Aikuisena alaa vaihtaneet ja opiskelleet! Kertokaa kokemuksianne

Insinööristä hoitoalalle. Opiskelin amkissa nuorisopuolella ja se oli yhtä helvettiä. En viihtynyt parikymppisten bilehileiden joukossa. Opiskelijana sitä on aina ja joka paikassa alinta kastia. Harjoitteluissakin kohdeltiin kuin olisi ollut jokin aivoton ameeba. Näytän ikäistäni nuoremmalta ja monesti kun oikea ikäni selvisi, kohtelu muuttui heti paremmaksi. Hölmöä. En tiedä... rankkaa oli opiskelu mutta työelämässä onkin sitten ollut mukavaa.

Valmistuin opistotutkintoon 22 vuotiaana. En tykännyt työstä. Laman jälkeen oli jo vähän pakkokin opiskella uusi tutkinto. Valmistuin 36 vuotiaana opettajaksi ja en olisi voinut parempaa valita. Työ on raskasta ja työt jatkuu illalla kotonakin ja osin myös viikonloppuna mutta tästä työstä saa niin paljon. Oppilaat ja työkaverit.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 21:37"]Valmistuin opistotutkintoon 22 vuotiaana. En tykännyt työstä. Laman jälkeen oli jo vähän pakkokin opiskella uusi tutkinto. Valmistuin 36 vuotiaana opettajaksi ja en olisi voinut parempaa valita. Työ on raskasta ja työt jatkuu illalla kotonakin ja osin myös viikonloppuna mutta tästä työstä saa niin paljon. Oppilaat ja työkaverit.
[/quote]
Niin ja aloittaja ehdit vielä vaikka siihen luokanopettajan työhön.

Opiskelin lukion jälkeen heti sairaanhoitaja AMK tutkinnon. En pitänyt työstä ja 4v kuluttua lähdin opiskelemaan ja tein luonnonteiden alalta FM tutkinnon neljässä vuodessa eli valmistuin noin 30v:na. En oikein sopeutunut muiden joukkoon eikä opiskelijbiletys niin innostanut, toisaalta porhalsin kurssit läpi pikavauhtia (koska opintotukea on rajallinen määrä), että alun jälkeen ei kukaan samaan aikaan aloittanut edes ollut kursseilla.

Nyt töissä tutkijana teollisuudessa ja pidän työstäni. Tiesin, että yliopistosta ei voi valmistua ilman oman alan harjoittelukokemusta, joten vikana vuonna olin 6kk alani harjoittelupaikassa, jonka itse hommasin ja josta osan olin palkattomana (opintotuella). Moni alallani valmistuu ilman alan työkokemusta. Tuon työkokemuksen myötä työllistyin aluksi pätkätöihin ja lopulta vakityöhön, jossa edelleen olen. Yhtään en ole ollut työttömänä ja hoitoalaa en kaipaa tippaakaan. Kannatti!

Olin lastentarhanope vuosia.Opiskelin huvikseni työn ohessa, pidän opiskelusta. Ei ollut sen kummempia tavoitteita. Kunnes tulikin iili hakea luokanopekoulutukseen  - ja pääsinkin heti. Valmistuin 40-vuotiaana. Aikaa meni opiskeluun 1v 9kk mutta mulla oli tosiaan takana paljon opintoja ja opiskeluajan tein töitä yömyöhäiseen saakka.

Olen työskennellyt valmistumisestan saakka samassa työpaikassa- toai no -2 viikkoa ennätin tehdä keikkaa siinä välissä:) Olen omassa ammatissani! Ja eläkeikään on vielä ikuisuus...

Aikuiskoulutuksen puolella opiskelin. Edellyttää työkokemusta alalta ja ennakoivia opintoja.

Ap. sä olet 4-kymppisenä vastavalmistuneena ihan samalla viivalla niiden parikymppisten vastavalmistuneiden kanssa. Ehkä jopa paremmassakin asemassa elämänkokemuksen ansiosta, mikä usein näkyy ja huokuu positiivisella tavalla mm. työhaastattelussa.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 19:15"]

Olen 38-vuotias nainen, tradenomi ja työskennellyt myynnin, markkinoinnin ja koulutuksen parissa viimeiset kymmenisen vuotta. Palkka on hyvä, työ on vapaata ja työkaverit mukavia. Mutta olen aivan kypsä. En jaksa enää budjetteja, myynnin kasvuja ja asiakastapaamisia. Haluaisin vaihtaa alaa ja tehdä jotakin luovaa tai auttaa ihmisiä työkseni, mutta en tiedä mistä aloittaa ja lähinnä millaista on olla nelikymppinen vastavalmistunut. Olen sosiaalinen, avoin ja empaattinen. Tykkään tehdä käsillä i ja olen hyvä jakamaan tietoa. Luokanopettaja tai kuvaamataidon opettaja olisivat unelmia, mutta olenko liian vanha jo moiseen? Kertokaa mulle kokemuksianne te alalta toiselle vaihtaneet. Kuinka sujui ja olitteko tyytyväisiä? Miltä alalta lähdit ja mille päädyit? Kiitos :)

[/quote]

Olet hyvä jakamaan tietoa? Opettaminen on nykypäivänä aika paljon muuta kuin tiedon jakamista... Voit aloittaa vaikka perehtymällä oppimiskäsityksiin.

Harjoittelu oli ahterista täälläkin, vaikka työkokemusta taustalla, kohdeltiin kuin en tajuaisi mitään. Haluttiin siis väkisin joku alempi. Ihan samat hommat osasin itsestään ja osa hermostui, kun olisi halunnut neuvoa, ja sitten valittaa siihen neuvomiseen kuluvasta ajasta. Pomot ja pari ahkerinta/fiksuinta työkaveria olivat kyllä ihan tyytyväisiä, juuri ne joiden hommia eniten tein. Fiksu valinta pomolta. Mulla monta harjoittelupaikkaa ja yksi tosi hyväkin siihen sattui. Voi olla yllättävää, mutta tuossa hyvässä ohjaajani olivat sen ikäisiä, että olisin ollut melkein riittävän vanha heidän äidikseen, ainakin jos olisin tosi nuorena aloittanut. 

Joo, tuo harjoittelu on kyllä perseestä. Itse olen parhaillaan harjoittelussa. Kukaan ei halua neuvoa ja auttaa ja kukaan ei sano selviä ohjeita mihinkään. Kuvittelevat, että osaan asiat vaikka teettävät sellaisia töitä minulla, joita en ole ikinä tenyt eikä koulussa opetettu. Ja tietenkin ne kaikki työt on sellaisia, joita kukaan työntekijöistä ei halua tehdä eli kaikki ärsyttävimmät pilipalityöt.

Lasken vain päiviä siihen, että harjoittelu on ohi ja niin tekevät varmaan työkaveritkin...

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 19:15"]Olen 38-vuotias nainen, tradenomi ja työskennellyt myynnin, markkinoinnin ja koulutuksen parissa viimeiset kymmenisen vuotta. Palkka on hyvä, työ on vapaata ja työkaverit mukavia. Mutta olen aivan kypsä. En jaksa enää budjetteja, myynnin kasvuja ja asiakastapaamisia.

Haluaisin vaihtaa alaa ja tehdä jotakin luovaa tai auttaa ihmisiä työkseni, mutta en tiedä mistä aloittaa ja lähinnä millaista on olla nelikymppinen vastavalmistunut.

Olen sosiaalinen, avoin ja empaattinen. Tykkään tehdä käsillä i ja olen hyvä jakamaan tietoa. Luokanopettaja tai kuvaamataidon opettaja olisivat unelmia, mutta olenko liian vanha jo moiseen?

Kertokaa mulle kokemuksianne te alalta toiselle vaihtaneet. Kuinka sujui ja olitteko tyytyväisiä? Miltä alalta lähdit ja mille päädyit?

Kiitos :)
[/quote]

Olin kymmen vuotta sairaanhoitaja (AMK). "Löysin" itseni viisi vuotta sitten ja nykyään ajan yhdistelmää :) Samalla vaihtui myös elämänkumppanini

Olin projektitöissä ja aloitin sh-opinnot 34-vuotiaana. Pidän opiskelusta, harjoittelutkin on ok kun ottaa ne enemmän stressitestinä kuin siltä kannalta että tässä pitäisi saada opittua mahdollisimman paljon. Pidän hoivatyöstä, mut tärkeintä on, että saan töitä ja säännölliset tulot, ja sitä kautta rakentaa omaa elämääni (vanhalla tutkinnolla hyvin vaikeaa alan työtilanteen vuoksi).