Te sinkut joilla ei ole lapsia

Harrastukset, ystävät, perheen luona käynti (vanhemmat ja sisarukset), sarjat, kirjat, siivous, uusien reseptien kokeilut, leivonta...kaikenlaista.

Roikun netissä ja katson tv:tä, valitettavasti ihan liikaakin. Siivoan ehkä kerran vuodessa. Ihan sama, miltä täällä näyttää, koska kukaan muu ei näe.

Joskus luen tai teen käsitöitä. Olen tyytyväinen näin.

Harrastusmahollisuuksia täällä päin ei juurikaan löydy, lenkkeilen kyllä lähes päivittäin ja välillä käyn salilla. Perheeseen ei kuulu kuin äiti ja isä, molemmilla uudet perheet. En ole enää vuosikausiin ollut kovinkaan tervetullut kyläilemään sen erityisemmin heille, on omat kuviot yms... Olen siis ainut lapsi. Leipomisen ja ruuanlaiton olen myös löytänyt siivouksen rinnalle ja tätä menoa paisun kun pullataikina seuraavien vuosien aikana :D

ap

Mulla on pleikkari.

Mulla on ollut välillä aika yksinäistä. Noin kerran viikossa tapaan jotain kaveria töiden jälkeen. Huomenna esimerkiksi mennään tutun naisporukan kanssa syömään. Liian usein olen kuitenkin vain kotona ja netissä. Joskus harrastin aktiivisesti liikuntaa ja se harrastus kannattaisi minun taas aloittaa.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 23:56"]

Harrastukset, ystävät, perheen luona käynti (vanhemmat ja sisarukset), sarjat, kirjat, siivous, uusien reseptien kokeilut, leivonta...kaikenlaista.

[/quote]

Kai tiedostat, että ajanvietto vanhempiesi seurassa on ns. nolla-aikaa! T. Väestöliiton tutkijaihminen!

Sori, oli pakko ;) (ärsyttää edelleen se artikkeli, josta av:llakin viikonloppuna keskusteltiin)

Olen paljon kavereiden kanssa. Koirat myös vaativat useamman tunnin päivässä lenkkeilyä. Muuten yksin kotona ollessa luen, katson tv:tä, puhun puhelimessa, olen netissä, leivon, laitan ruokaa, siivoan, neulon. Sinkkuna olen ollut puolisen vuotta. Itseasiassa nautin yksinolosta kotona todella paljon.

6: Kaverien tapaaminen kerran viikossa olisi minulle varmaan liikaa. Harmi, että se sinulle taas on liian vähän.

Hyvinkin paljon samalle kuulostaa teidän muittenkin tekemiset kun omatkin.. En kuitenkaan yhtään nauti tämän hetkisestä elämäntilanteestani... Mitä hienoa muka sinkkuudessa on, en ymmärrä :D Aluksi ajattelin että kunhan pääsen yli edellisestä elämästä niin kyllä kaikki lähtee taas rullaamaan, niinhän ennenkin on tapahtunut. Nyt kuitenkin tunnen päässeeni jo yli, pystyn viettämään "normaalia sinkkuelämää" vanhoja murehtimatta. Mutta ei vaan elämä muuten lähde enää luistamaan... Jotain pitäis asialle kuitenki tehä kun tuntuu et pää leviää kohta... :/

ap

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 00:11"]Kai tiedostat, että ajanvietto vanhempiesi seurassa on ns. nolla-aikaa! T. Väestöliiton tutkijaihminen![/quote]

Mitä se nolla-aika tarkoittaa?

Olen kavereiden kanssa, opiskelen, kokkaan tai leivon jotakin uutta, olen av:lla, biletän, käyn illanvietoissa, katson tv:tä, siivoan, kuuntelen musiikkia ja fiilistelen, kirjoitan päiväkirjaa, käyn lenkillä, teen mahtipontisia suunnitelmia, joita en yleensä kuitenkaan toteuta, jne. 

Ei lapsellisia sinkkuja olekaan. Ovat joko yh tai yhteishuoltajia..

Luen tosi paljon ja nyt olen alkanut lukemaan myös pääsykokeisiin. Teen käsitöitä ja tuunaan huonekaluja. Liikun lähes päivittäin, salia ja lenkkeilyä ja uintia. Haen netistä kaikkea kivaa ja inspiroivaa esim.nuihin käsitöihin tai tuleviin ulkomaanreissuihin ja kerään itselleni kuvakansioita. Kuuntelen paljon musiikkia. Pidän kauneusiltoja eli teen kasvonaamioita ja hiusnaamioita, värjään kulmat jne. Iltaisin katson sarjoja koneelta, nyt ihan koukussa Netflixin The Killing-sarjaan. Nään kavereita ja sukuloinkin aika paljon, käyn taluttamassa isovanhempieni koiraa. Viihdyn kyllä parisuhteessakin mutta toisaalta oon aina viihtyny tosi hyvin yksin eikä mulla ole oikeastaan koskaan tylsää, olin tämmönen jo lapsena :)

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 00:20"]6: Kaverien tapaaminen kerran viikossa olisi minulle varmaan liikaa. Harmi, että se sinulle taas on liian vähän.
[/quote]

Oikeastaan tällä hetkellä läheisiä kavereita on vain muutama ja tapaamani kaverit ovat enemmänkin harrastuskavereita. Tarkoittaa siis sitä, ettei heidän kanssa tule kovin syvällisesti vaihdettua ajatuksia.

Sitten taas ne aiemmat läheiset ystävät ovat saaneet lapsia, joten heidän kanssaan keskustelut pyörivät lasten ympärillä.

Tuntuu, että elämästä puuttuvat ne ihmiset, joilla olisi sama elämäntilanne ja samalla oltaisiin läheisiä ystävinä. Se varmaan aiheuttaa sen yksinäisyydentunteen. -6-

Kasi vastaa: hienointa varmaan sinkkuudessa on vapauden tunne. Se että saa tulla ja mennä miten huvittaa. Ei ole tilivelvollinen kenellekään. Minulle ainakin sinkkuus on tuonut huimasti lisää energiaa. On myös mahtavaa siivota ainoastaan omia sotkujaan.

Minulla ei ole kotona yksin ollessani koskaan yksinäinen olo, koska olenhan maailman kiinnostavinta ja parasta seuraa. ;) Eli tärkeintä on siis opetella (aina ei tarvitse opetellakaan, jos se tulee luonnostaan) viihtymään itsesi kanssa. Lemmikistä olisi tietysti paljon iloa ja seuraa, mutta en valitettavasti vielä voi tarjota kotia lemmikille, koska en tiedä mihin tulevaisuus minut vie.

Minulla kotona ollessani aika tuntuu hujahtavan liiankin nopeasti. Tunnit loppuu vuorokaudesta kesken, kun uppoudun omiin puuhiini. Eniten aikaa saan kulumaan tietokoneella, mikä ei ole aina hyväkään juttu. Olen uutissyöppö, tunnen jatkuvaa halua lukea maailmalla tapahtuneista asioista ja ilmiöistä. Myös YouTubessä tulee vietettyä toisinaan tuntitolkulla aikaa, kun jokin tietty artisti tai musiikkigenre/-vuosi vie mennessään. Tykkään myös katsella paljon uutuuselokuvia ja sarjoja (monta jaksoa putkeen). Juttelen paljon eri puolilla maailmaa majaileville ystävilleni ja sukulaisilleni Skypen kautta. Selaan nettikauppojen valikoimaa, välillä shoppailenkin. Sekä suunnittelen lomamatkoja yms.

Jos ei oteta lukuun tietokonetta, tykkään vapaa-ajallani ulkoilla (tänään tänne satoi valtavasti lunta, oli aivan mahtavat maisemat iltalenkillä), tapailla kavereitani (eri harrastusten parissa tai muuten vain), käydä leffassa tai näyttelyssä, valokuvata luontoa, harjoitella akustisen kitaran soittoa, lukea kirjoja, leipoa ja testata uusia ruokareseptejä, suunnitella viikonlopun illanviettoja, jne.

Tykkään itse tosi paljon tästä itsenäisyyden ja vapauden tunteesta. Toivottavasti löydät mielekästä tekemistä ja nautit sinkkupäivistäsi! :)

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 00:21"]

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 00:11"]Kai tiedostat, että ajanvietto vanhempiesi seurassa on ns. nolla-aikaa! T. Väestöliiton tutkijaihminen![/quote] Mitä se nolla-aika tarkoittaa?

[/quote]

Tässä tekstissä oli mielestäni jonkin verran yksinasuvien sinkkujen syyllistämistä: http://yle.fi/uutiset/tutkija_varoittelee_sinkkuja_nolla-ajasta_vanhempien_luona__kuulen_sita_tosi_paljon/7654554

18: Minusta artikkelissa ei ollut pahemmin syyllistämistä, mutta jokainen lukee sen tavallaan. On kai ihan totta, että jos ei liiku paikoissa, joissa kumppanin voi löytää, niin ei sitä löydä. Minä olen aina halunnut olla yksin, eikä haittaa, jos joku kutsuu äidin kanssa viettämääni aikaa nolla-ajaksi. Minulle asia on juuri päinvastoin.

Harrastukset. Maailmassa on paljon asioita ja ongelmia joita yrittää ratkaista, muuten ei yhteiskunta kehity, ja nämä asiat jäävät useimmiten vapaaehtoisten ja järjestöjen harteille. Joten käytän vapaa-aikani järjestötoiminnassa. Saa tavata muita ihmisiä, kehittää itseäni ja samalla yhteiskunnan ongelmat paranevat hitaasti mutta varmasti. Tuntuu hyvältä tietää että saa olla mukana sitä prosessia.

Harrastan yksinäni ja kavereitteni kanssa. Opiskelen täysipäiväisesti taasen ja teen siinä samalla silti puolipäiväisesti töitäkin, joten mulle ei jää tuon siunaaman luppoaikaa, mutta nautin (lähes) joka hetkestä. Suosittelen. Ja jos paikkakuntasi on todella pieni, suosittelen muuttoa jonnekin isompaan kaupunkiin jossa voit harrastaa enemmän ja tavata uusia ihmisiä enemmän, sekä naisia että miehiä.

Opiskelu on kivaa, vaikkei olisikaan tutkintoon johtavaa, esimerkiksi Avoimessa yliopistossa on laaja kurssivalikoima, sit on tietysti kädentaidot ja kielet työväenopistoissa.