Lue keskustelun säännöt.
Miehen koira
02.12.2014 |
Koiraihmiset hyökkää kyllä talikkojen kans kimppuuni...mutta menkööt. Tai voisiko joku edes yrittää ymmärtää minunki kantaa vaikka varmasti ajattelette että koirat on maailman ihanimpia, vika on vain minussa ja sitten käsketään erota. Mistä aloitan? Tapasin mieheni, hyvin meni ja hän kertoi omistavansa spanielin. No kerroin että itse en ole koiraihminen, en ole koskaan ollut tekemisissä koirien kans (tai lapsena 2 kertaa koira kävi kimppuuni, ekan kerran perhetutun labradorinnoutaja hyppäsi päälleni kahluualtaaseen ja meinasin hukkua, toinen oli bernin paimenkoira jollain ventovieraalla, säikähdyksellä selvisin) joku kammo koiriin jäi. Lupasin tutustua koiraan. Harmi, missään vaiheessa en kiintyny tähän koiruuteen, en vain koe mitään tunteita sitä kohtaan vaikka yritin, tietty vastenmielisyys on aina läsnä. Kompromissi tehtiin , minun ei tarvikkaan leperrellä koiralle eikä rakastaa sitä. Siedän sitä miehen takia. Vaan nyt 2-vuoden jälkeen alkaa olla mitta pian täysi. Synnytän ihan kohta esikoisemme ja kaikesta rukoilusta huolimatta siivoan kaiken sotkun koiran jäljiltä. Ostin uuden sohvan koska koira kuseskeli miehen poissaollessa sohvan piloille ja pureskeli kankaat. Edelleen mies ei suostu opettamaan koiraa pois sohvalta. No laitoin oman peiton koiralle missä saa sohvalla olla. Mies ei tykkää siitäkään kun rajoitan koiran oloa sohvalla. (Makuuhuone on onneks kielletty alue kun uhkasin laittaa miehen sohvalle jos makkari ei pysy koirattomana) olen allerginen pölylle ja koirille. Tähän auttaa kerran päivässä imurointi. Mies ei imuroi vaan suuttuu koska syytän muka koiraa sotkusta. Koira on mustasukkainen miehestä. Kun jään yksin koiran kans, ulinaa kestää tauotta siihen asti että mies palaa, tähän ei meinaa auttaa mikään. Olen koettanu etsiä tietoa eroahdistuksesta, laumakäyttäytymisestä yms koulutuksesta. Mutta aina kun jotain teen, mies turhautuu koska vihaan muka koiraa enkä anna sen olla oma ittensä. Minä en pidä siitä että jokainen kolahdus aiheuttaa 10min haukkumisen, en pidä ruuan kerjäämisestä, mulle murisemisesta ja hampaiden näyttämisestä, en siitä miten minua raavitaan jos halaan miestäni. En siitä että raskausmahaani yritetään purra ja kiellon jälkeen kustaan joka nurkkaan. Opetin koiralle, että lenkille päästään vasta kun ei riehu, mies ei tätä noudata. Koira ei ennen minua kulje huoneesta toiseen, mutta miehen edelle kyllä ryntää. Kun minä astun olohuoneeseen, koira poistuu sohvalta, miehen perässä sinne mennään hyppimään. Koira tuntuu uskovan minua paremmin kaikessa, mutta mies siitä suuttuu kun olen kuulemma ilkeä ja välinpitämätön, jonka takia koira alistuu minun edessä. Miten saan taottua miehen kalloon, että jos haluaa pitää koiransa, minut ja tulevan lapsemme, niin pakko hyväksyä se fakta, etten vain lämpene koirille. Ja että minä en jaksa kaikkea päivää siivota molempien sotkuja viimisilläni raskaana. Ei auta puhe, kaikki työ jää mulle. Eilen pesin olohuoneen parketin ja käskin pitää koiran keittiössä, niin ei! Päästi koiran juoksemaan märällä lattialle ja uusinta siivous tuli. Mie en vain jaksa ja alan tahtomattani purkamaan vihaa koiraankin, kun se teettää mulle hommaa. Kiva tulla nälkäisenä kotiin kun huomaa vaivalla laittamansa ruuan koiran kipossa (teen ruokaa aina niin että riittää seuraavallekin päivälle) miks koira ei voi tyytyä vain koiranruokaan, ihan varmasti mies tietää etten jaksa kokata aina uusia juttuja ja kalliiksikin tulee syöttää koiralle, vaikka olis mullekin raskaan päivän jälkeen ruoka maistunut :( Vaikka eihän se elukan vika ole, mitäpä tuo tajuaa. Omasta mielestä joustan helkkarin paljon, mutta onko se sitten niin iso loukkaus koiraihmiselle jos mainitsee koulutuksen puutteesta? Tai ei ite kykene tuntemaan samoin hänen lemmikkiään kohtaan. Joku joka ei myöskään välitä koirista, voisi ymmärtää, vaan kun kaikki on niin hurttarakkaita ja minä olen aina se paska osapuoli :(
Kommentit (14)
Olen koiraihminen, mutta ymmärrän sinua. Miehesi koira on huonosti koulutettu, eikä miestä selkeästi kiinnosta sitä kouluttaa. Mielestäni voit kertoa miehelle, että joko alkaa kouluttaa ja hoitaa koiraansa ja noudattaa sinun (ihan hyviä ja järkeviä) sääntöjäsi tai sitten koira annetaan pois. Etenkin kun teille on vauvakin tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin pentukoiraa kouluttavana koiranomistajana häpeäsin silmät päästäni, jos oma koirani käyttäytyisi noin huonosti.
Et tosiaan vaadi liikaa, koira selvästi kunnioittaa sinua enemmän kuin miestäsi. Koita saada taottua tämä miehesi päähän ennen vauvan syntymää. Eihän tuo koira kunnioita mitään rajoja miehesi suunnalta. Vahingossa sitten voi vaikka vauvaa satuttaa. Mistä sitä tietää.
Oma koirani kyllä on tosi nätisti lastenkin kanssa, mutta jos johtajuus puuttuu noin täysin mieheltäsi, en uskaltaisi olla varma koiran käytöksen suhteen.
Olen koiraihminen, mutta ymmärrän kyl fiilikset! Minuakin ärsyttää tuollainen vapaakasvatus eikä koiralla käytöstapoja. Eikä miehesi viitsi edes kouluttaa! Ja et vaadi liikaa todellakaan!
Mä olen henkeen ja vereen koiraihminen. Kuvauksesi perusteella koira kuulostaa todella rasittavalta ja kouluttamattomalta. Vika ei nyt taida olla sinussa, vaan miehessäsi.
siis mulla ei ole talikkoa, enkä hyökkää kimppuusi. kerroit että mies heti kertoi omistavansa koiran, kun te tutustuitte. sinä kerroit ettet ole koiraihminen. onko nykyinen tilanne silloin koiran vika? juu myönnän, olen itse koiraihminen ja eläinrakas muutenkin. koira ei ole minulle rakkaampi/tärkeämpi kuin ihminen, mutta tuskin aloittaisin suhdetta ihmisen kanssa joka heti kertoo ettei pidä koirista. järkevä ihminen tietää sen, että jossain vaiheessa koirasta tulisi sanomista ja kumppani vaatisi siitä luopumaan. asia olisi ehkä eri jos minulla ei sillä hetkellä olisi koiraa. tai noh tiedä sitten, silloin ollaan kuitenkin mulle tärkeälle asialle liian erilaisia. hassua, että ei koiraihminen edes aloittaa suhteen jossa toinen heti ilmaisee, että hänellä on koira ja se on hänelle tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4 jatkaa vielä, vika ei siis sinänsä ole täysin koirassa, vaan lähinnä miehessäsi. Kerroit, kuinka koira tottelee ilmeisen hyvin sinua, miehesi seurassa tekee mitä lystää. Jos siis miehesi ei muuta käytöstään, ei koirakaan voi oppia pelkästään sinun koulutuksella hyvään käytökseen. Koira on kuitenkin sen verran fiksu eläin, että jos se oppii jonkun kanssa pääsemäänn helpolla, niin ei sitä tuosta noin vaan muuteta. Vaatii sitoutumista siis miehesi osalta opettaa koira lapsen tuloon ja sen aiheuttamiin muutoksiin.
Minäkin olen koiraihminen henkeen ja vereen, mutta ymmärrän kyllä. Miehesi vaikuttaa todella piittaamattomalta ja laiskalta! Hänet pitäisi ensimmäisenä saada ojennukseen. Koska ei koira muuten opi, jos toinen pitää täysin eri säännöt kuin toinen. Tai no, sinä yrität yksin pitää edes jonkinlaiset säännöt. Kun nyt vain malttaisit olla purkamatta kiukkuasi koiraan. Saako koira miten paljon liikuntaa ja muuta aktiviteetia? Kuulostaa nimittäin melko turhautuneelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koiraihminen, mutta lapsuudenkodissani oli koira. Meillä on kaksi kissaa.
Munkin vähäisillä tiedoilla mun kyllä täytyy sanoa, että koiraparka on ihan sekaisin ja se on miehesi syy. Mies täytyy saada järkiinsä ja kouluttamaan koiransa ennenkuin vauvanne syntyy. Vai onko mies ajatellut "kasvattaa" lapsennekin niin, että isä on kiltti poliisi ja sinä paha poliisi? Miten mies sitten suunsa panee, jos koira on mustasukkainen vauvallekin ja uhkaa tätä?
Pistä heti mies tottelevaisuuskouluun ja koira mukaan. Koira ja sen omistaja ovat harvinaisen huonotapaisia. Katso valmiiksi jostakin läheltä jokin sopiva kurssi ja käske miehesi sinne.
Voitte myös konsultoida jotakuta koirankasvattajaa, siis sellaista, joka tekee sitä ammatikseen. Mielellään tietenkin jokin sellainen ihminen olisi hyvä, joka tuntee erityisesti spanielin erityispiirteet, mutta hätätapauksessa (joka teillä on parhaillaan) kaikki koirankasvattajat kyllä käyvät.
Ehkä miehesi näin alkaisi vähitellen tulla poteroistaan ulos ja uskoisi myös järjen ääntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 03:24"]
siis mulla ei ole talikkoa, enkä hyökkää kimppuusi. kerroit että mies heti kertoi omistavansa koiran, kun te tutustuitte. sinä kerroit ettet ole koiraihminen. onko nykyinen tilanne silloin koiran vika? juu myönnän, olen itse koiraihminen ja eläinrakas muutenkin. koira ei ole minulle rakkaampi/tärkeämpi kuin ihminen, mutta tuskin aloittaisin suhdetta ihmisen kanssa joka heti kertoo ettei pidä koirista. järkevä ihminen tietää sen, että jossain vaiheessa koirasta tulisi sanomista ja kumppani vaatisi siitä luopumaan. asia olisi ehkä eri jos minulla ei sillä hetkellä olisi koiraa. tai noh tiedä sitten, silloin ollaan kuitenkin mulle tärkeälle asialle liian erilaisia. hassua, että ei koiraihminen edes aloittaa suhteen jossa toinen heti ilmaisee, että hänellä on koira ja se on hänelle tärkeä.
[/quote]
Vastaisitko samalla tavalla ihmisille, jos kysymys olisi huonosti käyttäytyvästä lapsesta. Että omapa on isän vika, jos kasvattaa lapsensa kieroon. Ei siinä ole äitipuolella nokan koputtamista. Ja olisi pitänyt aikaisemmin ajatella, kenen kanssa pariutuu. Jessus!
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 03:04"]Älä soimaa itseäsi. Minä en pidä mistään eläimistä ja sitä ei vaan ymmärretä! "Eikö edes tää koiranpentu kato ny kun sen silmätki....!" Juu ei! Näen vain kasan karvaa ja astmakohtauksen...
[/quote]Psykopaatti ainesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän täysin. Olin aikanaan vastaavanlaisessa tilanteessa ja osittain edelleen lasten tullessa luokseni koirien kera.. olen liian lälly ilmeisesti kieltäytymään kun helpommin pääsee suostumalla ja tämäkin korkeintaan 1krt kuukaudessa mutta ne elukat vaan kusee joka nurkkaan, sohvan/pöydän jalkaan jne. Jotenka n. 9v sitten oli exällä koira jonka aikana annoin ERITTÄIN hyvin ymmärtää myöskin että en ole eläin ihminen ja että en eläimiä halua hoitaa/ulkoiluttaa. Koira oli jo vanha joten vain muutaman vuoden kesti tätä rumbaa jonka hyväksyin tietenkin koska koira kuitenkin oli jo olemassa kun muutimme yhteen.
noh siitähän se sitten lähti lasten tultua.. viimeiset n.7v on sitten pitänyt sisällään 2 rottaa 2 pupua ja nykyisällään 2 koiraa jotka tietty eron tultua jäivät lasten äidille. Kaikista vi**umaisin hommahan oli se että minä jouduin siivoamaan kaikki saatanan häkit ja lähestulkoon muutkin eritteet jos satuin paikalla olemaan.
Mielestäni eläimiä saa olla JOS ihminen oikeasti haluaa sitoutua hoitamaan ja huolehtimaan eläimen terveydestä ja kouluttamisesta eikä ikinä niin että "NO KU LAPSET HALUS NIIN NE SAA.. ja siihen sit jatkoa vielä että lapset hoitaa" jokaikinen täysjärkinen eläin/koiraihminen tietää että lasten 2min lenkki 2 kertaa päivässä ei riitä koiralle ja sit kusee ja paskoo sisälle ja valitellaan etteikö ne ikinä opi. No pääsinpähän vähän avautumaa ..😃 en tiedä miehestäsi mitään joten jätän arvostelut siitä väliin mutta kai se kertoo jotain jos ei huomioi toisen tarpeita ja jos vielä raskaanakin olet/olit niin voisi edes kuunnella mitä yrität sanoa.
En missään nimessä suosittele uhittelemaan että tossa on ovi jos ei nappaa koska me miehet olemme jääräpäitä. Siis ainakin jos et sitä oikeasti halua. Aina uhitellut etten ikinä koiraa ota mutta jos seuraavat 5 vuotta olen yksin niin kenties jonkinlaisen omavalinta koiran kaveriksi saatan ottaakkin etten ihan erakoidu. Jos jaksoit lukea loppuun pisteet sulle😎. Ja kirjoitusvirheitä ynnämuuta löydätte varmaan myöskin joten olen sitten vissiin vammainenkin.. olenhan jo entuudestaan idiootti kusipää niin kirjoitusvamma ei paljoa paina😂
Itselläni on hieman vastaava tilanne. Tapasin ihanan ihmisen, kaikki synkkasi heti alusta asti. Muutimme yhteen muutama kuukausi sitten. Olemme myös molemmat henkeen ja vereen koiraihmisiä. Itselläni on iso, rauhallinen sekarotuinen koira joka on peruskoulutettu ja tottelevainen.
Pidän kaikista koirista, mutta itselleni on aina ollut itsestäänselvyys, että kun hankin koiran, otan ison rodun edustajan eikä pikkukoiran hankkiminen ole koskaan käynyt edes mielessä. Puolisollani sen sijaan on kaksi pörröistä kääpiörotuista koiraa, jotka ovat todella suloisia. Koiramme tulevat onneksi loistavasti toimeen keskenään, joten siinä ei ole ongelmaa. Myös puolisoni koirat ovat hyvinhoidettuja, koulutettuja ja osaavat käskyjä jne. Kaikki koiramme ovat jo yli 6-vuotiaita.
Suurin ongelma on toinen näistä pikkukoirista, joka räksyttää kimeää, todella terävää hälytyshaukkua aina kun kerrostalon rapusta kuuluu pienikin ääni. Tai ulkoa. Esimerkiksi lehdenjakajan askeleet rapussa aiheuttavat aina jokaöisen kiljuntakonsertin ja paniikkiherätyksen kun säikähdän kuollakseni korviavihlovan kimeää ääntä. Pahimmillaan herään tuohon haukkumiseen useamman kerran yössä tunnin-parin välein ja hermot alkavat olla jo riekaleina kun unen saaminen hereille säikähtämisen jälkeen kestää aina oman aikansa. Koiraa on koitettu kouluttaa koko sen elämän ajan mm. jääkaudella, suihkepullolla, kieltämällä, sitruunapannalla (ääni on niin kimeä, että panta ei reagoi kuin harvoin), kolinapurkilla, haukkumatta olemisen palkkaamisella, huomioimattomuudella, jäähylle komentamisella, you name it, mutta mikään ei tunnu toimivan. Kovia otteita tai ruumiillista kuritusta ei ole koskaan käytetty minkään koiristamme koulutukseen. Koira on rauhallisena todella rakastettava ja ihana, mutta sekä minä että puolisoni alamme olla todella väsyneitä ja turhautuneita tuohon loputtomaan haukkumiseen (sitä ilmeni myös puolisoni edellisessä asunnossa, mutta paljon vähemmän kuin tässä yhteisessä).
Asiasta on keskusteltu paljon enkä syytä puolisoani tilanteesta millään lailla. Ongelma on yhteinen, en vain enää keksi mitä sille pitäisi tehdä. Puolison vaihtoon laittaminen ei ole vaihtoehto enkä tosissani voisi edes kuvitella ehdottavani hänelle koiran myymistä tai pois antamista. Omakotitaloon muuttaminen olisi varmaan tilannetta helpottava ratkaisu, mutta se ei nyt töiden ja raha/opiskelutilanteen vuoksi ole mahdollista vielä vuosiin. Olen jo alkanut tuntea inhoa tuota koiraa kohtaan jatkuvan räksyttämisen seurauksena. En haluaisi, tiedän että koira ei hauku ilkeyttään (pikemminkin epävarmuuttaan?), mutta olen loputtoman turhautunut tähän pattitilanteeseen.
Kotiin ei tee mieli enää edes kutsua vieraita, kun koira käy niin kierroksilla että haukkua räkyttää vielä tuntikausia vieraiden lähtemisen jälkeen. Jos joku kuitenkin tulee käymään, koira on suljettava toiseen huoneeseen josta sen kimeä räksytys säestää (omaa ja varmaan myös naapureiden) elämää seuraavat tunnit. Vielä pitkään vieraiden lähdettyä koira on erityisen "varpaillaan" ja vielä tavallistakin haukkuherkempi. Asumme omistusasunnossa, mutta alan ihan tosissani pelätä, että seinänaapureidenkin mitta alkaa kohta täyttyä ja päädymme vielä tätä menoa pakkolunastukseen. Valituksia on jo tullut. Olen eläinrakas, mutta välillä kuunneltuani tuntikausia tuota kiljuntaa hermot ovat niin riekaleina, että tekisi mieli jesaroida koiran naama umpeen. Raivostuttaa miten tuo pieni karvakasa saa terrorisoitua koko arkea ja sosiaalisia suhteita. En jaksaisi olla koko ajan näin väsynyt ja turhautunut.
Se toinen näistä pikkukoirista taas ei onneksi kotona räksytä, mutta lenkillä sekoaa vastaantulevista koirista totaalisesti saaden kaksi muuta myös mukaan räyhäkonserttiin. Kolmen koiran ulkoiluttaminen varsinkin talviliukkailla on itsessään jo luku sinänsä, mutta kun vastaan sattuu tulemaan toinen koira koko lauma on yhtä mylläkkää ja häpeän silmät päästäni. Ehkä eniten raivostuttaa se, että omakin koirani on nyt oppinut lähtemään mukaan tuohon möyhäämiseen. Erikseen lenkitettynä jokainen koira käyttäytyy kyllä siivosti, mutta harvoin on aikaa ennen töitä tehdä kolmea aamulenkkiä jne, ja vuorotöiden vuoksi emme aina pääse ulkoiluttamaan koiria yhdessä. Rakastin ennen tehdä oman koirani kanssa pitkiä kävelylenkkejä, mutta nyt tuon lauman kanssa ajatuskin lenkille lähemisestä aiheuttaa lähinnä ärtymystä ja ahdistusta. Ja auta armias jos ulos lähtiessä rapussa sattuu liikkumaan samaan aikaan toinen koira tai vain naapuri, molemmat pikkukoirat sekoavat ja kiskovat hihnansa solmuille sinkoillessaan joka suuntaan huutaen korviavihlovaa suoraa huutoa. Hävettää.
Vertaistukea ja ideoita kaivataan.
Älä soimaa itseäsi. Minä en pidä mistään eläimistä ja sitä ei vaan ymmärretä! "Eikö edes tää koiranpentu kato ny kun sen silmätki....!" Juu ei! Näen vain kasan karvaa ja astmakohtauksen...