyllisyyttä?
- Saako korvikkeella lasta ravitseva perhe olla onnellinen?
- Saako onnistuneesta tuttipulloruokinnasta iloita?
- Onko mahdollista että imetysäidillä olisi sen verran empatiakykyä että kykenisi iloitsemaan ”tuttipulloperheen” kanssa?
- Onko riittävän hyvän ruoan antaminen lapselle positiivinen vai negatiivinen asia?
- Saako perhe iloita siitä että isäkin voi tuttipullon ja korvikkeen ansiosta ruokkia pientä vauvaansa?
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 11:52"]Moni kohta on totta tai sinnepäin. Koko totuus vauvan ravitsemukseen liittyen tuo lista ei tietenkään ole. Se on ap:n omasta näkökulmasta koottu listaus valikoituja näkemyksiä.
[/quote]
Faktoja-sanaa käytin otsikossa lievässä provosointitarkoituksessa. Ydinsanomani on se, että kannustan kaikkia äitejä yrittämään imetystä sinnikkäästi 2 kk ajan. Itsellänikin ekat 2 kk sisälsivät paljon itkua, kipua ja epätoivoa, mutta en edes ajatellut luovuttamista. Pulloa käytettiin kutenkin välillä, joten siitäkin on kokemusta. Nyt vauvani on ollut jo pitkään täysimetyksellä, jota vaivattomampaa ruokkimismenetelmää ei yksinkertaisesti ole. Olisi ollut suuri virhe luovuttaa, vaikka kätilökin antoi siunauksensa pulloruokinnalle. Olen niin onnellinen, etten lähtenyt hakemaan siitä helpotusta ja ratkaisua tilanteeseen baby bluesin sumentamana.
Ap